Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Lisää metallimusiikin vaarallisuudesta

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 22.10.2011 11:19

Vanhan ja vähän uudemmankin heavyn kuuntelun lomassa tajuntaani tunkeutuu hälyttävä tutkimustulos: Metallimusiikki voi pilata elämän!

Sammutan iTunesin välittömästi.

”Melbournen yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan metallimusiikki aiheuttaa nuorille muun muassa masennusta”, sanotaan YleX:n nettisivuilla – siellä uutinen varmasti tavoittaakin suuremman osan kohderyhmästä kuin se tavoittaisi vaikkapa, hmm, Radio Dein nettisivulla.

On syytäkin, että uutinen luetaan: jos metallimusiikki tosiaan pilaa elämän muutenkin kuin pää- ja niskavammojen kautta, asiasta pitäisi kertoa vähintäänkin levyihin liimattavilla varoitustarroilla.

Klikkaan itseni Melbournen yliopiston sivuille. Ehkäpä sitä kautta löytyy alkuperäinen tutkimus. Ei kuitenkaan löydy, sillä kysymyksessä olivat ilmeisesti vasta alustavat tulokset, eikä varsinaista julkaisua tutkimuksesta vielä ole olemassa.

Mutta kas, tutkimuksen tulos vaikuttaa hieman erilaiselta kuin olin luullut: ”Young people at risk of depression are more likely to listen habitually and repetitively to heavy metal music”.

Toisin sanoen nuoret, joilla on alttius sairastua masennukseen, kuuntelevat hevimetallia jatkuvalla syötöllä muita nuoria useammin. Yhden ja saman hevikappaleen soittaminen uudestaan ja uudestaan olisi siten pikemminkin oire orastavasta masennuksesta, ei sen syy. Minä voisin siis jatkaa Black Sabbathin kuuntelua ilman, että elämäni menee pilalle ja mieleni sairastuu.

Onko sillä nyt niin väliä miten uutisoidaan?

Tutkimuksen tehnyt musiikkiterapian lehtori Katrina McFerran on kuitenkin huolissaan. Nuoret saattavat nimittäin kuunnella musiikkia jopa kahdeksan tuntia päivässä. Sehän kuulostaa toki pahalta. Ei ennen vanhaan.

McFerran on kehittelemässä jonkinlaista ennustavaa järjestelmää, jossa hälyttävät tapaukset voitaisiin poimia nuorten joukosta ennen kuin esimerkiksi käytösongelmia alkaa esiintyä. Suurin osa nuorista kuuntelee hänen mielestään musiikkia hyvällä tavalla – he etsivät siitä mielialaa nostattavia tunnelmia tai kannustetta urheilusuorituksiin.

Mutta mahdolliset masentujat toimivat väärin: he kuuntelevat metallimusiikkia ”negatiivisella tavalla”. ”Yhtä kappaletta tai albumia kerta toisensa jälkeen kuuntelemalla he eristävät itsensä tai pakenevat todellisuutta”, McFerran sanoo. ”Jos vastaava käytös jatkuu ja jatkuu, se voi tarkoittaa, että nuori kärsii masennuksesta tai ahdistuksesta ja voi viitata jopa itsemurhataipumuksiin.”

McFerranin mielestä vanhempien pitäisi tarkkailla teini-ikäisten lastensa kuuntelutottumuksia ja esimerkiksi kysellä, millaisia tuntemuksia tietty musiikki heissä aiheuttaa. Tsemppiä vain vanhemmille tähän tehtävään!

Minä kuuntelen sillä aikaa toistuvasti mm. tätä:

P.S. En yritä mitätöidä alkuperäistä tutkimusta enkä aiheen tärkeyttä. Tietenkin esimerkiksi muutokset nuoren käytöksessä tulee ottaa vakavasti. Uutisoinnissa voisi kuitenkin harrastaa tarkkuutta.

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Ei hyvässä metallimusiikissa mitään muuta vaaraa ole, kuin ettei sen jälkeen enää oikein viitsi muunlaista kuunnella. No, kyllä hyvä urkumusiikki menee myös ja virsilaulut virkistää aina.

Vai olisiko niin että kirjoittajan ja monen muun metallinkuuntelu on merkki masennuksesta.

Eli onko elämä jo pilalla…..

Tutkimus on tehty Melbournen yliopistossa vuonna 2008 ja se on otsikoitu ”Surevien vanhempien kokemuksia musiikkiterapiasta terminaalisairaiden lasten hoidossa (The Greaved Parent’s Experiences of Music Therapy with Their Terminally Ill Child) ” ja on vertaishyväksytty julkaistavaksi Journal of Music Therapy’ssa (painossa).

Kysymys on siis terminaalivaiheen sairaudesta kärsivistä lapsista. Joku on ymmärtänyt tutkimuksen sisällön väärin.

Lisäys edelliseen. Kyseisen julkaisun impakti on 0.05, joten mitään suurta painoarvoa sille ei maailman tiedeyhteisössä tunnusteta.

”Juhani H kirjoitti: Katsokaa nyt tämäkin ja tehkää johtopäätökset…”

Juuri noin. Lasten suusta totuus tulee. Turha siinä sitten enää on soitellla eurohumppaa tai muuta tuubaa, kun kerran on hyvän metallimusiikin makuun päässyt.

Suurin osa Suomalaisesta hevistä on ehtaa katrihelenaa raskailla kitaroilla ja Iron Maiden on silkkaa … lasten musiikkia.

Eipä ole uutta metallimusiikin synnillistäminen. Mahtaisikohan australialaisilla tutkijoilla olla uskonnollinen tausta objektiivisuutta sumentamassa.

Kun oli vinyylilevyjä niin niitä pyöritettiin sormella takaperin jotta saataisiin kuulla jotain saatanallisia säkeitä. Pahin kaikista taisi olla Led Zeppelinin Stairway to Heaven. Jollain nettisivuilla taitaa olla mitä tekstistä on muka takaperin tulkittavissa. Juutuubissa tai YLE Areenassa taitaa olla tallessa TV-ohjelmakin jossa mm. Veltto Virtanen kommentoi suomalaisten lahkolaisten tulkintojen ontuvuutta, en tosin löydä siihen nyt linkkiä.

Epäile vaan kirjoitti: ”[…] uskonnollinen tausta objektiivisuutta sumentamassa.”

Objektiivisuus ei näyttäisi olevan mahdollista. Ellei ole ns. uskonnollista taustaa, on oletettavasti jokin muu. Myös ateismi on uskonnollinen oletus. Oikeastaan agnostisismi voisi olla ainoa tällä hetkellä niin-objektiivinen-kuin-mahdollista -ote, mutta ihminen ei tunnu olevan yksiulotteinen olento ajattelussaankaan. Tietoisuuden kerroksia on monia, ja pintakerroksen agnostisismin alta voi löytyä mielenkiintoisia ajatuksia ja tunteita, kun vähän pöyhii.

Entä, jos alettais opettaan lapsia heti alusta asti kuunteleen kunnon musiikkia? Norjalaista bläk-metallia. Mayhemia ja sen sellaista. Niillähän on hyvät menot ja reippaat touhut. Oppisivat lapsetkin rock-kulttuurin rennon menon: poltteleen kirkkoja, puukottaan kavereita, käyttää huumeita ja parittelemaan lävistetyillä elimillään vuohien kanssa. (Tämä on huonoa huumoria)

Näitä luetaan juuri nyt