Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Lapset plastinoituja ruumiita katsomassa

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 21.4.2013 07:35

Päätin kirjoittaa vielä lisää Heurekan Body Worlds -näyttelystä, joka avattiin pari kuukautta sitten. Kirjoitin blogiin ensivaikutelmiani näyttelystä, mutta nyt kun aikaa on kulunut, olen saanut kuulla enemmän myös muiden kokemuksia. Sen suurempaa keskustelua plastinoidut ruumiit eivät kuitenkaan tunnu Suomessa herättäneen.

Erityisen kiinnostunut olen ollut siitä, kuinka lapset kokevat näyttelyn. Heureka ottaa lapsivieraisiin seuraavan kannan: ”Näyttely on kiehtova kokemus kaikenikäisille. Alle 8-vuotiaiden tutustumista näyttelyyn suositellaan vain aikuisen seurassa. ”

Itse kävin paikalla 7- ja 9-vuotiaiden lasten kanssa. Olimme valmistautuneet näyttelyyn puhumalla ruumiiden plastinoinnista ja luovuttamisesta näyttelyä varten, pohtimalla niiden mahdollista pelottavuutta sekä katsomalla kuvia ja videoita plastinoiduista ruumiista.

Vierailu sujui hyvin: lapset eivät pelänneet, he jaksoivat pysyä kiinnostuneina koko vierailun ajan ja jopa kuunnella selityksiäni ihmiskehon anatomiasta ja fysiologiasta. He tekivät itsekin paljon huomioita näyttelyesineiden yksityiskohdista.

Mitä lapsille jäi käteen näyttelystä?

Muutama vaikutelma oli vahvasti samanlainen kuin omani. Lasten oli vaikea mieltää näyttelyesineitä oikeiksi ruumiiksi, niin ”nukkemaisia” ja ”muovisia” ne heidän mielestään olivat.

Pelottavimpana yksityiskohtana he pitivät ruumiiden silmiä – ja olivathan paljaat silmämunat toki hieman kammottavia. (En tunne plastinointimenetelmän yksityiskohtia, mutta veikkaan, että näyttelyesineiden silmät eivät ole aitoja. Ironista kyllä.)

Oma kokemukseni näyttelystä oli, että koin sen enemmän taiteena kuin tieteenä. Mutta lapsille se toimi ehdottomasti nimenomaan oppituntina ihmisen anatomiasta. Toki myös visuaalinen kokemus oli vahva.

Monesti puhutaan, että kuolema on piilotettu yhteiskunnastamme ja esimerkiksi juuri lapset ovat harvoin nähneet kuollutta ihmistä. Asia on varmaankin näin. Body Worlds -näyttelyyn on silti turha mennä etsimään kuolemaa. Ensinnäkin se pyrkii kertomaan enemmän elämästä kuin kuolemasta, ja toisaalta muovitettujen kehojen epäluonnollisuus rajaa kokemuksen kauaksi vaikkapa kuolleen sukulaisen näkemisestä.

Kannattaako Body Worlds siis käydä katsomassa lasten kanssa? Kannattaa, mutta kukin vanhempi joutuu itse arvioimaan lapsensa mahdollisuudet viihtyä näyttelyssä. Lapset kokevat pelottaviksi varsin erilaisia ja joskus hyvin yllättäviäkin asioita. Suosittelen ehdottomasti, että kokemukseen valmistaudutaan ennen vierailua.

Muutama tuttavani on valitellut näyttelyn pelottavuutta ja ”mauttomuutta”. He tulivat huonovointisiksi ja kokivat lapsensa pelästyneen. Kannattaa siis olla varovainen.

Jos oma reaktio näyttelyyn mietityttää, kannattaa käydä katsomassa plastinoituja ruumiita ensin ilman lapsia. Lapsi saattaa säikähtää enemmän vanhempansa reaktioita kuin nuken kaltaisia ihmishahmoja.

Kokemukset vierailuista lasten kanssa Body Worlds -näyttelyssä ovat tervetulleita kommenttiosioon!

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Hyvin kirjoitettu kuten muutkin blogisi.
Tuli mieleen yleisemminkin ”seuraa johtajaa”-efekti ja johtajan vastuu. Se tulee esiin arkipäivän koirakohtaamisissa mutta myös työelämässä – ja luokkahuoneissa. Miten saadaan johtajuus ja luottamus johtajaan koululuokkiin?

Näitä luetaan juuri nyt