Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Lyödään kaksikielisyys leikiksi

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 11.11.2013 17:07

Ruotsalaisuuden päivä, svenska dagen, tuli ja meni. Pari päivää sen jälkeen osallistuin Vaasassa järjestettyyn LittFest-kirjallisuustapahtumaan.

Yksi LittFestin kantavista ideoista on olla oikeasti kaksikielinen tapahtuma. Kaksikielisyys ei siis tarkoittanut sitä, että mukana olisi sekä suomen- että ruotsinkielisiä ohjelmanumeroita. Kaksikielisiä olivat nimenomaan yksittäiset ohjelmanumerot.

Itse oli keskustelijana paneelissa, jossa minun, suomenkielisen kirjailijan lisäksi oli kaksi ruotsia puhuvaa kirjailijaa. Paneelin vetäjä hoiti hommansa molemmilla kielillä.

Olin kuuntelemassa myös toista keskustelua, jossa suomalainen ja ruotsalainen kääntäjä keskustelivat työstään. Käytetty kieli saattoi vaihtua muutaman sanan välein, ja suomen ja ruotsin lisäksi käytettiin englantia.

Tapahtuma oli hirveän hauska. Kaksikielisyys oli leikkiä, jokaisen ulottuvilla oleva performanssi. Täydellistä kielitaitoa ei tarvittu. Yksikielisenä toteutettuna keskustelut olisivat olleet aivan erilaisia – ja ennen kaikkea paljon tylsempiä.

Olen ennenkin kirjoittanut kaksikielisyyden eduista ihmiselle. Kahden kielen aktiivinen käyttäminen pitää aivot kognitiivisesti virkeinä: ”Kaksikieliset lapset pärjäävät yksikielisiä paremmin esimerkiksi tehtävissä, joissa pitää seuloa oleellista informaatiota ‘taustakohinasta’. Parantuneet taidot eivät näy pelkästään kielellisissä tehtävissä, vaan myös vaikkapa matematiikassa. Kaksikielisen lapsen ajattelu on joustavaa, luovaa ja abstraktia, ja hänen työmuistinsa on hyvä”, sanovat tutkimukset kaksikielisyydestä.

Kaksikieliset lapset vaihtavat alusta asti kieltä varsin luontevasti kesken puhetta tai sommittelevat vaikkapa suomen sanoja muuten ruotsinkieliseen puheeseen. Ei ole mitään syytä, mikseivät aikuiset voisi suhtautua asiaan samanlaisella kepeydellä. LittFestin kaltaista kielileikkiä kannattaisi harrastaa mahdollisimman paljon.

Kun Suomessa puhutaan ruotsin kielestä, puhutaan ennen kaikkea erilaisista pakoista. Kielikeskustelumme on puhetta pakkoruotsista, virkamiesruotsista, ylioppilaskokeista, oppimääristä, kiintiöistä.

Keskustelu arkipäivän kaksikielisyydestä on unohtunut jonnekin. Todellinen suomalainen kaksikielisyys on nimenomaan kahden kielen yhtäaikaista läsnäoloa, ja todellinen suomalainen ruotsinkielisyys taas on käytännössä kaksikielisyyttä.

Kielikylpyleikkikouluja aikuisille ja äkkiä! Kaksikielisyys tarvitsee imagonmuutoksen: sen pitää muuttua pakosta leikiksi.

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Mutta ajaako kaikille suomalaisille pakollinen toisen kotimaisen kielen opiskelu sitten oikeasti vähemmistön asiaa tässä maassa parhaalla mahdollisella tavalla? Palveleeko se tarkoitustaan, kun kerran Janne Mäkinen sen nosti keskusteluun? Jos viimeisen yli 40 vuoden ajan jokainen koulua käynyt ikäluokka on opiskellut 2-10 vuotta ruotsia ja siitäkin huolimatta ruotsinkieliset eivät saa tässä maassa joka paikassa palvelua omalla äidinkielellään. Eikö se ole osoitus siitä, että jokin tässä systeemissä ei toimi? Eli miksi sitä ruotsia oikein opiskellaan kouluissa pakollisena kielenä, jos ei kerran koululaisen itsensä takia?

