Look up - ja muita toivomuksia uuteen vuoteen

Profiilikuva
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Tulin katsoneeksi jouluna saman elokuvan kuin moni muukin. Don’t look up kertoo kahdesta tähtitieteilijästä ja heidän epätoivoisesta yrityksestään saada ihmiskunta (lähinnä Yhdysvallat) ymmärtämään, että Maapalloa kohti on syöksymässä kaikkea elämää uhkaava komeetta. Tästä linkistä löytyy bloggarikollegani Antti Ronkaisen kirjoitus elokuvasta. 

Elokuva oli todella vaikuttava. Elokuvana se ei ollut ollenkaan täydellinen, mutta tämä on epäolennaista. Minusta Don’t look up ei ole olemassa kilpaillakseen muiden elokuvien kanssa. 

Adam McKayn käsikirjoittaman, ohjaaman ja tuottaman elokuvan tyylilaji on tragikomedia, ja nauroin kyllä monessa kohtaa. Hyvä mieli siitä ei kuitenkaan jäänyt. Pikemminkin oloni oli jälkeenpäin tuskainen ja turhautunut. 

Monen kriitikon mielestä elokuvassa vedettiin asiat liian överiksi, mutta en itse nähnyt asiaa niin: pikemminkin elokuva näytti kaiken liian rehellisesti – se vain pyyhki hieman pölyjä totuuden yltä. Don’t look up osoitti, kuinka huonoja me ihmiset olemme saamaan aikaan tarvittavia muutoksia ja kuinka pieni rooli tiedolla on enää kaikessa siinä, mitä puuhailemme. 

Elokuva ei antanut toivoa, ja siksi varmaan olinkin katselukokemuksen jälkeen niin apea.