Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Laman lapset voivat huonommin kuin – ketkä?

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 10.7.2013 18:14

Helsingin Sanomat julkaisi eilen ison artikkelin siitä, kuinka ”lama särki monen lapsen mielen”. 1990-luvun laman vaikutukset ovat jutun mukaan kerääntyneet erityisesti niihin ikäluokkiin, jotka elivät silloin lapsuuttaan. Esimerkkinä toimii vuonna 1987 syntynyt vuosikerta suomalaisia.

Jutun tiedot ovat peräisin Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta: ”1990-luvun laman satoa korjataan nyt mielenterveyspalveluissa. Joka viides 25-vuotiaista on käynyt psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa tai syönyt psyykenlääkkeitä. Tämä selviää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuksesta, johon on kerätty kaikissa viranomaisten rekistereissä olevat merkinnät kaikista 60 000 vuonna 1987 syntyneistä suomalaisista.”

Minua ärsytti artikkelissa varmuus, jolla johtopäätökset esitettiin. En saanut kiinni ydinväitteen perusteista.

Mikä mätti?

Helsingin Sanomien jutun perusteella THL:n tutkimuksessa on kyse ”vain” eräänlaisesta ikäkohortin seurannasta, jossa on tarkasteltu vuonna 1987 syntyneistä suomalaisista kerättyjä tietoja.

Ikäluokka on ensimmäinen, josta dataa on näin kattavasti kerätty. Vertailukohtia ei siis ole. ”Vielä ei myöskään tiedetä, onko vuonna 1987 syntyneillä enemmän ongelmia kuin muilla ikäluokilla. Yhtä kattavaa tutkimusta ei ole aikaisemmin tehty.”

Siksi varmuus, jolla johtopäätökset esitetään, tuntuu ällistyttävältä: Ei ole vertailukohtia, joilla voisi osoittaa, että 1987 syntyneillä olisi joitain juuri sille ikäluokalle tyypillisiä piirteitä. Ei voida sanoa, kärsiikö ikäluokka jotenkin merkittävästi enemmän mielenterveysongelmista kuin muut ikäluokat.

Silti kyseisestä datasta johdetut tulokset ja johtopäätökset esitetään päivänselvinä: ”Lama särki monen lapsen mielen”.

Asia voi toki olla niin. Varmaan onkin. Mutta miten sitä voisi tutkia?

Tarvittaisiin aineistoja eri ikäluokista ja tarkempien syy-seurausyhteyksien jäljittämistä esimerkiksi vanhempien työttömyydestä lasten mielenterveyteen. Pitäisi nähdä, että nimenomaan vaikkapa vanhemman työttömyys on vaurioittanut lama-ajan lapsen mielenterveyttä, ja toisaalta vastaesimerkkejä, joissa lamasta kärsimättömät lapset pysyisivät mieleltään kunnossa.

Nyt mahdolliset mekanismit jäävät jutussa vihjailuksi. Artikkelissa on esimerkiksi kuva, jossa ”Pahoinvoinnin taustalla usein vanhempien ongelmia” -otsikon alla muun muassa ilmoitetaan, että tutkitun ikäluokan nuorista 38 prosentilla vanhemmat ovat saaneet toimeentulotukea ja 15 prosentilla äiti on tupakoinut raskausaikana.

Jos THL:n tutkijoilla on tuloksia siitä, että juuri toimeentulotuki ja äidin tupakoiminen raskausaikana ovat toisiinsa verrannolliset lama-ajan lapsen mielenterveysongelmien aiheuttajat, niin hienoa. Hesarin jutusta se ei vain selviä.

Mietin myös sitä, mikä aineistossa on oikeastaan ollut tutkijoille mielenterveysongelmien indikaattori. Nyt päätelmien tukena on tieto, että ”jopa joka viides vuonna 1987 syntyneistä on käynyt psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa tai syönyt psyykenlääkkeitä”.

Toki hoidon saaminen kertoo siitä, että ongelmia on. Mutta se kertoo myös, että hoitoa on tarjolla ja sitä haetaan.

Laman huono vaikutus lasten mielenterveyteen perustellaan yleensä niin, että laman aikana erilaisia palveluja ajetaan alas. Laman aikana muun muassa neuvoloiden, päiväkerhojen, koulujen, oppilashuollon, terveydenhuollon kuin varsinaisen mielenterveyshuollonkin toimintoja supistetaan, millä on ajan kanssa huono vaikutus kansalaisten mielenterveyteen.

Juuri siksi on jotenkin paradoksaalista pitää laman mielenterveysvaikutusten tunnusmerkkinä sitä, kuinka paljon ikäluokka on elämänsä aikana saanut apua mielenterveysongelmiinsa.

Lisäksi artikkeli sisältää jonkinlaisen varoituksen nykypäivästä ja tulevasta. ”Mutta uskon, että tämä kuvaa tilannetta tänä päivänä. En usko, että 1987 syntyneet olisi mitenkään täysin poikkeuksellinen ikäluokka”, THL:n erikoistutkija Reija Paananen sanoo jutussa.

Eli ei siinä lamassa mitään erityistä ollutkaan, vaan asiat ovat nyt aivan samalla lailla?

