Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Lisää luettavaa teineille!

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 20.11.2012 10:06

Facebookissa on viime päivinä jaettu ahkerasti yläasteikäisen tytön kirjoitusta Tuntemattomasta sotilaasta. Kirja oli kuulunut koulun ”pakkoluettaviin”, ja bloginpitäjä kuvailee sitä esimerkiksi näin: ”Kirjan ensimmäiset 100 sivua on täyttä bullshittiä. Ei tapahdu mitään. Ainoastaan istutaan ja puhutaan ’affenista’. Sen jälkeen seuraavat 200 sivua on taistelua kentällä okei. Ja viimeiset sata sivua Hra. Linna tappaa hahmoja minkä kerkeää. Kuka saa sirpaleesta naamaan, kuka menettää jalkansa, kuka löytyy alusvaatteisltaan ojasta…?

Kirjoitus oli kieli poskessa tehty, erittäin hauska ja kirvoitti sosiaalisessa mediassa paljon keskustelua siitä, millaisia kirjoja koulussa on pitänyt lukea ja mitä itse kukin on niistä saanut irti.

Yläasteen ja lukion äidinkielentunneilla luettiinkin varsin paljon. Luetut kirjat olivat oppimateriaalia siinä missä varsinainen oppikirjakin. Itse muistan ”pakkoluettavien” joukosta ainakin sellaiset teokset kuin Seitsemän veljestä, Tehtaan varjossa, Punainen viiva, Helkavirsiä, Kalevala (tosin kai jonkinlainen lyhennetty versio), Hurskas kurjuus ja Nummisuutarit. Klassikoita kaikki.

Nuoren blogistin innoittamana ryhdyin pohtimaan, miksei koulussa pakkoluetuteta tietokirjallisuutta. Miksei vaikkapa biologian, maantiedon, historian tai filosofian oppimääriin kuuluu kansantajuista tietokirjallisuutta tai tieteenalan klassikoita?

Lukeminen kannattaa aina. Vaikka osa asiatiedosta menisi niin sanotusti yli hilseen, tietoon olisi hyvä tutustua muutenkin kuin oppikirjojen niukan ja taloudellisen ilmaisun kautta. Tiedon sisäistäminen ja aiheesta innostuminen vaativat aikaa ja tilaa, joihin ei oppitunneilla ole mahdollisuutta.

Tietokirjallisuutta luetaan Suomessa valitettavan vähän. Hakuteokset ja kuvakirjat kyllä menestyvät, mutta nimenomaan ”kirjallista” tietokirjallisuutta meillä luetaan valitettavan vähän. Sängynvieruslukemiseksi päätyvät romaanit, eivät tietokirjat, vaikka ne olisivat yhtä vetäviä ja hyvin kirjoitettuja kuin onnistunut kaunokirjallisuuskin.

Lisää pakkolukemista kouluihin!

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Ylensä pidän vänkäämisestä, mutta tässä asiassa on pakko kompata Tiinaa. Omana kouluaikana nuo pakkoromaanit eivät mitenkään houkutelleet klassikoiden lukemiseen. Sen sijaan kaikki luonnontieteitä koskeva tai scifiltä haiskahtava paikkakunnan kirjastossa tuli ahmittua.

Pakko ja pakko. Onneksi kuulun siihen sukupolveen, jolla tekstiviestejä ja nettejä ei nuoruudessaan käytettävissään ollut.
Pakko oli lukea Haanpäätä ja Karamazovin veljeksiä. Kuinkahan moni nykyteini tuohon Dostojevskin teokseen vapaaehtoisesti tarttuu.

Kyllähän biologian, maantieteen, historian jne. oppikirjat ovat juuri tuota kaivattua ”kansantajuista tietokirjallisuutta”. Mitä sitten kaunokirjallisuuden klassikoihin tulee, niitä luetaan nykykoulussa pikemminkin liian vähän kuin liikaa. Aika suuri osa kirjallisuudenopetuksessa luettavista alkuperäisteksteistä on nuortenkirjallisuutta tai viihdettä. Kuitenkin yleissivistykseen tulisi kuulua nimenomaan klassikoiden keskeisimpien teosten tuntemus. Samoinhan on myös musiikinopetuksessa aivan liikaa annettu periksi viihteelle, kun pitäisi tuntea nimenomaan klassisen musiikin mestareiden tuotantoa.

Ajatus tietokirjallisuuden lukemisesta kouluissa on ehdottomasti hyvä. Tärkeintä kuitenkin on ylipäänsä minkä tahansa muutamaa lausetta suuremman kokonaisuuden lukeminen. Suomessa on vaarallisia hiljaisia ääniä. Kirjastojen käyttö on vähentynyt koko 2000-luvun. PISA tulokset heikkenevät ja onnettomin kaikista, tyttöjen ja poikien ero lukemisessa, on maailman suurin. Ajattelutaitojen heikkeneminen on huomattu jo monissa tutkimuksissa. Äidinkielen opettajat ovat menettäneet ajat sitten otteensa lukemiseen. Tuskinpa kukaan heistä edes kykenee perustelemaan, miksi juuri tietyt teokset ovat tärkeitä. Kanonisointi on hyvä, mutta sen lähtöasetelma pitäisi olla: Jos haluat ymmärtää suomalaisen miehen ryhmäkäyttäytymistä, niin lue Tuntematon sotilas. Jos haluat ymmärtää suomalaisen yhteiskunnan muuttumista muutama sukupolvi sitten, niin lue Täällä pohjan tähden alla. Jos haluat … jne.
Ei ole tietenkään mitään syytä, että äidinkielen opettajat ovat omineet lukemisen. Sen pitäisi olla kaikkien opettajien ongelma. Materiaalia löytyy kaikkiin koulun aineisiin. Jokaisesta aineesta pitäisi olla myös suositeltavien teosten luettelo. Suomessa olisi käytettävä kaikki keinot lukemisen edistämiseen. Ilman lukemista ajatukset surkastuvat, puheesta puuttuu yleissivistyksen tuoma eleganssi ja toiminta keskittyy tyhjänpäiväisten asioiden ympärille.
Tutkimustulosten mukaan suunta on enemmän kuin pelottava. Opetusviranomaiset ovat nukkuneet vuosikausia niin kuin ELY-keskusten virkailijat omissa asioissaan.

Näitä luetaan juuri nyt