Laman lapset voivat huonommin kuin - ketkä?

Profiilikuva
Tiina Raevaara on filosofian tohtori ja kirjailija.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Helsingin Sanomat julkaisi eilen ison artikkelin siitä, kuinka ”lama särki monen lapsen mielen”. 1990-luvun laman vaikutukset ovat jutun mukaan kerääntyneet erityisesti niihin ikäluokkiin, jotka elivät silloin lapsuuttaan. Esimerkkinä toimii vuonna 1987 syntynyt vuosikerta suomalaisia.

Jutun tiedot ovat peräisin Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta: ”1990-luvun laman satoa korjataan nyt mielenterveyspalveluissa. Joka viides 25-vuotiaista on käynyt psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa tai syönyt psyykenlääkkeitä. Tämä selviää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuksesta, johon on kerätty kaikissa viranomaisten rekistereissä olevat merkinnät kaikista 60 000 vuonna 1987 syntyneistä suomalaisista.”

Minua ärsytti artikkelissa varmuus, jolla johtopäätökset esitettiin. En saanut kiinni ydinväitteen perusteista.

Mikä mätti?

Helsingin Sanomien jutun perusteella THL:n tutkimuksessa on kyse ”vain” eräänlaisesta ikäkohortin seurannasta, jossa on tarkasteltu vuonna 1987 syntyneistä suomalaisista kerättyjä tietoja.

Ikäluokka on ensimmäinen, josta dataa on näin kattavasti kerätty. Vertailukohtia ei siis ole. ”Vielä ei myöskään tiedetä, onko vuonna 1987 syntyneillä enemmän ongelmia kuin muilla ikäluokilla. Yhtä kattavaa tutkimusta ei ole aikaisemmin tehty.”

Siksi varmuus, jolla johtopäätökset esitetään, tuntuu ällistyttävältä: Ei ole vertailukohtia, joilla voisi osoittaa, että 1987 syntyneillä olisi joitain juuri sille ikäluokalle tyypillisiä piirteitä. Ei voida sanoa, kärsiikö ikäluokka jotenkin merkittävästi enemmän mielenterveysongelmista kuin muut ikäluokat.

Silti kyseisestä datasta johdetut tulokset ja johtopäätökset esitetään päivänselvinä: ”Lama särki monen lapsen mielen”.

Asia voi toki olla niin. Varmaan onkin. Mutta miten sitä voisi tutkia?

Tarvittaisiin aineistoja eri ikäluokista ja tarkempien syy-seurausyhteyksien jäljittämistä esimerkiksi vanhempien työttömyydestä lasten mielenterveyteen. Pitäisi nähdä, että nimenomaan vaikkapa vanhemman työttömyys on vaurioittanut lama-ajan lapsen mielenterveyttä, ja toisaalta vastaesimerkkejä, joissa lamasta kärsimättömät lapset pysyisivät mieleltään kunnossa.

Nyt mahdolliset mekanismit jäävät jutussa vihjailuksi. Artikkelissa on esimerkiksi kuva, jossa ”Pahoinvoinnin taustalla usein vanhempien ongelmia” -otsikon alla muun muassa ilmoitetaan, että tutkitun ikäluokan nuorista 38 prosentilla vanhemmat ovat saaneet toimeentulotukea ja 15 prosentilla äiti on tupakoinut raskausaikana.

Jos THL:n tutkijoilla on tuloksia siitä, että juuri toimeentulotuki ja äidin tupakoiminen raskausaikana ovat toisiinsa verrannolliset lama-ajan lapsen mielenterveysongelmien aiheuttajat, niin hienoa. Hesarin jutusta se ei vain selviä.

Mietin myös sitä, mikä aineistossa on oikeastaan ollut tutkijoille mielenterveysongelmien indikaattori. Nyt päätelmien tukena on tieto, että ”jopa joka viides vuonna 1987 syntyneistä on käynyt psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa tai syönyt psyykenlääkkeitä”.

Toki hoidon saaminen kertoo siitä, että ongelmia on. Mutta se kertoo myös, että hoitoa on tarjolla ja sitä haetaan.

Laman huono vaikutus lasten mielenterveyteen perustellaan yleensä niin, että laman aikana erilaisia palveluja ajetaan alas. Laman aikana muun muassa neuvoloiden, päiväkerhojen, koulujen, oppilashuollon, terveydenhuollon kuin varsinaisen mielenterveyshuollonkin toimintoja supistetaan, millä on ajan kanssa huono vaikutus kansalaisten mielenterveyteen.

Juuri siksi on jotenkin paradoksaalista pitää laman mielenterveysvaikutusten tunnusmerkkinä sitä, kuinka paljon ikäluokka on elämänsä aikana saanut apua mielenterveysongelmiinsa.

Lisäksi artikkeli sisältää jonkinlaisen varoituksen nykypäivästä ja tulevasta. ”Mutta uskon, että tämä kuvaa tilannetta tänä päivänä. En usko, että 1987 syntyneet olisi mitenkään täysin poikkeuksellinen ikäluokka”, THL:n erikoistutkija Reija Paananen sanoo jutussa.

Eli ei siinä lamassa mitään erityistä ollutkaan, vaan asiat ovat nyt aivan samalla lailla?

Huonosti siis menee – nyt, tulevaisuudessa ja ennen. Tarkastellaan sitten mitä ikäluokkaa tahansa.