Lapsi ei ole alusta milloin millekin kriittisyydelle

Koulut sulkivat ovensa, koululaiset pääsivät ansaitulle kesälomalle. Toivottavasti kaikilla on mahdollisuus käyttää aikaa haluamiinsa asioihin. Kesällä ei ole pakko opetella pakkoruotsia, pakkomatematiikkaa, pakkoäidinkieltä tai pakkokuvaamataitoa.

Pakkohan se on nimittäin myöntää: koulun ainevalikoima on ”ideologian pakkosyöttöä”. Yhteiskunnassa on tehty päätös, millaisia asioita kouluissa opetellaan. Osa opetettavista aineista on perua ajalta ennen ajanlaskun alkua, osa syntynyt huomattavasti myöhemmin. Osa on ollut mukana kouluopetuksessa pitkään, osa tullut mukaan uusimman opetussuunnitelman myötä.

Pakollisen ruotsin arvostelijat (tai ihan yhtä lailla ne, jotka kritisoivat feministisen kirjasen jakamista yläkoululaisille) ovat lähtökohtaisesti väärillä jäljillä kritiikissään, jos he perustelevat kantaansa sillä, että koulun pitäisi olla vapaa ideologioista tai erilaisista ”ismeistä”.

Koulu ei koskaan ole niistä vapaa. Yhteiskunnat päättävät, mitä lasten halutaan oppivan ja millaisiksi kansalaisiksi heidän halutaan kasvavan. Historian opettaminen on ismi, äidinkielen opettaminen on ismi ja jopa liikuntatuntien järjestäminen koulussa on ismi.

Lapsille halutaan välittää juuri tietyt arvot, ja se on ihan ok. Valinnoista pitää keskustella ja ne pitää pystyä perustelemaan kunnolla. Missään nimessä minullekaan ei ole se ja sama, mitä lapsille opetetaan. Kaikki arvot eivät ole yhtä arvokkaita.