Kokonaan toinen kysymys onkin sitten se, että onko ruotsinkielisen väestön lailla säädety erityisasema enää oikeudenmukainen 2010-luvulla, jolloin esim. venäjänkielisiä asuu Suomessa rutkasti enemmän, mutta ei mennä siihen nyt…

Miten ruotsin opetus tuli kaikille pakolliseksi 1970-luvulla kun se ei aiemmin sitä ollut?
Peruskoulun myötä. Entisen keskikoulun, jonne oli pääsykoe, oppimäärä ympättiin peruskouluun kokonaisuudessaan vaikka silloin jo epäiltiin ettei kaikkien oppilaiden korvien väli siihen riitä.
Mutta oli niin pirun tärkeätä etenkin vasemmistolle saada ”teini joka perheeseen”. Johannes Virolainen kepusta saatiin tähän mukaan ja tietenkin RKP.
RKP teki virheen hyväksyessään ruotsin poiston ylioppilasaineiden joukosta mutta pitää kiinni peruskoulun ruotsista. Olisi pitänyt tehdä juuri päinvastoin.

Näinä päivinä julkaistun tutkimuksen mukaan peruskoulun 9. luokkalaisten matematiikan taso on myös huonontunut tasaisesti. Kyseessä on pakkomatematiikka. Kukaan ei kuitenkaan vaadi sitä lopetettavaksi.

Tulisiko ottaa käyttöön Ahvenanmaan malli, jossa kielet ovat osin vapaaehtoisia peruskoulussa? Siellä voi englannin lisäksi valita suomen, saksan, tai ranskan. 60% valitsee suomen, osa ei mitään.
Päästäisiin narinasta.
Kun lukiossa kotimaiset ja 2 vierasta kieltä olisi pakollisia niin sinne pyrkivät osaisivat valita ao. kielet jo peruskoulussa. Ja ne, jotka suuntaavat aloille, joissa pärjää savollakin, pääsisivät rauhaan menemään.

”Tulisiko ottaa käyttöön Ahvenanmaan malli, jossa kielet ovat osin vapaaehtoisia peruskoulussa? Siellä voi englannin lisäksi valita suomen, saksan, tai ranskan. 60% valitsee suomen, osa ei mitään.
Päästäisiin narinasta.”

Vaikka muuten olet väärässä, tästä kirjoituksesi osasta olen samaa mieltä.

”Vaikka muuten olet väärässä, tästä kirjoituksesi osasta olen samaa mieltä”.
Niin, kyse ei ole vain ruotsista. Olisiko oppilasryhmiä yleensä jaettava enemmän vastaanottokyvyn mukaan? On turhauttavaa lahjakkaimpien istua samassa luokassa, jossa opintotavoitteet on laadittu heikoimman aineksen, jolle opetus on vain pakkopullaa, perusteella.
Minua huvitti kesällä kun kävin Mikkelin torilla. Siellä oli kaksi yli 70-kymppistä miestä keräämässä nimiä ”pakkoruotsin” poistamiseksi. Ilmeni että ollaan perussuomalaisia ja vanhan kansakoulun käyneitä eikä osata eikä ole opiskeltu koskaan ruotsia. Mutta vastustan minä vaan.

Tapanainen: ”kaksi yli 70-kymppistä miestä keräämässä nimiä ”pakkoruotsin” poistamiseksi. Ilmeni että ollaan perussuomalaisia ja vanhan kansakoulun käyneitä eikä osata eikä ole opiskeltu koskaan ruotsia. Mutta vastustan minä vaan.”

Heillä lienee lapsia, lastenlapsia ja lastenlastenlapsia – ja huoli pakon jatkumisesta on yhteinen yli sukupolvien.

Aika hävytöntä moittia heitä siitä, että he ajattelevat tulevien polvien parasta. Kyllä meitä yliopistotason pakon kriitikkoja on pilvin pimein, mutta aikaa kerätä nimiä toreilla on enemmän seniorikansalaisilla. Kiitokset heille!

Pakolle ei ole perusteita. Vapaaehtoisuudelle on. Siksi pakon aika on ohi.

