Lapsen kiinnostus pitäisi kanavoida koulutyöhön

Kuinka pojat saataisiin motivoitua koulunkäyntiin? Tätä on ryhdytty pohtimaan sen jälkeen, kun uudet Pisa-tulokset paljastivat, että poikien osaaminen on pudonnut tyttöjen osaamisen alle myös matematiikassa. Aiemmin tyttöjen tulokset ovat jo olleet poikia parempia lukemisessa ja luonnontieteissä.

Ongelma on ainakin osittain nimenomaan motivoimisessa. Älyä pojilta ei puutu, ja periaatteessa peruskoulu turvaa samanlaiset resurssit niin pojille kuin tytöille. Tulosten perusteella tytöt kuitenkin hyötyvät resursseista paremmin kuin pojat.

Pojilta ei puutu kiinnostusta maailmaa kohtaan. Esimerkiksi scifi- ja fantasiaviihde tietokonepelien, elokuvien, roolipelien ja jopa kirjojen muodossa jaksaa kietoa poikia lonkeroihinsa vuodesta toiseen. Nuorten kiinnostuksen kohteita sorrutaan kuitenkin helposti moittimaan julkisuudessa: he kuulemma pelaavat liikaa, ovat koukussa älypuhelimiinsa ja kuluttavat höttöistä viihdettä.

Viihteen parjaaminen on tehty helpoksi. Nuorten kiinnostuksen kohteilla voi kuitenkin olla annettavaa koulutyölle. Kiinnostus on voimavara. Harrastustensa parissa teinit ovat pitkäjänteisiä, uteliaita, tietoa hankkivia ja kokonaisuuksia ymmärtäviä. Juuri sellaisia kuin heidän haluttaisiin olevan koulussa. Siksi kiinnostuksen aiheet ja koulunkäynti pitäisi saada yhdistettyä.

Mitä viihde voi antaa opiskelumotivaatiolle?

Kun olin ala-asteella, lempiohjelmani televisiossa oli Star Trek (The Next Generation, tietenkin). Isäni naureskeli sarjan pseudotieteellisille yksityiskohdille, minua ne eivät tietenkään haitanneet.

Kun muistelen kymmenvuotiasta itseäni, ajattelen yhä, että tärkeintä on kiinnostus. Suuri osa luonnontieteellisestä kiinnostuksestani kumpuaa nimenomaan Star Trekistä, jonka jaksoissa käsiteltiin paitsi uhkaavia mustia aukkoja ja vieraita planeettoja, myös ihmisen ja koneen yhdistämistä, elämän pidentämistä, vaarallisia viruksia, ihmiskehon keinotekoista parantelua, maailmankaikkeuden elämän kaikkia mahdollisia ilmenemismuotoja ja tekoälyä. Yhteiskunnallisista teemoista käsiteltiin esimerkiksi vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen oikeuksia sekä ihmisen ja muiden elämänmuotojen suhdetta.

Tieteelliset yksityiskohdat ja periaatteet olivat enimmäkseen hatusta vedettyjä, mutta aiheet olivat kiinnostavia – ja niistä aiheista olen kiinnostunut yhä. Niiden parissa ajatukseni askartelevat edelleen, ja niihin liittyviä asioita lähdin aikanaan opiskelemaan. Perinnöllisyystieteen ohessa suoritin kursseja tähtitieteestä ja esimerkiksi kognitiotieteestä. Viihteen ei tarvitse aina tarjota tosiasioita – myös kiinnostuksen herättäminen on tärkeää.

Oma poikani on nyt samanikäinen kuin minä Star Trekiä katsellessani. Hänen lempiohjelmansa on Doctor Who (joka on sitä paitsi nykyään minunkin lempiohjelmani).

Poikani on siis kiinnostunut avaruudesta, aikamatkustuksesta, vieraista elämänmuodoista, teknologian kehityksestä, roboteista ja kybernetiikasta, historiasta ja sivilisaatioiden kehityksestä.

Koulun tehtävä on olla tappamatta kiinnostusta. Jos lapsi on valmiiksi kiinnostunut noin monesta mahtavasta asiasta, oppien luulisi uppoavan.

Poikien kiinnostus tiedettä, tutkimusta ja tekniikkaa kohtaan säilyy aikuisikään saakka. Tuoreessa tiedebarometrissä näkyy, että miehistä 75 prosenttia on kiinnostunut ko. aiheista. Naisten osuus on selvästi pienempi – ja itse asiassa huolestuttavan pieni: 54 prosenttia.

Matematiikka, biologia ja vaikkapa historia ovat juuri niitä elämänaloja, joiden vetovoimalla rakennetaan startrekejä ja doctorwhoita, elokuvia, tietokonepelejä ja kirjasarjoja.

Tämä seikka pitäisi vain näyttää oppilaille.