Kun rahaa ei ole tohtoriin tai laboranttiin, palkataan jatko-opiskelija

Profiilikuva
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Syksyllä käynnistyneet yt-neuvottelut on saatu Helsingin yliopistossa päätökseen. Lähes puolet yliopiston hallintohenkilöstöstä irtisanotaan. Noin 1 200 nyt hallinnossa vakituisesti työskentelevää ihmistä joutuu hakemaan jäljelle jääviä 800 työpaikkaa. Määräaikaiset saavat lähteä saman tien.

Samaan aikaan yliopistoihin kohdistuvien leikkausten kanssa on päivitelty työttömien tohtorien kasvavaa määrää. Esimerkiksi professori Göte Nyman valitti 2.1. Helsingin Sanomissa tohtorityöttömyyden nopeaa kasvua. ”Heidän lukumääränsä lähenee kahtatuhatta. Tämä vastaa kohta kaikkien yliopistojemme professorikunnan kokonaismäärää – ja lisää on tulossa, kun korkeakoulujen yt-neuvottelut kantavat satoa”, Nyman kirjoitti.

Miten hallintohenkilöstön väheneminen ja tohtorien työttömyys liittyvät toisiinsa? Kysehän on erilaisista henkilöstösegmenteistä. Tohtorit ovat tutkijakoulutettuja ja heidän pitäisi työskennellä nimenomaan tutkimuksen parissa. Hallintohenkilökunnalla ei yleensä ole tutkijakoulutusta. He huolehtivat siitä, että tutkijat saavat keskittyä tutkimukseen ja opiskelijat opiskeluun.

Ensikuulemalta kuulostaa järkevältä, että ”paisuneesta hallinnosta” karsitaan ja yliopistojen ”resursseja keskitetään niiden ydintehtäviin”. Tällaisin motiivein leikkauksia on perusteltu.

Hallinnosta ja tutkimuksen muista tukitoiminnoista ei kuitenkaan voi karsia kovin paljon. Mitä enemmän tukihenkilöstöä karsitaan, sitä vähemmän aikaa tutkijoille jää itse tieteen tekemiseen.