@Tapanainen
Sinulla on pakkoruotsin kannattajien yleinen, epä-älyllinen tapa ajaa näkökantaasi ylenkatsomalla pakon kritisoijia. He ovat mielestäsi lahjattomia surkimuksia, jotka eivät kykene puhumaan kuin suomea ja savoa, tai vanhuudenhöperöitä, jotka vastustavat vain vastustamisen vuoksi, ja mollaamalla heidät yrität saada koko keskustelun näyttämään naurettavalta ja päästä kommentoimasta argumentteja pakkoa vastaan. Panee epäilemään, että sinulla ei ole kovinkaan painavia argumentteja mielipiteesi tueksi.

Viittä kieltä puhuvana kaksikielisten lasten äitinä voin, kuten sinäkin, ihastella lasten kykyä vaihtaa kielestä toiseen ja omaksua samanaikaisesti kaksi erilaista kulttuuria ja ajattelutapaa. Minun tapauksessani vain kumpikaan kyseisistä kielistä ei ole ruotsi. Mielestäni olisi niin lasteni tulevaisuuden kuin Suomen kansantalouden etu, että he saisivat keskittyä itselleen tärkeisiin kieliin koulutuksessaan.

Minulla on tapana kritisoida kaikkea, mikä vastustaa lasten ja kansalaisten tyhmistämistä.
Asenteet lähtevät jo kotoa. Asenteissa tapahtuneen kielteisen kehityksen voimakkuus on yhteydessä oppilaan kotitaustaan: Oppimista tukevien uskomusten heikkeneminen ja kielteisten voimistuminen on ollut vuosien 2001 ja 2012 välillä sitä vähäisempää, mitä korkeampi koulutus oppilaan äidillä. Näin kertoo tutkimus.
Jos jo kotona nuorelle sanotaan että ruotsi nyt ainakin on ihan p-ä, koska ei sitä täällä Viitasaarella tarvita, niin tuloshan on surkea. Ruotsin korvaaminen venäjällä lässähti alkuunsa kun venäjän opetuksen lisäämisrahaa otti vain yksi kunta. Syy oli opettajien ja oppilaiden puute. Maistuisiko pakkovenäjä i stället?
Tutkimuksesta lisää
http://www.helsinki.fi/cea/fin/Docs/Oppimaan_oppiminen_2001-2012.pdf‎

Ruotsin pakollisuudelle ei ole perusteita, jotka eivät pätisi muihinkin kieliin erilaisten yksilöiden kohdalla. Tämä ei ole asenne vaan fakta. Siksi pakon aika on ohi.

Hyvä Tapanainen, kaltaisillesi pakkoruotsin puolustajille on pakko esittää kysymyksiä, joita ei julkisuudessa näy eikä kuulu, vaikka niiden pitäisi olla hirvittävällä volyymilla esillä. Pääministeri Katainen ei juuri osaa ruotsia, vaan puhuu englantia ruotsalaisten ja muiden pohjoismaalaisten kanssa. Miksi tästä vaietaan? Mikseivät RKP, Lipponen, Donner, Ahtisaari ja muut pakkoruotsittajat nosta meteliä? Niin kauan kuin minä olen seurannut keskustelua pakkoruotsista, on suoranainen sakramentti ollut, että ruotsin puhuminen korkealla poliittisella tasolla täydellinen välttämättömyys. Jos näin ei tehdä, seuraa jotain hirvittävää, suhteet pohjoismaihin ja koko sivistyneeseen maailmaan katkeavat yms. Onko tämä nyt jo tapahtunut, näytä jotain esimerkkejä.

Toisaalta, kun sinun mielestäsi ruotsin kielen osaamattomuus on yhtä kuin typeryys ja sivistymättömyys, niin pidätkö Kataista täysin kelvottomana virkaansa? Vai onko niin, että koska Katainen tukee pakkoruotsia, niin siksi on pakko vaieta? Arvoisa pääministerimme on elävä todiste pakkoruotsin perusteiden absurdiudesta, ja kyllähän pakkoruotsittajatkin sen tietävät. Koko ajan valheiden ylläpitäminen ja niissä eläminen käy vaikeammaksi.

Virkkunen on Kataistakin suurempi pakkoruotsifani. Kerran yhdessä fstv5:n haastattelussa skudaan jälkeen Virkkunen sanoi suomeksi haastattelijalle että käytetään tässä nyt vaan suomea niin menee oikein.

