Lyödään kaksikielisyys leikiksi

Ruotsalaisuuden päivä, svenska dagen, tuli ja meni. Pari päivää sen jälkeen osallistuin Vaasassa järjestettyyn LittFest-kirjallisuustapahtumaan.

Yksi LittFestin kantavista ideoista on olla oikeasti kaksikielinen tapahtuma. Kaksikielisyys ei siis tarkoittanut sitä, että mukana olisi sekä suomen- että ruotsinkielisiä ohjelmanumeroita. Kaksikielisiä olivat nimenomaan yksittäiset ohjelmanumerot.

Itse oli keskustelijana paneelissa, jossa minun, suomenkielisen kirjailijan lisäksi oli kaksi ruotsia puhuvaa kirjailijaa. Paneelin vetäjä hoiti hommansa molemmilla kielillä.

Olin kuuntelemassa myös toista keskustelua, jossa suomalainen ja ruotsalainen kääntäjä keskustelivat työstään. Käytetty kieli saattoi vaihtua muutaman sanan välein, ja suomen ja ruotsin lisäksi käytettiin englantia.

Tapahtuma oli hirveän hauska. Kaksikielisyys oli leikkiä, jokaisen ulottuvilla oleva performanssi. Täydellistä kielitaitoa ei tarvittu. Yksikielisenä toteutettuna keskustelut olisivat olleet aivan erilaisia – ja ennen kaikkea paljon tylsempiä.

Olen ennenkin kirjoittanut kaksikielisyyden eduista ihmiselle. Kahden kielen aktiivinen käyttäminen pitää aivot kognitiivisesti virkeinä: ”Kaksikieliset lapset pärjäävät yksikielisiä paremmin esimerkiksi tehtävissä, joissa pitää seuloa oleellista informaatiota ‘taustakohinasta’. Parantuneet taidot eivät näy pelkästään kielellisissä tehtävissä, vaan myös vaikkapa matematiikassa. Kaksikielisen lapsen ajattelu on joustavaa, luovaa ja abstraktia, ja hänen työmuistinsa on hyvä”, sanovat tutkimukset kaksikielisyydestä.

Kaksikieliset lapset vaihtavat alusta asti kieltä varsin luontevasti kesken puhetta tai sommittelevat vaikkapa suomen sanoja muuten ruotsinkieliseen puheeseen. Ei ole mitään syytä, mikseivät aikuiset voisi suhtautua asiaan samanlaisella kepeydellä. LittFestin kaltaista kielileikkiä kannattaisi harrastaa mahdollisimman paljon.

Kun Suomessa puhutaan ruotsin kielestä, puhutaan ennen kaikkea erilaisista pakoista. Kielikeskustelumme on puhetta pakkoruotsista, virkamiesruotsista, ylioppilaskokeista, oppimääristä, kiintiöistä.

Keskustelu arkipäivän kaksikielisyydestä on unohtunut jonnekin. Todellinen suomalainen kaksikielisyys on nimenomaan kahden kielen yhtäaikaista läsnäoloa, ja todellinen suomalainen ruotsinkielisyys taas on käytännössä kaksikielisyyttä.

Kielikylpyleikkikouluja aikuisille ja äkkiä! Kaksikielisyys tarvitsee imagonmuutoksen: sen pitää muuttua pakosta leikiksi.