Huonosti siis menee – nyt, tulevaisuudessa ja ennen. Tarkastellaan sitten mitä ikäluokkaa tahansa.

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Kovin on haettua että obngelamt johtuisivat lamasta. Ennen oli työttömyyttä, nälkää ja kurjuutta ilman sosseja, mutta vanhemmat joutuivat touhuamaan leipänsä eteen ja huolehtimaan lapsistaan aineellisesti kuin myös pitämään heidät herran nuhteessa. Lakia kunnioitettiin eikä päänuppi reistaillut. Sosialidemokratia on vain mennyt liian pitkälle oman vastuun unohtaen ja kaikki ongelmathalutaan nähdä ilmaisen rahan loppumisen seurauksena.

Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Olen tuo kyseisen HS:n jutun haastateltava ja tehnyt mainittua 1987 syntyneiden ikäluokkaa koskevaa tutkimusta. Haluan kommentoida hiukan jutusta heränneitä kysymyksiä. Tutkimus on edelleen käynnissä, ja tietomme asioista lisääntyy jatkuvasti. HS:n jutun tulokset ja kuvat perustuvat joulukuussa 2012 julkaistuun tutkimusraporttiimme, joka on enemmänkin koonti laajasta aineistosta kuin varsinainen tieteellinen tutkimus. Jutun päätelmät perustuvatkin meidän sekä muiden aiheesta tekemiin tutkimuksiin laajemmin.
Kirjoittaja on oikeassa siinä, ettemme voi vetää näiden tulosten perusteella suoria muita ikäluokkia koskevia johtopäätöksiä. Muut vastaavantyyppiset tutkimukset hyvinvoinnin eri osa-alueista kuitenkin antavat viitteitä siitä, että esittämämme luvut kuvaavat laajemmin tämän päivän nuorten aikuisten hyvinvointia. Esimerkiksi THL:n Kouluterveyskyselyn mukaan masennusoireista kärsivien nuorten osuudessa ei ole tapahtunut suuria muutoksia 2000-luvulla. Olen kuitenkin samaa mieltä siinä, että ilman muuta tarvitsemme toisen, mieluiten useammankin ikäluokan samanlaista tutkimusta kokonaiskuvan saamiseksi nykytilanteesta.
Vastikään julkaistavaksi hyväksytyssä tutkimuksessamme osoitamme tieteellisemmin nimenomaan vanhempien taloudellisten ongelmien, perhesuhteiden muutosten, äidin raskaudenaikaisen tupakoinnin sekä vanhempien psykiatristen ongelmien lisäävän lapsen mielenterveysongelmien todennäköisyyttä. Mielenterveys-, taloudelliset sekä kouluttautumiseen liittyvät ongelmat kietoutuvat toisiinsa, ja ongelmat näyttävät mahdollisuuksien tasa-arvoa korostavassa Suomessa siirtyvän edelleen sukupolvelta toiselle. Mekanismien selvittäminen vaatii vielä paljon työtä.
Lama ja sen suorat ja kerrannaiset vaikutukset ovat yksi mahdollinen selittäjä tässä ketjussa, mutta ei varmasti ainoa. Paitsi muiden tutkimusten tulokset, laman vaikutuksiin tämän ikäluokan kohdalla viittaa se, että huomattava osa vanhemmista on seuranta-aikana kärsinyt toimeentulo-ongelmista, ja he ovat saaneet toimeentulotukea nimenomaan 90-luvulla. Tämä näyttäytyy voimakkaana riskitekijänä lasten hyvinvoinnin eri osa-alueilla, ja olemme julkaisemassa tieteellisen tutkimuksen aiheesta vielä tänä vuonna. Laman vaikutuksista ehkäiseviin palveluihin, nimenomaan niiden leikkauksiin, tiedetään myös paljon.
Palveluiden käyttö ei ole paras mittari kuvaamaan pahoinvointia, sehän osaltaan kertoo myös sitä, että palveluita on saatavilla. Palveluiden käyttö näyttäytyy kuitenkin tutkimustemme perusteella myös jakautuvan epätasaisesti, sekä alueellisesti että vanhempien sosioekonomisen aseman mukaan. Pahoinvointia sen sijaan kuvaa palveluissa diagnosoitujen mielenterveysongelmien määrä, joka on n.14%:lla ikäluokasta. Ja tämän tiedetään olevan alakanttiin. En voi pitää hyvinvointina sitä, että nuoristamme, mittarista riippuen, hyvin suuri osa tarvitsee psykiatrisen erikoissairaanhoidon palveluja tai mielenterveyslääkkeitä matkallaan aikuisuuteen.

Miten tutkijat selittävät sen, että kurjuutta nähneet suuret ikäluokat ovat kaiken ankeuden keskellä kyenneet ponnistelemaan maksullisissa oppareissa, kilvoittelemaan kaikessa ja olemaan omatoimisia, mutta terveytensä ja moraalinsa säilyttäen. Laman syyksi on helppo panna laiskuudesta, kasvatuskyvyttömyydestä, avioeroista, viinasta ym. johtuvat syyt, mitkä heijastuvat lasten hyvinvointiin.

Näitä luetaan juuri nyt