Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Lyönnit ja uhkailut eivät saa kahlita tiedettä

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 17.9.2013 16:01

Aalto-yliopistosta kuului aamupäivällä todella ikävä uutinen: sekavasti käyttäytynyt mies oli hyökännyt naispuolisen professorin kimppuun kesken markkinointia käsitelleen luennon. Asiattomuuksia karjunut mies oli jo kerran saatu pois luentosalista, mutta hän olikin palannut ja hyökännyt saman tien luennoitsijan kimppuun.

Korkeakoulut eivät ole erillään muusta maailmasta, ja koska sekava häirikkö voi hyökätä kimppuun vaikkapa metrossa, miksei yliopistollakin. Kouluampumisia on myös tapahtunut korkeakoulukampuksilla. Ilmiö ei ole pelkkien perus- tai lukiotasoisten opinahjojen ”juttu”.

Ehkä me olemme Suomessa silti aavistuksen liian tuudittautuneita ajatukseen, että väkivaltaa ei esiinny korkeakouluissa. Ainakaan Yhdysvalloissa näin ei varmastikaan enää ajatella – ei vuonna 2007 tapahtuneen Virgia Techin verilöylyn jälkeen.

Kuinkahan paljon turvallisuusnäkökohtia on pohdittu suomalaisissa yliopistoissa? Jokelan kouluampumisen jälkeen koulujen pelastussuunnitelmia ryhdyttiin miettimään uusiksi, ja oletan toimenpiteen koskeneen myös korkea- ja ammattikorkeakouluja.

Mutta entä satunnaiset ja väkivaltaiset häiriköt, sellaiset kuin Aalto-yliopistossa tänään? Korkeakoulut ovat julkisia tiloja, ja suureen osaan niiden tiloja on vapaa pääsy. Pitäisikö yliopistojen luentotiloissa olla jatkuvasti vartijoita? Toimisiko vartijoiden näkyvä läsnäolo ennaltaehkäisevänä tekijänä korkeakouluympäristössä?

Vaikka en väitä, että väkivallan uhka olisi esimerkiksi yliopistoissa jotenkin ratkaisevasti lisääntynyt lähivuosina, joitain uusia ilmiöitä kehitys on tuonut mukanaan: tutkijat saavat uhkauksia netin ja sähköpostin kautta.

Erityisesti ristiriitoja herättävät tutkimusaiheet, kuten maahanmuutto, keräävät vihapuhetta puoleensa.

Tutkijoiden ammattijärjestöt ovat ilmaiseet huolensa asiasta. Tutkijoille ei ole annettu ohjeita kuinka toimia, jos heidän perhettään tai henkeään uhataan. Kaikki yliopistot eivät tietääkseni ole nimenneet edes henkilöitä, joiden puoleen uhkauksia saaneet tutkijat voisivat kääntyä.

Pahimmillaan väkivallan uhka rajoittaa tieteen vapautta. Tieteentekijöiden turvallisuudesta pitää huolehtia niin luentosaleissa kuin verkossakin.

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

”Tutkijoille ei ole annettu ohjeita kuinka toimia, jos heidän perhettään tai henkeään uhataan.”

No minäpäs sitten annan: menkää sinne samaiseen nettiin ja näpytelkää siihen veppiselaimeen osoite: http://www.poliisi.fi/poliisi/home.nsf/suomi/rikosilmlomake. Siitä sitten jatketaan ohjeistuksen mukaan. Onko ohjeet ymmärretty? Toimikaa!

Noin. Seuraava ongelma?

Jos joku kaheli tulee saliin möykkäämään, niin se ei vaaranna tutkimusvapautta, vaan on rikoksena lähinnä virastorauhan häiritsemistä. Vartijoita ei tarvita, vaan riittää, että talossa on vahtimestareita, joilla on ruista ranteessa ja letkeä kieli selvittämään meuhaajan ulos.

Havaitaan epäkohta, joka etäisesti liippaa yliopistoja ja tutkimusta ja ehdotetaan toimenpidesuunnitelmia ja kenties lisähenkilökuntaa ja tilanteen kartoitusta ja epäilemättä myös tilanteen kehityksen seurantaa. Toki henkilökunnan pitää raportoida vuosittain epäkohtaan mahdollisesti liittyvistä seikoista. Näin se tieteen vapaus pääsee kukoistamaan. Edes yliopiston hallinto ei olisi näin nopeasti kyennyt keksimään yhtä kunnianhimoista epäkohdan poisto-ohjelmaa kuin Raevaara alle vuorokaudessa.

Toinen näkökulma olisi ollut, että aina välillä hullut tulevat hulluttemaan eri paikkoihin. Joskus siitä on haittaa joskus ei. Tässä erityisessä tapauksessa opiskelijat rauhoittivat hullun melko nopeasti. Saapa nähdä tulevatko hullut uudestaan kun tietävät miten pahasti voi käydä. Todennäköisesti kyseessä ei ole ongelma, johon pitää reagoida.