Moni valtiomies ja-nainen käyttää neuvotteluissa tulkkia vaikka kieltä puhetasolla osaisikin. Ensinnäkin virheisiin ei ole varaa ja kääntämisen aikana jää harkintaan. Näin myös kansainvälisessä kaupassa vaikka kieltä auttavasti osaisikin.
Tällä ei ole mitään tekemistä kouluopetuksen kanssa. Otetaanpa vaikka perussuomalaisten pääosan koulutustaso. Se mittapuuna voidaan korkeampi koulutus lopettaa kokonaan.

Hauska lapsus sinulta, Tapanainen: kritisoit kaikkea, mikä vastustaa lasten ja kansalaisten tyhmistämistä – siis olet tyhmistämisen puolella :D Joskus lapsus kertoo ihmisen ajattelusta enemmän kuin hän haluaisikaan.

Otat taas esille asenteet. Pakkoruotsissa ei mielestäsi ole mitään ongelmaa, etkä vaivaudu kritisoimaan pakon vastustajien argumentteja, ongelma on mielestäsi asenteissa. Minun asenteeni ruotsin kieleen on positiivinen; osa sukulaisistani on kaksikielisiä (su-ru), kirjoitin kielestä laudaturin ja nautin ruotsinkielisen kirjallisuuden lukemisesta alkukielellä. Jos lapseni muutaman vuoden kuluttua joutuvat pakkoruotsia puurtamaan yritän toki saada heidät asennoitumaan siihen myönteisesti – tosin en kyllä aio ruveta valehtelemaan, yritän varmaan kannustaa sillä, että on ihan kivaa oppia vähän isoisän toista kotikieltä. Toki toivon, että siihen mennessä pakosta olisi päästy eroon.

Tapanainen, olet nyt aivan kuutamolla. Ei Katainen tulkkia käytä, hän puhuu englantia. Vuosikymmenten ajan meille on pakkoruotsipropagandassa saarnattu, että ruotsi on välttämätön muiden pohjoismaalaisten kanssa puhuessa. Ei englantia, eikä tulkkia, vaan ruotsia. Hirveitä seurauksia meille on luvattu, jos tätä ei noudateta. Mutta nyt eletään tilanteessa, jossa korkein poliittinen johtajakin puhuu englantia ruotsalaisten kanssa. Eikä siinä ole mitään ongelmaa. Tästä ollaan kuitenkin hipi hiljaa, koska asian esille nostaminen tekisi pakkoruotsin puolustamisen entistä vaikeammaksi. Todellisuuden ja propagandan välinen ristiriita olisi liian järisyttävä. Katainen on muuten kykypuolue Kokoomuksen pitkäaikainen puheenjohtaja, joten persuja ei kannata vetää pakonomaisesti joka paikkaan. Miten tälläinen korkeasti koulutettu porukka on tuollaisen juntin johtajakseen valinnut?

Nykyään on hauska bongata pakkoruotsin puolustajien puheista ja teoista esimerkkejä siitä, että he tietävät hyvin totuuden. Eli sen, ettei ruotsia osata eikä myöskään haluta osata. Esimerkkinä juuri tämä epätoivoinen kampanja, jossa suomenkielisiä ruinattiin puhumaan edes kerran vuodessa ruotsia. Edes heikosti. Miksi ihmeessä tälläistä? Mehän elämme aidosti ja elävästi kaksikielisessä maassa, jossa rakkaus ruotsin kieleen elähdyttää lähes kaikkia suomenkielisiä. Kaikkihan sitä sujuvasti osaavat ja puhuvat muutenkin. Niinpä. Ajatelkaapa samanlaista kampanjaa englannin puolesta. Vähintään huvittava ajatus.

Tapanainen: ”Ruotsin korvaaminen venäjällä lässähti alkuunsa kun venäjän
opetuksen lisäämisrahaa otti vain yksi kunta.” Siis missä ruotsia oltiin korvaamassa venäjällä? Sikäli kun olen lehtiä lukenut, anomukset poikkeusluvasta korvata ruotsi venäjällä on kerta toisensa jälkeen opetushallituksessa tyrmätty, eli mainitsemasi lisäraha tarkoitti kai avustusta venäjän tarjoamiseen A- tai C-kielenä, niin että pakollinen B-ruotsi on ja pysyy. Tässä on taas sama vertailuharha kuin ruotsin yo-kokeesta puhuttaessa. Taivastellaan sitä, että ruotsin tekeminen valinnaiseksi ei ole lisännyt muiden kielten lukemista lukiossa, ja unohdetaan mainita, että ne pakolliset ruotsin kurssit on edelleen suoritettava, ainoastaan yo-koe on valinnainen.

