Blogit

Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Lääkäri Räsänen ja eheytyvät homot

Blogit Tarinoita tieteestä 12.7.2012 19:15
Tiina Raevaara
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Muutama päivä sitten Facebookissa naureskeltiin sisäasianministeri Päivi Räsäsen haluille kieltää ravintoloiden alkoholialennukset. Nauru kohdistui enemmänkin sisäministerin (osin varmasti ansaitsemattomaan) maineeseen asioiden kieltäjänä, ei niinkään alkoholipoliittisen ehdotuksen laatuun sinänsä.

Naureskelu ärsytti toisia. Alkoholi on vaara kansanterveydelle, ja Räsäsen muistutettiin olevan koulutukseltaan lääkäri. Lääkäri jos kuka tietää alkoholin suurkulutuksen aikaansaannokset.

Ryhdyin pohtimaan, miksi minun on niin vaikea pitää ministeri Räsästä asiansa osaavana lääkärinä. Muistin nopeasti. Uskottavuushan on asia, jonka voi menettää vain kerran, ja minun silmissäni Päivi Räsänen on menettänyt lääketieteellisen uskottavuutensa ennen kaikkea pyrkimällä edistämään uskonnosta kumpuavaa yhteiskuntaihannettaan lääkärin auktoriteettiin nojaten. Uskontoa ei varmaankaan pitäisi sekoittaa politiikkaan, mutta vielä vähemmän sitä pitää sekoittaa lääketieteeseen.

Poliitikko Räsänen on aina ollut eturintamassa seksuaalivähemmistöjen oikeuksia vastaan. Lääkäri Räsänen pitää esimerkiksi homoseksuaalisuutta kehityshäiriönä, josta ihminen voi ”parantua”.

Tällainen näkemys on kovin lähellä niin kutsuttuja eheytyshoitoja, joissa yritetään eräänlaisella aivopesulla muuttaa homoseksuaalinen identiteetti heteroseksuaaliseksi. Mitään lääketieteellistä perustaa ”hoidolla” ei ole, ja lääkäri- ja psykiatrijärjestöt ovat sanoutuneet irti tällaisesta ihmisen seksuaaliseen identiteettiin kajoamisesta.

Seksuaalisuus on ihmiselämän kantavia voimia, ja sen pseudotieteellinen operoiminen on omiaan tuottamaan rutkasti enemmän haittaa kuin hyötyä. Eheytysterapia ja heteroseksuaalisuuden vaatimus ovat Suomessakin johtaneet erittäin kurjiin ihmiskohtaloihin.

Päivi Räsänen on kirjoittanut käsityksistään pamfletin Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi. Homosuhteet haastavat kristillisen ihmiskäsityksen. Sen julkaisuvuosi on 2004, ja kirjoittajana Räsänen esiintyy lääkärinä. Pamfletti uutisointiin laajasti kuusi vuotta ilmestymisensä jälkeen, kun Räsänen oli osallistunut keskustelijana television ”Homoiltaan”.

Räsäsen mukaan ” – – tieteellinen todistusaineisto osoittaa vastaansanomattomasti, että homoseksuaalisuus on psykoseksuaalisen kehityksen häiriö. Ne, jotka väittävät homouden olevan luonnollinen, ’terve’ seksuaalisuuden variaatio, mitätöivät perhetaustatutkimusten todistusarvon poliittisista syistä. Homoaktivistien painostuksen ansiosta poliittiset tavoitteet ovat syrjäyttäneet tieteelliset faktat. Seksuaalisen orientaation muutos on myös mahdollinen. Huomattava osa lesboista on elänyt aiemmin heteroseksuaalisissa suhteissa. Lesboaktivisti Paula Kuosmanen on todennut artikkelissaan ’Lesboäidit ja lapset=lesboperhe?’: ’Suomessa tyypillisin lesboperhemuoto on uusperhe, jossa lasten biologinen äiti on hankkinut lapsensa perinteisessä heteroliitossa ja vasta myöhemmin perustanut uusperheen toisen lesbon kanssa.’ Jos taipumus voi muuttua heteroseksuaalisuudesta homoseksuaalisuuteen, miksei se voisi muuttua toiseenkin suuntaan? Seksuaalisen identiteetin eheytyminen kohti normaalia heteroseksuaalista tunne-elämää on mahdollista, jos ihminen on itse motivoitunut ja halukas hoitoon.” (s. 10-11)

”Eheytysterapia” on onneksi kovassa vastatuulessa maailmalla. Psykiatri Robert Spitzer julkaisi 11 vuotta sitten tutkimuksen, jossa hän väitti, että osa hyvin motivoituneista homoseksuaaleista voisi todellakin kyetä muuttamaan seksuaalista suuntautumistaan. Kyseinen tutkimus on se, johon ”eheytystä” järjestävät tahot väittävät tieteellisesti nojautuvansa. Otoksena toimi 200 henkilöä, jotka oman ilmoituksensa mukaan olivat asiassa onnistuneet.Tutkimusta on kritisoitu paljon monista eri asioista, mutta ennen kaikkea siitä, että suuntautumisen todellista vaihtumista ei pyritty eikä pystytty todentamaan.

Kaksi kuukautta sitten Spitzer kirjoitti, että hän on vakuuttunut kritiikin oikeellisuudesta. Hän pahoitteli tutkimuksensa katteettomia johtopäätöksiä ja pyysi anteeksi homoyhteisöiltä.

Mikähän olisi keino, joka palauttaisi uskoni Päivi Räsäsen lääketieteelliseen osaamiseen ja etiikkaan?