Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Kun rahaa ei ole tohtoriin tai laboranttiin, palkataan jatko-opiskelija

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 16.1.2016 12:43

Syksyllä käynnistyneet yt-neuvottelut on saatu Helsingin yliopistossa päätökseen. Lähes puolet yliopiston hallintohenkilöstöstä irtisanotaan. Noin 1 200 nyt hallinnossa vakituisesti työskentelevää ihmistä joutuu hakemaan jäljelle jääviä 800 työpaikkaa. Määräaikaiset saavat lähteä saman tien.

Sama…

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Väittelleen tohtorin pitäisi kyetä hankkimaan itsenäisesti rahoitusta ja työllistämään muita aivan itsenäisesti. Muuten homma on mennyt pieleen.

Rahoituksen hakemisen opettelu on osa tutkijakoulutusta. Yliopoistojen ongelmaa siinä, että jatkokoulutettaville ei opeteta nykyaikaisia projektijohtamisen menetelmiä, henkilöstöjohtamista ja hankkeiden talouden suunnittelua. Ne taidot valitettavasti eivät näy yliopiston suorissa tulosmittareissa, pitäisi kyllä.

Yritysmaailmassa tohtoripalkkaluokan asiantuntijalta kun juuri odotetaan kykyä hankkia rahoitusta, vaikka hoittaa juuri Tekes/EU rahoituksen kuviot. Projektimainen toiminta on aina arkea ja menetelmät siihenkin on oltava hanskassa. Jokainen on myös esimies, enemmän tai vähemmän, nekin kuviot on tunnettava. Siinä ei auta sanoa ”mutkun tiede”, kun se muu osaaminen juuri mahdollistaa sen tieteen ja muitakaan ei ole pitämässä kädestä kiinni tohtoria.

Tohtori on yrityksessä sekä alansa syväosaaja, ennakoiva projektipäällikkö, kansainvälisesti verkottunut myyjä ja innostava tiimin vetäjä, joka hankkii yksikkönsä rahoituksen. Kova vaatimus. Se kannattaisi kertoa ajoissa.

Olisiko kuitenkin järkevämpää lopettaa tohtoritehtailu aloille joilla ei työllisty edes maisterit kuin että keksittäisiin keinotekoista tekemistä tutkijatohtoreille? Jos meinaan oikeata tekemistä olisi niin sitten löytyisi rahoituskin luonnostaan.

Professori valittaa Helsingin Sanomissa että jotain tarttis jonkun tehdä. Eikä osaa mennä peilin ääreen miettimään, että ketkä tätä tohtoritehtailua pyörittävät.

Jatko-opiskelija laborantin töiden lisäksi tekee myös julkaisukäsikirjoitukset ja väikkärit, josta laitos saa tulospisteet. Systeemi ei muutu ennenkuin pisteytysjärjestelmät uudistetaan. Ja se kauan kaivattu valmistuneen työllistyminen nostetaan pisteytyksiin kunnolla. Parempi vielä että koulutustaan vastaavalle alalle.

Toinen huomio palkkauksesta on se, että tosiaan nykyisillä kokonaiskustannusmallin kertoimilla jatko-opiskelija on tietysti halvempi kuin tohtoritutkija.

@Guitarkonkari komppaan täysin

Taloudellinen tulosohjaus on yliopistoissa pielessä.

Ei se, mihin rahaa haetaan, vaan se, mihin rahaa myönnetään.

Jokainen tohtoriksi valmistuva osaa varmasti tehdä laadukkaitakin apurahahakemuksia, mutta jos rahaa myönnetään ensisijaisesti väitöskirjantekijöiden palkkaukseen, ei yksittäinen tutkija asialle mitään voi.

Myös yliopistot saavat rahaa sen mukaan, kuinka paljon niistä valmistuu tohtoreita (ja maistereita, mutta tohtoreista maksetaan enemmän). Rakenteet ovat siis paljon kattavammin väärässä kuin vain professorien tasolla.

Tiina, justiinsa noin kuten sanot me tossa edellä todettiin, tulosohjaus pielessä ja korostaa tutkimuksen kustannuksella tutkijoiden määrällistä tuotantoa. Tietty voisi miettiä sitäkin että miksi tohtoreilla ei ole työmarkkinoita tutkimuslaitosten ulkopuolella.

Jos tulosohjaus on valtiotasolla pielessä, silloin yksittäisen professorin peilailuista ei ole hyötyä.

Tohtoritehtailu on monella tapaa turmiollista. Yliopistojen rahoitusmallin myötä siitä on tullut tärkeä rahantekokone, joten totta kai yliopistot siihen satsaavat.

Kun tohtoriopiskelijoille on rahaa tarjolla, se on myös otettu käyttöön. Tässä kaikki toimii talouselämän lakien mukaan, mutta muuten ei. Valmistuneiden tohtorien määrää pidetään tuottavuutena, jota se ei oikeasti ole. Tohtoriopiskelijoiden oma tieteellinen panos on yleensä olematon ja ylipäätään he ovat vasta harjoittelijoita. Projektitutkimuksessa tämä kaikki vielä korostuu, sillä uusissa projekteissa aloitetaan sama tilanne aina uudelleen alusta. Näin ollen tutkimus jää tehottomaksi ja paikallaan junnaavaksi.

Toinen puoli asiassa on, että tohtoriputkesta maailmalle työttömiksi lentäneet ovat inhimillinen tragedia. Heidän mukanaan myös opintoihin kulunut raha menee suurimmaksi osaksi hukkaan. Sama sijoitus pitkäjänteiseen tutkimukseen olisi tuottanut aitoa tulosta.

Kansan silmissä yliopistot nähdään tilanteeseen syyllisinä. Se ei kuitenkaan pidä täysin paikkaansa. Mielestäni yliopistoja voidaan syyttää ainoastaan ohjastajansa lammasmaisesta seuraamisesta, vaikka asioiden tila on ollut tunnettua. Opetusministeriöllä ei ole ollut toimialallaan sen paremmin näkemystä kuin johtajuuttakaan, joten ei ole ihme, että on ajauduttu vakaviin vääristymiin.

Tosiasiassa perimmältään vika on kuitenkin poliitikoissa, jotka eivät ymmärrä sen paremmin opetuksesta kuin tutkimuksestakaan. Suomeen pitäisi nopeasti saada opetus- ja tiedeministeriö, joka olisi huiskintapolitiikan yläpuolella. Ainoastaan tätä kautta Suomen tulevaisuudelle tärkeimmät asiat saataisiin päteviin käsiin.

Ps. ”Määräaikaiset saavat lähteä saman tien.” Oikeasti määräaikaiset HY:n työntekijät saavat ymmärtääkseni olla työsopimuksensa loppuun saakka töissä.

Näitä luetaan juuri nyt