Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Maailman haudatuin eläin

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 5.10.2011 19:58

Eilen alkoi Eläinten viikko. Kaikkiaan 62. kerran vietettävällä viikolla on tarkoitus kiinnittää päättäjien ja kansan huomio eläinten hyvinvointiin ja oikeuksiin.

Eläinten viikko käynnistyy lokakuun neljäntenä päivänä, koska se on Franciscus Assisilaisen, fransiskaanimunkkikunnan perustajan, muistopäivä. Franciscus ilmeisesti piti luonnosta ja eläimistä.

Käsittääkseni Eläinten viikko on kohdistettu nimenomaan ihmisen läheisyydessä – tai ihmisen armoilla – elävien eläinten, kuten tuotanto- ja lemmikkieläinten hyvinvointiin.

Lemmikkieläinten hyvinvoinnista puhuttaessa nostetaan usein esiin kysymys, onko lemmikkien pitäminen eettistä lainkaan. Asiasta on kirjoittanut esimerkiksi Korkeasaaren entinen johtaja Seppo Turunen kirjassaan Lemmikkielämää.

Olen Turusen kanssa ehdottoman samaa mieltä, että eksoottisten eläinten, käärmeiden ynnä muiden pitäminen on monella tapaa turhaa ja usein myös täysin väärin. Eläimiä pyydystetään viidakosta, näännytetään salakuljetusmatkojen ohessa, pidetään oloissa, jotka eivät niille kerta kaikkiaan sovi. Oli hätkähdyttävä tieto, että uhanalaista tiikeriä itse asiassa löytyy maailmasta varsin paljon – kannasta vain reippaasti suurin osa asuu yksityisissä eläintarhoissa.

Turunen kuitenkin haluaisi lopettaa myös vaikkapa koiran pidon lemmikkinä. Toki siinäkin asiassa – niin kuin missä tahansa muussakin – riittäisi parannettavaa. Sairaita rotuja ei pitäisi jalostaa, lemmikin ekologista jalanjälkeä tulisi ajatella, pitäisi keksiä, miten estetään lemmikkien laiminlyönti.

Mutta onko epäeettistä pitää lemmikkinä eläinlajia, joka on nimenomaan evoluutiossaan kehittynyt ihmisen seuralaiseksi? Koiraa ei olisi olemassa ilman ihmistä, ja se on monin tavoin sopeutunut nimenomaan elämään ihmisen kanssa. Jos parin kuukauden ikäinen koiranpentu saa valita ihmisen ja emon väliltä, se valitsee ihmisen.

Ensimmäiset merkit koirasta ovat yli 30 000 vuoden takaa (jotain mittakaavaa asialle antanee se, että silloin oli vielä neandertalilaisia). Laji runsastui vauhdilla noin 12 000 vuotta sitten ja levisi kaikille asutuille mantereille ihmisen vanavedessä.

Koira on siis reippaasti vanhempi asiakuin kirjoitustaito (noin 5 000 vuotta) tai kristinusko (2 000 vuotta). Eikö tuollaisella innovaatiolla pitäisi olla jo kulttuuristakin arvoa? Ihminen pyrkii säilyttämään häviävät kielet, muinaiset luolamaalaukset – miksei siis ensimmäistä seuralaislajiaan?

Merkittävä osa 5 000 – 14 000 vuoden ikäisistä koiralöydöistä on muuten peräisin haudoista. Koira on maailman haudatuin eläin. Myös ihmisen ja koiran yhteisiä hautoja tunnetaan kaikilta asutuilta mantereilta.

Osoittakaapa Eläinten viikon aikana hieman kunnioitusta koiralle, muistolle 30 000 vuoden takaa!

(Alla erittäin epätieteellinen koiravideo, mutta minua se naurattaa aina.)

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Pari päivää sitten YLE:n aamu-tv:n haastattelussa tämä Turunen oli muistaakseni piekmminkin sitä mieltä että koirien pito lemmikkeinä _kaupungeissa_ olisi väärin, mutta maaseudulla metsästykseen, paimmenukseen yms. sopivia — sellaiseen ulkoilmaelämä-seuralaisuuteen monet rodut ovat jalostuneet.

Ainakin omaa koiraansa voi jokainen pitää eettisesti tai epäeettisesti, mieluummin tietty eettisesti. Se miten sen suhteen sitten joku ulkopuolinen näkee onkin ihan toinen juttu. Koirat ja kissat on tottatosiaan niin kokonaan ihmisten armoilla ja sopeutuneet yhteiselämään, että tuntuisi aivan järjettömältä mennä kellekään sanomaan että niiden pitämisessä sinänsä olisi mitään väärää.

Turusen mielipidettä koirien sopimattomuudesta kaupunkioloihin voisi kompata toteamalla, että sama koskee koirien parhaita ystäviä, ihmisiä. Yhdessä kärsitään kuten tähänkin asti.

Olen Seppo Turusen kanssa täysin samaa mieltä: lemmikkien; kuten koirien ja kissojen, pito kaupunkiolosuhteissa pelkästään ”omistajiensa” viihdyttämiseksi on moraalitonta. Maaseudulla tilanne on toinen, ko kotieläimet elävät edelleenkin sellaisessa järkevässä symbioosissa ihmisten kanssa mihin ne ovat vuosituhanten kuluessa muotoutuneet.

Eli vaikkapa koiralla saisi olla vain jonkinlainen välinearvo metsästyksen tai vartioinnin apuna? Koiraa on käytetty historian saatossa niin monenlaisiin asioihin, että menneisyydestä on vaikea löytää ohjenuoria: sen lisäksi, että koiralla on ollut suuri henkinen merkitys ja sitä on haudattu ihmisen kanssa yhteisiin hautoihin, sitä on mm. syöty, uhrattu, ja käytetty toki lukuisiin eri tehtäviin. Jo antiikin roomalaisilla oli sylikoiria – miksei meillä saisi olla, kunhan vain eläinten hyvinvoinnista huolehditaan?

”Lemmikkieläinten hyvinvoinnista puhuttaessa nostetaan usein esiin kysymys, onko lemmikkien pitäminen eettistä lainkaan.”
Niinpä, mutta aina ei voi valita, kenen kanssa asuntonsa jakaa. Ehkä voitaisiin tehdä maailmanlaajuisesti sitovat eettiset säännöt eri eliölajien rinnakkainelolle. Niiden sääntöjen avulla voitaisiin sitten koirien ja kissojen lisäksi häätää luteet ja torakatkin.

”Eläimiä pyydystetään viidakosta, näännytetään salakuljetusmatkojen ohessa, pidetään oloissa, jotka eivät niille kerta kaikkiaan sovi. Oli hätkähdyttävä tieto, että uhanalaista tiikeriä itse asiassa löytyy maailmasta varsin paljon – kannasta vain reippaasti suurin osa asuu yksityisissä eläintarhoissa.”
Tämä on kiistämättä totta. Ei lapamatokaan voi vapaasti valita ’vankihäkkiään’, ja silti suuri joukko moukkia tunkee sen asuintiloihin ties mitä roskaruokaa. Kokonaisuus koostuu monesta pienestä yksityiskohdasta, jotka usein unohdetaan. Harmoninen elämä vaatii muidenkin läsnäolon tiedostamista ja elinkumppaneiden etujen ottamista huomioon.

Moni ihminen on ’naimisissa’ vasten tahtoaan monen rottaa pienemmän eliön kanssa. Se vain osoittaa, että emme ole vielä täysin irtautuneet luonnosta ja että emme ole täysin tarpeettomia muiden eliöiden ’mielestä’.