Kielten opetus olisi voinut olla vapaaehtoista kun peruskouluun siirryttiin.

Poliittisen kädenväännön tuloksena pakollisuus päätettiin kuitenkin panna koskemaan myös toista kotimaista kieltä, siis ruotsia suomenkielisille ja suomea ruotsinkielisille.
Silloisessa keskustelussa oli esillä se että miten ihmeessä ne, jotka eivät päässeet tai halunneet keskikouluun, yht’ äkkiä pystyisivät oppimaan keskikoulun aineet.

Pikkuhiljaa tämä onkin tajuttu. Keskikoulussa ei ollut kurssimuotoista opetusta vaan kaikilla oli samat kurssit.
Peruskouluasetuksen mukaan opetuksen täytyy olla samaan aikaan sopiva hitaille ja nopeille oppijoille. Oppilaita ei saa peruskoulussa jakaa tasoryhmiin vaan opetuksen eriyttäminen on toteutettava yksittäisen ryhmän sisällä.

Keskikoulussa ei narinaa ollut. Koska ”hitaimmat” karsittiin pääsykokeella.

Peruskouluun ei siirrytty kerralla koko maassa vaan useiden vuosien kuluessa Lapista alkaen, joten merkitystä oli myös sillä, että peruskoulua asteittain pohjoisesta etelään levitettäessä peruskoululaisten rinnalla oli vielä pitkään oppikoulua käyviä, joiden ohjelmaan toinen kotimainen kieli kuului pakollisena koulun ensimmäisestä luokasta alkaen.
Kansakoulusta periytyi peruskouluun mahdollisuus vapauttaa oppilas kielten opiskelusta, mutta sitä on käytetty erittäin vähän.
Tuliko tämä ottaa käyttöön niille, joilla on vaikeaa jo äidinkielen kanssa?

Kaikkein naurettavin ajatus on että yläkoulun ruotsin 2 viikkotunnin poistaminen avaa ovet venäjälle, espanjalle, ties mille.

Ruotsin ylioppilaskokeen tekeminen vapaaehtoiseksi laski tasoa erittäin merkittävästi kuten kielilautakunnasta olemme kuulleet. Jokainen muistaa sen että jos ainetta ei kirjoita niin siihen ei myöskään panosteta.

Peruskoulussa ruotsi (myös muut kielet)voisi olla vapaehtoinen mutta palauttaa ylioppilasaineeksi.

Kovasti on haukuttu Kataisen ruotsin taitoa. Ehkä hän ei kirjoittanut sitä . Entä Stubb? Kaksikielisestä perheestä oleva Stubb puhuu sujuvasti (olen kuullut) kotimaisten kielten lisäksi englantia, ranskaa ja saksaa. Ranskaa ilmeisesti ainoana ministerinä. Johtuuko kielitaito kaksikielisyydestä vai mistä?
Tänään julkistettiin kulttuurirahaston tutkimus kulttuurin arvostuksesta eri puolueissa. Perussuomalaisista ~80% piti kulttuuria turhana. Näidenkö ehdoilla tulisi mennä? Vai Stubbin viitoittamalla opintiellä?

Tapanainen, peruskouluun siirtymisessä on ollut juuri niitä ongelmia joita kuvaat, ja olisi varmasti syytä miettiä tarkkaan olisiko osalle oppilaista esim. vain yksi vieras kieli riittävä.

Ruotsin yo-kokeen muuttaminen vapaaehtoiseksi laski tasoa, kyllä, mutta se ei ollut pointtini vaan se, että ruotsin yo-kokeen vapaaehtoisuutta käytetään valheellisesti todisteena siitä, että kielivalintojen vapauttaminen ei lisäisi muiden kielien opiskelua. Ruotsista on edelleen pakko suorittaa tietty määrä kursseja – vaikka sitten heikommalla tasolla – eli se vie edelleen tietyn määrän lukiolaisen oppitunneista. Jos ruotsi tulisi valinnaiseksi siten, että kaksi vierasta kieltä olisi edelleen pakko valita, tämä lisäisi automaattisesti muiden kielten lukijoiden määrää (ja tietysti vähentäisi ruotsin lukijoiden määrää, mikä on kauhistus).

