Blogit

Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Lapsen kykyä iloita pitää tukea

Blogit Tarinoita tieteestä 26.2.2014 11:57
Tiina Raevaara
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Minusta on tullut fani. Fanittamiseni kohde on lastenpsykiatri Jukka Mäkelä. Mäkelä on töissä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella, ja olen törmännyt hänen nimeensä viime aikoina kahdessa yhteydessä.

Ensin luin Mäkelän oman kirjoituksen THL:n sivuilta. “Lapsena yhdessä koettu ilo ehkäisee mielenterveysongelmia”, Mäkelä kirjoittaa. Hän korostaa, kuinka tärkeää lapsen kasvun ja kehityksen kannalta on oppia nauttimaan hyvistä asioista. Hyvien asioiden kokeminen ja jakaminen rakentavat mielenterveydestä kestävän.

Kaikille iloitseminen ei ole yhtä luonnollista, mutta kykyä voi vahvistaa. Mäkelä kirjoittaa, että lapsen kokemuksista pitää kiinnostua, ponnisteluista kiittää ja löytämisestä riemuita. “Joidenkin lasten varhaisissa kiintymyssuhteissa on vahvistettu jaetun ilon kokemuksia. Toisten lasten kokemukset jaetusta ilosta puolestaan ovat vähäisiä esimerkiksi vanhemman masennuksen vuoksi. Kaikkien lasten tarpeet kokea jaettua iloa ovat kuitenkin samat.”

Toisen kerran törmäsin Jukka Mäkelään Ylen sivuilla pari päivää sitten. Nyt hän korosti hellyyden tärkeyttä lapsen mielen kehitykselle. Hän tuomitsi ajattelun, jossa sylissä pitämistä tai halausta käytetään  lapsen kasvatuksessa ikään kuin palkkiona hyvästä käytöksestä. Lapsi tarvitsee kosketusta juuri silloin, kun olo on pahimmillaan.

Asialla on suuri merkitys. Jutussa Mäkelä kertoo tutkimuksista, joiden mukaan “lapset, joita on kuultu ja autettu pieninä, ovat kaikkein hyväntahtoisimmin sosiaalisia sekä lapsena että aikuisina. He myös pärjäävät paremmin stressitilanteissa”.

Mielenterveyttä – ja ehkä erityisesti lasten mielenterveyttä – koskeva uutisointi on keskittynyt pitkälti negatiivisten asioiden uutisoimiseen, varoitteluun ja kieltämiseen. Esimerkiksi äsken julkisuutta sai tutkimus, jossa lapsuusiässä koetut perheongelmat, kuten vanhempien keskinäiset jännitteet, vaikuttivat lapsen aivojen kehitykseen. Siksi positiivinen lähestymistapa pääsee jopa yllättämään.

Mäkelä tekee saman huomion nimenomaan tutkimuksen suhteen: “Lähes kaikki mielenterveyteen liittyvä tutkimus on suuntautunut vaikeiden tunteiden ymmärtämiseen. On yllättävää, että psykologiassa tai psykiatriassa ei ole oltu kovinkaan kiinnostuneita siitä, mistä ja miten syvät onnen tunteet tulevat. Mielenterveystyössä on keskitytty poistamaan tai vähentämään vaikeita tunteita ja niihin liittyvää käyttäytymistä kuten ahdistusta, masennusta, paniikkia, lamaantumista, pakko-oireita ja toisia satuttavaa käyttäytymistä.”

Loppujen lopuksihan hedelmällisempää on keskittyä siihen, mistä hyvät asiat, kuten onnellisuus, tasapainoisuus ja mielen joustavuus, syntyvät.

Ilon kautta siis!