Kun syntyy kohu, journalismin on turha kiistää osuuttaan

Profiilikuva
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Olen seurannut menneen viikon varrella hieman sivusilmin pariakin ”kohua”, jotka ovat synnyttäneet kiivasta mielipiteen vaihtoa Twitterissä ja muualla somessa. Yhteistä näille keskusteluille on se, että ne ovat saaneet alkunsa mediassa julkaistuista uutisista. 

Ja mikäpä kohu ei saisi alkuaan näin? Journalismi on se ikkuna, jonka kautta maailmaa tarkkailemme. Kohut ovat reaktioita tapahtumiin ja tekoihin, ja media on se väliaine (sananmukaisesti), jossa tieto tapahtuneesta pääsee levittäytymään. Jos tieto ei kulkisi, ei olisi kohua. 

Toisinaan jopa tuntuu, että jotkin kohut tapahtuvat pelkästään mediassa: ensin uutisoidaan jostakin, ja seuraavaksi uutisoidaan, miltä asia ihmisistä tuntui. 

Koska kohu vaatii median ollakseen olemassa, journalistien pitäisi myös käsitellä kohuja niin, että journalismin oma rooli tulee ilmi. Muu on vastuun pakoilua. 

Tässä bloggauksessani tikun nokkaan joutuu nyt erityisesti Helsingin Sanomat, jonka parissa aina aloitan aamuni. Eiköhän maan merkittävin päivälehti sen kuitenkin kestä!