Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Laittomat kaatopaikat vanhentavat italialaisia

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 21.5.2012 05:27

Törmäsin mielenkiintoiseen uutiseen roskakasojen vaikutuksesta italialaisten terveyteen. Italiassahan on jo pitkään ollut jäteongelma, joka manifestoituu ennen kaikkea laittomina kaatopaikkoina ja sinne tänne kaadetuista jätekasoista. Laittomia kaatopaikkoja organisoi mafia.

Roskat eivät aiheuta vain maisemahaittoja, vaan vakavia terveysuhkia lähialueen ihmisille ja varmasti myös eläimille.

Campanian alueelta Etelä-Italiasta löytyy kolmen kaupungin rajaama ”kuoleman kolmio”. Acerran, Nolan ja Mariglianon välimaastossa Napolista koilliseen esiintyy esimerkiksiä syöpiä ja sikiövaurioita enemmän kuin Italiassa keskimäärin. ”Kuoleman kolmio” -termi lanseerattiin jo vuonna 2004, kun alueen noin 550 000 asukkaan joukosta löydettiin lähes kaksi kertaa enemmän maksasyövästä johtuvia kuolemia kuin muualta Italiasta.

Juuri julkaistussa tutkimuksessa alueen gynekologit olivat keränneet verinäytteitä asiakkailtaan. Tutkijat tarkastelivat verisolujen telomeerejä eli kromosomien päiden dna-silmukoita, jotka lyhenevät iän myötä. Telomeerien tehtävänä on suojata kromosomien päitä sekä toisaalta estää kromosomeja tarttumasta toisiinsa. Jokaisen solunjakautumisen ja siihen kuuluvan dna:n kahdentumisen myötä telomeerit lyhenevät, ja toisaalta esimerkiksi ympäristön kemikaalit voivat myös lyhentää niitä.

”Kuoleman kolmion” naisilla telomeerit olivat selvästi lyhyemmät kuin samanikäisillä muualla Italiassa asuvilla naisilla. Etäisyys jätekasoihin näkyi näytteissä pienessäkin mittakaavassa: ne naiset, jotka elivät kaikkein lähimpänä jätteitä, kantoivat soluissaan kaikkein lyhimpiä telomeerejä.

Laittomien kaatopaikkojen levittämät kemikaalit rasittavat asukkaiden soluja muun muassa ns. oksidatiivisen stressin kautta. Solut vanhenevat nopeammin kuin normaaleissa oloissa. Seurauksena syntyvät terveysongelmat eivät näy ihmisissä heti, mutta varsinkin tilastollisesti tarkastelemalla alueelle alkaa kasautua syöpää, dementiaa, sydänongelmia, sikiövaurioita – kaikenlaisia vaivoja, jotka ovat yleensä vanhojen ihmisten ongelmia (tai esimerkiksi korkean synnytysiän mukanaan tuomia).

Tarkemmin syitä ei ole vielä saatu kiinni. Pääasialliseksi syypääksi epäillään jätteiden dioksiinia, joka voisi näkyä erityisesti sikiönkehityksen ongelmina.

Kaatopaikkoja koskevissa tutkimuksissa on pidetty kiinni kannasta, että oikeanlaiset kaatopaikat eivät uhkaa ihmisten terveyttä. ”Kuoleman kolmiossa” ohjeita ja säädöksiä ei tietenkään noudateta. Joka tapauksessa kaatopaikkojen läheisyydessä asumisen yhteys vaikkapa juuri sikiövaurioihin on pitkään ollut mielenkiinnon kohteena, ja aukotonta tietoa asiasta ei ole.

Kaatopaikkojen läheisyydessä elävien äitien jälkeläisillä näyttäisi olevan hivenen kohonnut epämuodostumariski”, mutta toisaalta hirvittävä määrä ihmisiä elää kaatopaikkojen läheisyydessä ja muiden tekijöiden vaikutusta on vaikea sulkea pois. Toisaalta juuri vaikutusalueilla elävien ihmisten määrä on syy, miksi tietoa täytyisi saada.

Suomen osalta keskustelua käytiin ainakin 2000-luvun alussa, kun Helsingin Myllypurosta purettiin vanhan kaatopaikan päälle rakennettuja kerrostaloja. Talojen asukkailta oli löytynyt jonkin verran odotusarvoja enemmän erilaisia syöpiä.

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Sattumalta eilen tuli TV-dokumentti, joka käsitteli myös tätä asiaa Napolin seudulla.
Etelä-Italia on kuin toinen maa, jossa kaikki Mafia-vastaiset elävät tappouhkauksien alla, ja moni on päässyt hengestään.
Sinänsä aika järkyttävää, että ns. sivistysvaltiossa ei saada jätteiden kylvöä kuriin, vaikka kuoleman kolmiossa esimerkiksi dioksiinipitoisuudet paikoin ylittävät raja-arvot 100 000-kertaisesti.

http://teema.yle.fi/ohjelmat/juttuarkisto/gomorra-16

http://areena.yle.fi/video/1316287886771

Kumma, kun eivät ole myyneet jätteitään polttoaineeksi energialaitoksille.

Tuntuu, että suurin osa teollisesti valmistetuista, uusista vesi- tai rasvaliukoisista kemikaaleista osoittautuu ihmisen kannalta lopulta haitallisiksi tai myrkyiksi. Varmaan moni muukin yhdiste on alun perin, ja ainakin suurina annoksina, ollut myrkkyä eliöille. Onko kukaan mallintanut tai arvioinut, miten monta myrkyille altistuvaa ihmissukupolvea tarvitaan, jotta kanta muuttuu vastustuskykyiseksi?

Vaatiiko mikään kemikaalivirasto uusien myrkkyjen tuottajilta arvioita tai laskelmia, montako tuhatta vuotta kuluu, että kuluttaja muuttuu immuuniksi uusimmille DDT:eille, PCB:eille tai dioksiineille, ja mikä olisi suositeltava maksimiannos päiväsaannille? Entä missä ovat ’entropialaskelmat’ tai ’myrkkyvirtauskuvaukset’ maapallon kyllästämiseksi pitkäikäisillä myrkyillä? Mitä ne kaikki ympäristö- ja kemikaalivirastot oikein tekevät, jos eivät pyri estämään uusien myrkkyjen päätymistä ruokaympyrään? Ovatko virastot pelkkää byrokratiaa, silmänlumetta ja turhaa rahareikää?

Mielenkiintoinen artikkeli. Myllypuron ohella Helsingissä kytee toinenkin vaiettu ongelma-alue: Pikku Huopalahti, joka oli 50 -luvulla Helsingin pääkaatopaikka nimellä Ruskeasuon kaatopaikka. Se ei koskaan ollut kovin ”näyttävä” koska jätteet painuivat syvälle lahden lieju- ja savikerroksiin, jotka suurimmillaan ovat yli 20 m paksut. Alueen reunassa on veteen rajautuva puuton puistikko, jonka vesirajassa on edelleen nähtävissä kuplintaa, joka on seurausta kaatopaikan metaanituotannosta. 50-luvulla ei ollut ”ongelmajätteitä” joten tuohon kaatopaikkaan kipattu ihan mitä tahansa.

Alueen terveyskeskukselta olen aikaa sitten tiedustellut, esiintyykö alueen asukkaissa muita alueita poikkeavaa sairastuvuutta, esim. syöpää. Nyt näin nettikommentilla, esitän saman asian terveysviranomaisille uudestaan. Uskaltaako kukaan vastata?

Näitä luetaan juuri nyt