Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Kuka kirjoittaisi kemiasta?

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 8.12.2014 13:06
Tässä kirjoituksessa paheksun kemistejä. Miksi kemiasta ei kirjoiteta yleistajuisia tietokirjoja? Olen ihmetellyt asiaa ennenkin, useaan otteeseen eri yhteyksissä, mutta valitettavasti ongelma on edelleen ajankohtainen. Kirjoitin aiheesta blogiin kolme vuotta sitten, mutta kolmen vuoden aikana asian...

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Minä olen törmännyt ehkä kymmenen tai enemmänkin vuotta sitten julkaistuun suomenkieliseen kemian historiaan. Tuoreempaa Suomenkielistä saa todella etsiä. Kemianteollisuus on nykyjään Suomen suurin vientiala, josta suurempikin yleisö voisi olla kiinnostunut. Erilaisia pieniä kemiantekniikan osa-alueita voi Suomessa yllätävän hyvin, esimerkksi ALD-tekniikka. Kuka yleistajustaisi sen perusidean: Ohutkalvojen kasvatus kaasufaasissa pintakontroidussa reaktiossa atomikerros kerrallaan.

Kemia-lehti (kemia-lehti.fi) kyllä yrittää toteuttaa peräänkuulutettua toivetta. Lehden päätoimittajan mukaan juttuja on nimenomaan viime vuosina valittu sen mukaan, että niillä olisi laajempaa kiinnostavuutta. Eli puhtaan ”tieteellisesti” kirjoitettuja juttuja vähennetty. Jakelu tosin taitaa nykyisellään kattaa kemian alan ammattilaiset seuran jäsenet ja muut ”harrastuneet”, mutta se löytyy kirjastojen lukusaleista ja iso osa jutuista siis netistäkin.

Omalta alaltani prosessiteollisuuden kemiasta on myös julkaisutoimintaa, mutta ne yleensä ovat firmojen pompöösejä esittelyvideoita ja muuta vastaavaa pr-aineistoa jota on hankala näyttää myös alan opiskelijoillekin. Kun pyytää yksityiskohtaisempaa, niin on viitattu Suomen kemianteollisuus-kirjaan, jonka viimeisin painos on kymmenisen vuotta vanha. Ja joka taas ei ole yleistajuinen.

Valtioneuvosto, Opetus- ja kulttuuriministeriö ja ministeri ovat ohjanneet rahoitusmallin siihen suuntaan, että jokainen yliopisto ihan rahasyistä kieltää tutkijoilta osallistumisen julkiseen keskusteluun, kirjoittamisen ammattiyleisölle tai populaareihin kirjoihin tai artikkeleihin. (Tämä tunnetaan ns yliopiston kolmantena tehtävänä.)
Ei tuo rahoitusta.
Rehtorit ja tutkimusjohtajat ovat hyväksyneet OKM:n lähiohjauksen ja lähettäneet viestin tutkijoille: vain vertaisarvioituja tekstejä.

Hyvä kysymys. Joitakin (teko?)syitä:
1. Ajankäyttö. Kirja vaatii paljon aikaa, ja hyvä kirjailija haluaa varmistaa että faktat ovat oikein ja kieliasu hyvä. Varsinkin jälkimmäinen aspekti on erittäin tärkeä suomessa. Englanninkielinen ilmaisu on jo tarttunut liian kovaa meille.
2. Kustantaja. Olen ollut mukana kirjoittamassa kahta kemian kirjaa suomeksi ja yhtä englanniksi. Suomalaisille opuksille ei löytynyt kustantajaa, koska tuottovaatimukset ko. panostukselle olivat järjettömän kovat. Toisen kustansimme itse. Englanninkielinen kirja kelpasi varsin helposti Oxford University Pressille (enkä ole Himanen).
3. Aiheen rajaus. Kemia on tavattoman laaja aihe. Anja on ottanut yhden lähtökohdan, ja hyvin on ottanutkin. Yksi vaihtoehto olisi tietysti, että kirjassa olisi puolen kymmentä kirjoittajaa, jotka kukin kirjoittaisi omalta alaltaan. Koordinaattorin pitää sitten olla hyvä.

Kommenttina ’Median tähystäjälle’: Minulle ei ainakaan kukaan ole tullut kertomaan, ettei populääreihin julkaisuihin saisi kirjoittaa, päinvastoin, näkyvyyteen halutaan panostaa.

Pitäisiköhän…