Liikenteessä kokemus on tietoa

Puhun usein siitä, kuinka tieteen ja tutkimuksen näkökulma on antoisampi ja totuudellisempi kuin yksittäisen kokijan näkökulma. Kokemus on alttiina sattumalle, kaikenlaisille vääristymille – ja se on ennen kaikkea alisteinen kokijalleen. Kokijan persoonasta ovat lähtöisin niin kokemuksen lähtöasetelmat, siihen vaikuttavat tekijät kuin lopputuloksen tulkintakin. Kokemus saattaa olla kaiken hyvinkin irrallaan siitä, mitä todellisuudessa tapahtuu.

Yksi asia, johon kuitenkin toivoisin kokemukselle aiempaa selvästi suurempaa roolia, on liikenneturvallisuus. Liikenteen uhka on kaikkea muuta kuin irrationaalinen: esimerkiksi tämän vuoden tammi-lokakuussa pelkästään suojateillä tapahtui 250 onnettomuutta.

Hirvittävän usein käy niin, että liikkujien turvattomaksi kokema liikenteen kohta lopulta osoittautuukin sellaiseksi.

Näinhän kävi esimerkiksi Vantaalla muutamia päiviä sitten, kun autoilija törmäsi kohtalokkaasti kymmenvuotiaaseen lapseen kapealla, mutkaisella ja huonokuntoisella tiellä, josta asukkaat olivat valittaneet kaupungille vuosikaudet. Tietä pitkin kuljetaan paljon kouluun sekä kävellen että autolla, mutta jalankulkijoiden turvallisuutta tiellä ei ole pyritty turvaamaan käytännössä millään tavalla.

Kotikaupungissani Keravalla kävi jokin aika sitten vain vähän vähemmän kohtalokkaasti: autoilija ajoi suojatietä ylittävän lapsen päälle vilkasliikenteisellä sisäänajoväylällä, johon ympäristön asukkaat ovat yrittäneet – niin ikään vuosikaudet – saada liikennevaloja koulumatkaa tekevien lasten suojaksi. Kadun ylittäminen on koettu vaikeaksi ja vaaratilanteita on ollut jatkuvasti. Lapsi loukkaantui törmäyksessä vakavasti.