Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Linkkejä skeptisiin videoihin

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 29.5.2012 18:34

Kaiken kiireen keskellä tyydyn tänään antamaan vain linkkivinkkejä.

Skepsiksellä on YouTubessa oma kanava, jonne tulee uutta sisältöä vaihtelevalla tahdilla. Kanava löytyy tästä: https://www.youtube.com/user/SkepsisFinland?feature=watch

Kanavalla julkaistaan Skepsiksen järjestämät yleisöluennot sekä silloin tällöin elävää kuvaa muistakin tapahtumista. Ehdoton hitti on ollut James Randin Suomessa kesällä 2010 pitämä esitys.

Minulla on taikurista lämpimät muistot – saman päivän aamuna osallistuin homeopaattiseen joukkoitsemurhaan Randin ja muun muassa Pertti Jarlan kanssa. En ole vieläkään kuollut, mutta vähitellen, vähitellen…

Skepsiksen videoiden kuvauksen ja editoinnin takana on Ville Aarnikko, jonka ideasta koko kanava sai alkunsa. Projekti on ollut varsin onnistunut: videoita katsotaan, ja ne ovat kaiken kaikkiaan kustannustehokas tapa tuottaa sisältöä ja ylipäätään järjestää toimintaa. Hyvät varusteet toki maksavat ja ilman osaamista lopputulos olisi aivan jotain muuta kuin sujuvaa katsottavaa.

Aarnikolla on YouTubessa myös toinen, juuri käynnistynyt ja samassa aihepiirissä liikkuva projekti. Tiede ja arki -kanavalla tulee olemaan lyhyitä haastatteluja ja ”tietoiskuja” ajankohtaisista tiedeaiheista.

Ensimmäinen Tiede ja arki -jakso käsittelee eläinten uskomushoitoja. Nykyäänhän lemmikkieläimille on tarjolla vaikka minkälaista huuhaata, varsinkin homeopatiaa, jota saattavat tarjota myös oikeat eläinlääkärit. Ilmeisesti homeopaattisia hoitoja käytetään jonkin verran tuotantoeläimilläkin varsinkin luomutuotannossa.

Yhdistysten ja yksittäisten henkilöiden omilla pienen budjetin julkaisukanavilla on rooli mediakentän pirstoutumisessa, mutta tällaista pirstoutumista soisi tapahtuvan enemmänkin. Laadukas moniäänisyys on arvokasta.

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Huuhaan edustajat keksivät selityksensä skeptisten videoiden julkaisuille jo ennenkuin edes tarkemmin tutkivat niiden sisältöä. Eli lääke- ja elintarviketeollisuuden jne. talutusnuorassa kulkevia, elämäänsä katkeroituneita tiedeuskovaisia jotka eivät hyväksy mitään mikään ei mahdu heidän ahtaaseen maailmankuvaansa ja jonka ominaisuuksia ei voi määrittää jollain mittalaitteella.

Paras tapa jos ei nujertaa, niin hitaasti myrkyttää huuhaan rikkaruohoa, on tarjota kuivaa rationaalista ajattelua ja faktaa, faktaa, faktaa.

Linkitän tähän vielä Arno Kotron puheenvuoron siitä, että koulu ei kasvata huuhaa-kriittisyyteen.
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Koulu%20ei%20kasvata%20huuhaa-kriittisyyteen/1135258135114?ref=fb-share

Tulipa vastaan yksi esimerkki korkeasti arvostetun tiedeyhteisön jäsenen ja huuhaan vastaisen taistelijan tavasta ajaa asiaansa – mainitsen, vaikka tästä ei videota olekaan, suusanallinen lainauksia sisältävä kuvaus tapahtumista kyllä:

”Penn Prof. Paul Offit to GW Grad Student: “Get the f*ck out of here! Piece of sh*t!” ” (1)

(1)

http://www.ageofautism.com/2012/05/penn-prof-paul-offit-to-gw-grad-student-get-the-fck-out-of-here-piece-of-sht.html#more

”[…] kuivaa rationaalista ajattelua ja faktaa, faktaa, faktaa.”

