Lääketieteen opiskelijoilta voi oppia vaikkapa kollegiaalisuutta

Profiilikuva
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Minulla oli eilen kunnia toimia juhlapuhujana Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan publiikissa. Publiikki on yliopiston pönötystilaisuus, jossa jaetaan tutkintotodistukset. Pidän yliopistopönötyksistä: ainakin minä nautin välillä pateettisesta juhlavuudesta ja rituaaleista, mutta ei niitä nyky-yhteiskunnassa oikein ole tarjolla kuin uskonnon parissa. (Ja suhteeni uskontoon on tunnetusti hieman hankala.)

Kun yliopistoissa juhlitaan, mukana on viittoja, miekkoja, hattuja, kullattuja puhujanpönttöjä, airueita, fanfaareja, kulkueita ynnä muuta. What’s not to like? Lääketieteellisen tiedekunnan erityislaatuisuudesta johtuen eilisessä juhlassa oli paikalla myös arkkiatri, ja valmistuvat lääke- ja hammaslääketieteen lisensiaatit vannoivat lääkärinvalansa.

Lääkärinvalan sisältö oli minulle toki tuttu, mutta en ole ennen ollut läsnä valatilaisuudessa. Valassa muun muassa luvataan kunnioittaa ihmisyyttä ja elämää, lievittää kärsimyksiä, käyttää vain tutkimusten tai kokemuksen hyödyllisiksi osoittamia menetelmiä, ottaa huomioon niin hoitojen hyödyt kuin haitat, tukea kollegoita, pitää yllä ammattitaitoa jja kunnioittaa salassapitovelvollisuutta.

Publiikin juhlallisen tunnelman myötävaikutuksella aloin jo haaveilla vastaavasta valasta kaikille muillekin tieteenaloille. Mikseivät biologit vanno tukevansa kollegoita? Miksi valtiotieteilijät eivät voisi vannoa pitävänsä yllä ammattitaitoaan? Kannattaisiko taloustietelijöiden vannoa toimivansa vain tutkitun tiedon mukaisesti?

Tieteen etiikkaa on tarkoitus noudattaa kaikilla tieteenaloilla, ja lisäksi kullakin tieteenalalla on oma toimintaympäristönsä ja siihen sidottu etiikka. Valaan löytyisi kyllä vannottavaa.