Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Kun pätemättömät tiedejulkkikset hölöttävät mediassa

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 29.11.2015 23:35

Valtio-opin professori Matti Wiberg hyökkäsi viikonloppuna blogissaan ”asiantuntijalausuntoja suoltavien moottoriturpien” kimppuun. Kirjoituksen sävy oli huomattavan katkera ja kaunainen.

Matti Wibergin mielestä todelliset asiantuntija-tutkijat eivät pääse ääneen mediassa, koska tilan vievät “höl…

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Happamien pihlajanmarjojen aromi on vahva. Haulla Wiberg M in author ja Turku in address Web of Science löysi 3 Wibergin peräänkuuluttamaan luokkaan potentiaalisesti luettavaa artikkelia. Se ei ole kovin monta.
Hannu Pietiäinen

Heh, olen aina pitänyt tiedeheppuleita pikkuisen lapsellisena poppoona, ja näemmä aika oikeaan on osunut:) Luulisi, että juuri tiedeihmisiä keskustelu kiinnostaisi ja mielipiteenvaihto, mutta ei kai sitten. Ja sitten tietysti kun ollaan jossakin politiikan tutkimuksen saralla, niin kaikkihan on täysin poliittisesti värittynyt vielä, mikä kai myöskään ei oikein tieteeseen sovi.

Wibergin kommentointi kertoo karua kieltä paikasta tiedemaailman auringossa. Suomessa on liian monta yliopistoa, joiden kesken pienen maan pienet resurssit on siroteltu. Aika pienilläkin näytöillä on päästy proffaksi. Elinikäisen viran turvin on kiva piikitellä.

Tuo Wibergin teksti on tyypillinen siinä, ettei täsmällistä kohdetta eikä ketään henkilöä mainita. Mutta onhan se mielipide – ilman niitäkin. Noiden puutteiden vuoksi se kuvastalee itse juuri sitä, mitä se kritisoi tai vastustaa – jos siis sellaisen voisi täsmentää.

Pelkkänä vanhana toimitttajana, jolla ei ole ”tieteellisiä ansioita,” on uskallettua osallistua näin korkealla tasolla. Sensuroituna ja Suomesta ulos potkituna olin lisäksi ”tasapainoton” Ranskassa viiniä liponut alkoholisti, kun NL protestoi vahvasti – nejä miestä – Helsingin Sanomien toimituksessa artikkeliani vastaan vuonna 1979. Se huomautti – asiallisesti oikein – ettei Suomi itse noudattanut Etykiään.
Tiesin myös, että Suomi osallistui NL:n strategiseen ”viime taistoon,” joka Ranskan viineistä saadun tiedon mukaan veisi sen konkursiin.

Tämä oli tulos neljän vuoden NL:n, Kiinan ja kommunismin asioiden opiskeluista – PE/Tiedustelulle – Ranskan Sciences-Po:ssa, mikä on yksi maan ns. eliittikouluista. Professoreina oli neljä maailman parhaisiin kuuluvaa spesialistia. Titteleitä ja julkaisuja ei siitä tullut, tuli vain täsmätieto, joka oli aika yleinen, myös oikea.

Mutta Suomessa se ei kelvannut, vaikka oivallus olisi ehkä antanut takaisin ainakin Saimaan Kanavan ja Viipurin – ostettuina. Eli politiikka – jopa täyssurkeana ja virheellisenä – oli täsmätiedon yläpuolella. Ja alan ”tiedettä” tehtiin omista kaheleista kansallisista arkistoista. Tästä se näyttää yhä olevan kyse.

” Korkeakoulujen lakisääteisiin tehtäviin kuuluu opetuksen ja tutkimisen lisäksi nykyään myös vuorovaikutus yhteiskunnan kanssa. ”
Siinä Wiberg on oikeassa että ”vuorovaikuttajat” tuntuvat olevan , ainakin televisiossa, usein samoja. Melkein voi etukäteen sanoa , aiheesta riippuen, kuka ”Matti, Mika, Hanna, Terttu, Markku, Jaakko……” on päivystysvuorossa.

Pitäisiköhän kaikkien medioiden seurata Ylen esimerkkiä. Se haastattelee usein omia ”erikois”toimittajiaan. kauheata, mutta halpaa.

Näitä luetaan juuri nyt