Tässä on ongelmana se, että myös naturalistisen tietoteorian näkökulmasta niin sanottu fakta on teoriaa; sen suhde itsessään olemassaolevaan todellisuuteen jää meidän ulottumattomiimme. Näin ollen meillä ei näyttäisi olevan mitään keinoa tietää, ovatko meidän keksimämme teoriat, tarinat ja myytit sinänsä tosiasioita kuvaavia vai eivät. Myös sekä luonnontieteelliset että yhteiskunnallis-humanistis-sosiaalitieteelliset teoriat on mahdollista hahmottaa tarinoina (narratiiveina) ja myytteinä, kuten vaikkapa alkuräjähdysmyyttinä.

Myös jo ajatus itsessään olemassaolevasta todellisuudesta sekin vaikuttaa hyvin epäselvältä sen kannalta, mitä siitä voisimme todella tietää. Meille näyttää jäävän käteen vain käytännöllisyyden ja olettamisen (uskomisen) välineet: vaikuttaa olevan mielekästä toimia IKÄÄNKUIN maailma olisi itsessään olemassa olevan, IKÄÄNKUIN olisi olemassa toisia ajattelevia itsenäisiä ihmisiä, IKÄÄNKUIN voisimme saada tietoa maailmasa ja IKÄÄNKUIN voisimme rakentaa teknologiaa, jonka avulla voisimme vaikuttaa maailmaan sinänsä.

Joillakin nuorilla ja kenties vielä kokemattomilla luonnontieteiden edustajilla sekä luonnontieteiden teorioista maailmankatsomuksensa ainekset pääasiallisesti omaksuneilla maallikoilla vaikuttaa monesti olevan filosofiset perusteet vähän hakusessa. Ei aina ymmärretä, mitä luonnontieteellisillä teorioilla ja menetelmillä voidaan tutkia ja mitä niiden perusteella on lupa väittää todellisuudesta aivan viime kädessä ilman, että mennään uskonnollissävyisen ajattelun puolelle. Joskus tällaiset skientistifanaatikot löytävät tiensä skeptikkojärjestöihin, ja niistä käsin itse asiassa propagoivat uskonnollista, ateistis-materialistista, maailmankäsitystä verhoten sen tieteellisyyden kaapuun.

Skepsismi itsessäänhän vaikuttaisi historialliselta ytimeltään olevan tietoteoreettista skeptisismiä. Nykyisin skepsismin ainakin populaarit ilmiöt näyttäisivät keskittyvän luonnontieteellisen ”tiedon” ja ”menetelmän” propagointiin ainoana oikeana ”todellisuuskuvauksena” ja tietomenetelmänä. Tällöin on kyse skientismistä, jota voidaan ajatella eräänä uskonnollisuuden muotona.

Kiistelty filosofi Rudolf Steiner taannoin kritisoi mm. biologeja siitä, että he tahtovat selittää kaiken vain oman suppean erikoisalansa kautta. Hän vertasi sitä suutariin, joka rakentaa oman maailmanselityksensä oman erikoisalansa, kenkien rakentamisen ja huoltamisen avulla.

Steinerista voi olla montaa mieltä ja monet hänen kirjoituksensa sisältävät mystiikkaa, jossa sinänsä ei ole mitään pahaa – päinvastoin. Mutta tietenkin on eri asia puhua nykyisenmuotoisista länsimaisista tieteistä, kuin Steinerin hengenfilosofiasta.

Lopulta kuitenkin filosofian professori Leila Haaparantaa mukaellen: Suuri kysymyksiä ei ole mahdollista ratkaista. Suuri kysymyksiä ovat muun muassa, mikä on ihminen, mikä on maailma, miten ne ovat rakentuneet, mikä merkitys tällä kaikella on. Joka uskoo, että niihin voidaan vastata, ei ole enää filosofi.” Itse ajattelen, että joka todella syvästi uskoo voivansa vastata suuriin kysymyksiin ”oikein ja todellisuudenmukaisesti”, ei ole enää tutkija-tiedehenkilö, vaan eräänlainen uskovainen.