Katainen on ministeriksi nuori, mutta tuskin sentään niin nuori, että olisi kirjoittanut ruotsin vapaaehtoiseksi tulon jälkeen. Ja Stubbin hyvä kielitaito johtuu lahjakkuuden lisäksi nimenomaan kaksikielisyydestä. Hän on saanut kielistään kaksi äidinmaidon mukana, ja ruotsia äidinkielenä puhuvalle muiden germaanisten kielten oppiminen on helpompaa kuin suomenkieliselle. Itse puhun yksikielisenä suomenkielisenä kotimaisten lisäksi (ja, jag pratar flitigt svenska) englantia ja ranskaa sujuvasti, saksaa ja italiaa vähän (ruostuneet käytön puutteessa). En siitä huolimatta lähtisi Stubbin viitoittamana vaatimaan koko ikäluokalta kolmea kieltä. Ja ei, en ole perussuomalainen, olen akateemisesti koulutettu kulttuurialan työntekijä, joka on asia-argumenttien pohjalta tullut siihen johtopäätökseen, että ruotsin kielen pakollisuus on Suomessa täysin tarpeetonta eikä sille ole mitään asiallisia perusteita.

Flitigt? Jag tror att du pratar svenska hellre än bra.
Kyse on siitä että tarvitsemmeko väkisin teinin joka perheeseen vai Stubbin kaltaisia kielen osaajia.
Miksihän Nobeleista suuri osa menee USA:n tutkijoille vaikka siellä ei ole peruskoulua mutta eritasoisia kouluja kylläkin?

Tapanainen, Katainen on syntynyt 1971 ja kirjoittanut ylioppilaaksi 1990. Tämä olisi selvinnyt pikku googlauksella. Ruotsi taas poistui pakollisena ylioppilaskirjoitusaineena 2005, minkä sinun luulisi tietävän, olethan asiasta niin pahoillasi. Työelämässä ei vielä ole juuri lainkaan sellaisia, jotka olisivat ruotsia olleet kirjoittamatta. On yleistä, että pakkoruotsin kannattajat väittävät ruotsin kielen osaamisen tason romahtamisen- jota hekään eivät voi kiistää- johtuvan YO-uudistuksesta. Se on surkea, mutta ymmärrettävä hätäselitys sellaiselle, joka on kaivautunut juoksuhautaan, ja puolustaa pakkoruotsia epätoivon vimmalla. Ei muka pakko ole epäonnistunut ratkaisu, pakkoa ei vain ole tarpeeksi paljon. Näillä väittämillä myönnetään tietenkin tosiasiallisesti se, että ruotsin kieltä ei ole mitenkään tarve luonnollisesti osata eikä sitä paljon halutakaan osata. Ainoastaan raaka pakko tehoaa, sitä siis lisää. Hyytävää tässä on se, että ajatusmalli on kuin Tsaari-Venäjän tai Neuvostoliiton pakkovenäläistämisessä, jonka ensiksimainitun ”rikkaudesta” suomalaisetkin saivat nauttia.

Suomenkielisissä perheissä lapset oppivat puhumaan ja lukemaan muita varhemmin. Miksi?

Kielemme rakenne on sellainen. Looginen. Kyseisessä iässä lapsi muutoinkin ahnehtii tietoa aivan tolkuttomalla vauhdilla. Se katselee, koittelee, kuuntelee ja kyselee aina vain lisää ja lisää!

Puheen oppiminen vaikkapa vain kuukautta ennen muunkielisiä saa aikaan pysyvän ja pitenevän etumatkan tietämisen leveällä tiellä.

Suomi on rankattu maailman parhaaksi monella rintamalla, voiko joku väittää ettei tässä olisi yksi osaselitys…ulkomaillahan jatkuvasti kysellään…

Vastustan ehdottomasti kaksi-tai monikielisyyttä varhaisvaiheessa.

Jos olette lukeneet kommenttini niin kannatan peruskoulussa kielten täydellistä vapauttamista ja lukiossa pakollisena 2 vierasta kieltä kotimaisten lisäksi. Lisäksi peruskoulussa tulisi olla mahdollisuus jakaa oppilaat tasoryhmiin ainakin matematiikassa ja kielissä.