Luonnonsuojelu tekee päättäjästä kädettömän
Neljäsosaa maailman nisäkäslajeista uhkaa sukupuutto. Juuri nyt.
Se on käsittämättömän suuri osuus – ja toki vain arvio, sillä siitäkään, kuinka paljon maailmassa on eri lajeja, ei ole yksimielisyyttä. Uhattujen osuus voi olla myös suurempi, sillä luvussa ovat mukana vain tunnetut nisäkäslajit.
Emme tiedä, kuinka paljon elämää maapallolla on, emmekä tiedä, kuinka nopeasti se häviää.
Arviot sienten, kasvien ja eläinten tämänhetkisestä yhteenlasketusta lajimäärästä vaihtelevat kahdesta miljoonasta yli 50 miljoonaan. Suurin osa vielä tunnistamattomista lajeista elää pienillä alueilla, biotoopeissa, jotka myös tuhoutuvat nopeimmin. On selvää, ettemme koskaan ehdi löytää kaikkia eliölajeja ennen niiden katoamista.
Nature yritti joulukuun 11. päivän numerossaan rakentaa mahdollisimman luotettavan kuvan maapallon lajimääristä ja niiden kohtaamasta uhasta. Arviot lajien vuosittaisesta katoamisesta vaihtelevat 0,01 ja 0,7 prosentin välillä. Niin suuri osa maapallon eliölajeista siis kuolee joka vuosi sukupuuttoon.
Suurimmassa vaarassa ovat sammakkoeläimet: niiden lajeista 41 prosenttia on vaarassa kadota. Toisaalta esimerkiksi hyönteisten, kalojen ja sienten tilanne tunnetaan huonommin, ja niiden kohtalo voi olla vielä hurjempi.
Jos suurimmat luvut pitävät paikkansa, maapallolla ei yhden ihmiselämän päästä ole jäljellä kuin murto-osa nykyisistä eliölajeista.
Maan hupenevan biodiversiteetin valossa on hurjaa (ja ennen kaikkea kurjaa) ajatella, kuinka suomalaiset päättäjät ovat viime kuukausien aikana osoittaneet suhtautuvansa eliölajien suojeluun.
Suojelutoimenpiteet ovat jumiutuneet erilaisten arvovaltakiistojen rattaisiin.
Soidensuojeluohjelma pysäytettiin, ja Suomen hupenevaa susikantaa aiotaan seuraavaksi rasittaa kohtuuttoman suurilla metsästyskiintiöillä. Kun toimivat, hirvieläinten pyydystämiseen kykenevät laumat hajotetaan metsästyksellä, laumansa menettäneet, vaeltelevat susiyksilöt saavat alueen asukkaat hermostumaan – ja niin nekin lopulta tapetaan joko poikkeusluvilla tai oman käden oikeudella. Sutta ei enää kauan Suomessa esiinny.
Samoin saimaannorpan suojelemiseksi ei ole uskallettu toimia.
Kun emme osaa suojella oman alueemme eliöitä, on turha odottaa sellaista muultakaan maailmalta.
Minua on pitkään ihmetyttänyt, miksi päättäjät epäröivät suojella luontoa silloin, kun suojelutoimenpiteet saattavat pahoittaa yhdenkin kansalaisen mielen. Soidensuojeluohjelman pysäyttämistä perusteltiin sillä, että maanomistajilta ei edes teoreettisesti saisi ottaa pakolla maata suojeluun. Saimaan kalastajien mieltä ei haluta pahoittaa liian ikävillä kalastusrajoituksilla. Susia hysteerisesti pelkääviä kansalaisia halutaan lepytellä ekologisesti kestämättömillä metsästyskiintiöillä.
Silti muunlaisia päätöksiä uskalletaan tehdä, vaikka niille löytyy kansan joukosta vastustajia. Ydinvoimala rakennetaan pakkolunastusten avulla. Sen kohdalla päättäjiä ei pelota.
Poliitikot: Lapsenlapsenne tulevat asumaan maailmassa, jossa lajit katoavat kiihtyvää tahtia. Sellainen maailma on entistä alttiimpi ympäristökatastrofien vaikutuksille, nälänhädälle, pandemioille, köyhyydelle ja kurjuudelle.
Me kädelliset muutumme kädettömiksi, suorastaan selkärangattomiksi, kun tehtävänä olisi suojella luontoa.