Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Kun heräsin aamulla, aivoni olivat muuttuneet

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 30.6.2013 12:10

Olen jonkin aikaa kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka ”aivojen muuttumista” käytetään perustelemaan sekä hyvinä pidettyjen asioiden hyvyyttä että huonoina pidettyjen asioiden huonoutta. Se, onko aivojen muuttuminen siis hyvä vai huono asia, riippuu täysin kontekstista.

Aivoihin syntyvät muutokset esitetään yksiselitteisen positiivisessa valossa, jos ne liittyvät vaikkapa
lapsen musiikkiharrastukseen
pitkään rakkaussuhteeseen tai
älytreeniin

Huonoiksi tai vähintäänkin huolestuttaviksi aivojen muutokset sen sijaan muuttuvat, jos ne liittyvät esimerkiksi
nykyteknologian ahkeraan käyttöön
aktiivisuuteen sosiaalisessa mediassa tai
kaltoinkohteluun lapsena

Ehkäpä pelkkiä ”muutoksia aivoissa” ei voi siis käyttää perustelemaan yhtään mitään. Pelottavaltahan moinen toki kuulostaa.

Itse lähden nyt kesäiselle kävelylle. Se muuttaa aivoja.

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Sanonta on epäselvä, joskin oikeilla jäljillä. Yöunien aikana moni asia kirkastuu – ja jopa tulee unessa esiin oikea vastaus symbolisessa muodossa. Ongelmia siis pohdittakoon ja väliin kunnon yöunet ennen ratkaisuja, sieltä se alitajunnasta siilautuu se viisain ajatus.

Kun asioita katsotaan erittelevällä tavalla, vertaillen – hyvä/huono – tuolloin ei ole mahdollista nähdä asiaa sellaisena kuin se esiintyy itse tapahtumana, vaan tuloksena on poikkeuksetta mielipide, katsojan antama tulkinta tapahtumasta. Tapahtumien tulkinnoista ovat lähtöisin myös kirjallisuus, musiikki, uskonnot, kaikki syntyneet lukemattomista yksilöiden kokemuksista joita sitten jäjittelemme, ja jos satumme olemaan ”kirjailija”, teemme niistä omia mielipide jäljennöksiä.

”Kun heräsin aamulla, aivoni olivat muuttuneet”. Salli minun sanoa tämä. Jos aivosi olisi muuttunut, kuinka voisit olla siitä tietoinen? ”Muuttuneessa aivossa” ei voisi olla vanhaa aivoa jolla tunnistaa, joten miten voisit tunnistaa sellaista jolla ei ole muuttumiseen tarvittavaa, varhaisempaa kokemusta tunnistajana? Aivojen sisältöön voidaan lisätä uutta, mutta sitä tuskin voidaan sanoa muuttumiseksi. Oletko koskaan yrittänyt poistaa avoistasi kokemuksia joita et halua säilyttää? Se on hyvin vaikea tehtävä ilman ettei pakottaisi itseään, ja jos pakotteita käytettäisiin, niin niistä jäisi residue joka edelleen ylläpitäisi kokemusta muistin muodossa. Vain ymmärtämisprosessissa voi syntyä täydellinen ja luonnollinen unohtaminen, ilman residueta.

Vaihtoehtona ”staattiset aivot” huh…mikä kauhuskenaario, rouva heittäytyi leikkisäksi. (Terassilta käsin?)

”Mieli elää”…jokainen sen tietää…lapsikin.