Lintuinfluenssa kaataa lintukantoja, mutta lintuviha voi vahvasti

Profiilikuva
Kirjoittaja Tiina Raevaara on filosofian tohtori ja kirjailija.

Meneillään oleva lintuinfluenssaepidemia on saanut minut monestakin syystä surulliseksi. Ensinnäkin virus tappaa luonnonvaraisia lintuja nyt paikoittain niin paljon, että se uhkaa hävittää kokonaisia populaatioita. Yksittäiset huonot pesimävuodet eivät haittaa, mutta se haittaa, jos lähes kaikki aikuiset linnut kuolevat.

Toiseksi on surullista, kuinka pienen arvon me yhteiskuntana annamme villeille eläimille. 

Suomen riistakeskus myönsi turkistarhoille luvan ampua lähes 10 000 luonnonvaraista lintua, jotta ne eivät tartuttaisi lintuinfluenssaa turkistarhoille. 

Olisi todella aika luopua kokonaan turkistarhauksesta. Se on epäeettinen elinkeino, ja lisäksi turkistarhat ovat monestakin syystä otollisia hot spoteja uusien pandemioiden syntyyn.

Lintuinfluenssakin on peräisin ihmisen harjoittamasta eläintuotannosta, siipikarjatiloilta. Muunlajiset eläimet saavat siis kärsiä ihmiskunnan vääristyneestä eläinsuhteesta nyt monin tavoin. (Suosittelen tässä samalla biologi Tuomas Aivelon hyvää kiteytystä lintuinfluenssaepidemian syistä, se löytyy Twitteristä.)

Kolmanneksi minua surettaa lintuviha, jonka lintuinfluenssauutiset ovat nostaneet näkyviin. Kaikki valkoposkihanhien, merimetsojen ja naakkojen vihaajat tuntuvat nyt olevan revittelemässä sosiaalisessa mediassa ja lehtien kommenttipalstoilla. Lintulajeja leimataan ”roskalinnuiksi”, eivätkä pahimmat vihaajat edes tyydy raivoamaan netissä, vaan he usuttavat koiransa hanhien kimppuun tai ajavat itse niiden päälle polkupyörillä.

Ihmisiä tuntuu ärsyttävän, jos jotain lajia näkyy paikallisesti paljon. Tämä on seikka, joka hämmästyttää minua vuodesta toiseen. Ihmiset kyllä yleensä tietävät, että lintujen suuret yhdyskunnat liittyvät pesimiseen ja niitä näkyy vain muutaman kuukauden ajan.

Miksi on niin vaikea kestää sitä pientä lisävaivaa tai haittaa, joka joistain lintulajeista hetkellisesti aiheutuu? (Enkä tässä edes puhu maanviljelijöistä, joiden viljelyksiä muuttavat hanhiparvet käyvät syömässä, vaan ihmisistä, joiden suhde lintuparviin on vain sivustakatsojan suhde.)

Milloin meistä tuli sellaisia, että otamme luonnolta kaiken, muttemme siedä siltä mitään?

Ja aivan kuin vain ihmiselle olisi sallittua parveilla ja oleilla tiiviisti – tai vain ihmisellä olisi oikeus pilata ja muokata ympäristöä. Muiden lajien jälkiä luonnossahan ei oikeasti voi edes verrata siihen, mitä ihminen saa aikaan. Esimerkiksi merimetso tekee sitä, mitä kaloja syövät linnut aina tekevät ja mikä lisää luonnon monimuotoisuutta: se siirtää ravinteita vedestä maalle.

Uutiset Välimeren alueen hengenvaarallisen korkeista lämpötiloista ja valtavista metsäpaloista alleviivaavat sitä, että olemme Suomessa todella onnekkaita. Meillä on mukavan viileää, sateita, vettä, luontoa, joka on yhä elossa. Meillä pystyy pesimään sellainenkin arktinen laji kuin valkoposkihanhi. Se on minusta hieno yksityiskohta tässä kuumentuvassa maailmassa.

Miten nykyistä useammat ihmiset osaisivat olla ylpeitä siitä luonnosta, mitä meillä vielä on?