Lapsi ei ole alusta milloin millekin kriittisyydelle

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Koulut sulkivat ovensa, koululaiset pääsivät ansaitulle kesälomalle. Toivottavasti kaikilla on mahdollisuus käyttää aikaa haluamiinsa asioihin. Kesällä ei ole pakko opetella pakkoruotsia, pakkomatematiikkaa, pakkoäidinkieltä tai pakkokuvaamataitoa.

Pakkohan se on nimittäin myöntää: koulun ainevalikoima on ”ideologian pakkosyöttöä”. Yhteiskunnassa on tehty päätös, millaisia asioita kouluissa opetellaan. Osa opetettavista aineista on perua ajalta ennen ajanlaskun alkua, osa syntynyt huomattavasti myöhemmin. Osa on ollut mukana kouluopetuksessa pitkään, osa tullut mukaan uusimman opetussuunnitelman myötä.

Pakollisen ruotsin arvostelijat (tai ihan yhtä lailla ne, jotka kritisoivat feministisen kirjasen jakamista yläkoululaisille) ovat lähtökohtaisesti väärillä jäljillä kritiikissään, jos he perustelevat kantaansa sillä, että koulun pitäisi olla vapaa ideologioista tai erilaisista ”ismeistä”.

Koulu ei koskaan ole niistä vapaa. Yhteiskunnat päättävät, mitä lasten halutaan oppivan ja millaisiksi kansalaisiksi heidän halutaan kasvavan. Historian opettaminen on ismi, äidinkielen opettaminen on ismi ja jopa liikuntatuntien järjestäminen koulussa on ismi.

Lapsille halutaan välittää juuri tietyt arvot, ja se on ihan ok. Valinnoista pitää keskustella ja ne pitää pystyä perustelemaan kunnolla. Missään nimessä minullekaan ei ole se ja sama, mitä lapsille opetetaan. Kaikki arvot eivät ole yhtä arvokkaita.

Liian pitkälle mennään silloin, kun lapset asetetaan kiistojen eturintamaan, sinne, missä pitäisi seistä aikuisten ja asiaa laajasti tuntevien. Jotkut keskustelujen osa-alueet ovat sellaisia, ettei ole lasten tehtävä käydä niitä.

*

Meillä Suomessa ei onneksi ole tarvinnut huolestua kreationismin tunkeutumisesta biologian tunneille kuin joidenkin yksittäistapausten kohdalla. 

Ne harvat, jotka ajavat kreationismin tuomista luokkahuoneisiin, perustelevat kantaansa usein sillä, että koululaisten pitäisi päästä toteuttamaan tieteen kriittisyyttä. Näin on perustellut esimerkiksi kansanedustaja Mika Niikko, joka nelisen vuotta sitten teki eduskunnassa kirjallisen kysymyksen ”maailman synnyn opettamisesta”.

Niikon mielestä kreationismi sopi kouluihin vähintäänkin tasa-arvoisena oppisisältönä evoluutioteorian kanssa, koska ”tieteen tavoitteena ei ole saada selville lopullista totuutta, vaan esittää teorioita ja hypoteeseja”.

Mutta, mutta. Paitsi että kreationismi ei millään tavalla täytä tieteen kriteereitä, on täysin kestämätön ajatus, että tieteen kriittisyyden pitäisi toteutua juuri luokkahuoneissa.

Tieteen kriittisyyden ja itsekorjautuvuuden pitää tapahtua tutkijoiden keskuudessa. Ei ole lasten tehtävä testata evoluution tai kreationismin kaltaisten ajatusrakennelmien kestävyyttä.

Voi olla, että kuulostan elitistiseltä – tietenkin kannatan tieteellisen metodin opettamista jo peruskouluissa ja erilaisia  ”tieteellisiä kokeita”, joiden avulla lapsia ja nuoria opetetaan ja innostetaan.

Oppisisältöinä koululaiset kuitenkin ansaitsevat mahdollisimman vakiintunutta ja varmaa tieteellistä tietoa. Jos Mika Niikon kaltainen ihminen ei kykene maailmankatsomuksensa vuoksi hyväksymään evoluution olemassaoloa, lasten tehtävä ei ole käsitellä oppitunneilla Niikon kokemaa ristiriitaa.

*

Miksi muistelen vuosien takaista kreationismikeskustelua? Se tuli mieleeni, kun uutisissa ja sosiaalisessa mediassa kerrottiin loppuviikolla, kuinka maahanmuuttovastainen ryhmä järjesti mielenosoituksen aivan helsinkiläiskoulun vieressä.

7-15-vuotiaat koululaiset saivat kuultavakseen ja nähtäväkseen rajua islaminvastaista propagandaa. Kyseinen koulu oli mielenosoituksen kohteena käytännössä siksi, että suurella osalla sen oppilaista on maahanmuuttajatausta.

Paikka mielenosoitukselle oli sovittu yhdessä poliisin kanssa, ja poliisi puolusti toimintaansa sillä, että ”vaikka mielenosoittajien agenda ei olisi kaikkien mieleen, poliisin tehtävä on kuitenkin turvata mielenosoitukset niiden aiheesta riippumatta, eikä mielenosoituksissa ole ennakkosensuuria”. 

Kannatan tietenkin laajaa sananvapautta ja ennakkosensuurin puutetta. Demokratiassa ihmisellä on paljon oikeuksia, onneksi, mutta täytyykö niitä kaikkia päästä toteuttamaan poliisin tukemana juuri lasten edessä?

Lasten tehtävänä ei ole toimia alustana aikuisten maailmankatsomuksellisille konflikteille. Lapsen ei tarvitse olla tieteen suhteen kriittisempi kuin tieteentekijät itse eikä olla aikuisten sananvapauden kohteena.