Kuoriutumisen jännittämistä

Olen jäänyt entistä pahemmin koukkuun virolaisen sääksipariskunnan tarkkailemiseen.

http://pontu.eenet.ee/player/kalakotkas.html

Pesässä on nyt kaksi munaa: ensimmäinen ilmaantui maanantaina 7. toukokuuta, eilen (10.5.) huomasin toisenkin munan. En tiedä, voiko munimisen välillä tosiaan olla tuollainen väli – olen aina ollut käsityksessä, että pesivä lintu munii koko satsin suht yhteen menoon.

Munia hautoo enimmäkseen naaras. (Kyseisellä pariskunnalla yksilöt erottaa toisistaan siitä, että koiraalla on rengas oikeassa jalassaan, mutta naaras on rengastamaton.) Jos koiras joutuu hautojaksi, se vaikuttaa olevan melko levoton, käyttää paljon aikaa pesän pöyhimiseen ja munien vieressä seisoskeluun. Joskus se lähtee pesästä ennen kuin naaras on palannut.

Koiras tuo naaraalle ruokaa, mutta naaras lähtee yleensä muualle syömään – koiras ei sitä paitsi näytä suostuvan hautomaan, jos naaras on pesässä.

Munien pitäisi kuoriutua noin 34 – 38 vuorokauden kuluttua munimisesta. H-hetki koittaa siis kesäkuun puolivälissä.

On mukava vertailla sääksien pesäkäyttäytymistä toisen nettikameran lintupariskuntaan. Konnakotkas-linkin takaa voi tarkkailla kiljukotkia. Joku viisaampi voisi valistaa, ovatko kyseessä pikkukiljukotkat vai kiljukotkat.

Tämän pesän elo on paljon rauhallisempaa kuin sääksipesällä, ehkä jo pelkästä pesäpaikasta johtuen. Metsässä suuressa oksanhaarassa tunnelma on suorastaan unettava. Sääksien pesä taas on hyvin tuulisessa paikalla, emolinnut eivät juuri näytä nukkuvan päivisin kuin lyhyitä torkahduksia, ja koiras näkyy pesällä selvästi useammin kuin kiljukotkapesällä.

Joku epäili, että lintujen pesinnän seuraaminen nettikamerasta on oire erkaantumisesta todellisesta luonnosta. Miksi olisi? Minä pidän metsässä ja suolla rämpimisestä ja teen sitä paljon, mutta petolintujen pesintää ei pääse näkemään luonnossa näin läheltä ja yksityiskohtaisesti. Olen tilaisuudesta kiitollinen.