Kuka kirjoittaisi kemiasta?
Tässä kirjoituksessa paheksun kemistejä.
Miksi kemiasta ei kirjoiteta yleistajuisia tietokirjoja?
Olen ihmetellyt asiaa ennenkin, useaan otteeseen eri yhteyksissä, mutta valitettavasti ongelma on edelleen ajankohtainen. Kirjoitin aiheesta blogiin kolme vuotta sitten, mutta kolmen vuoden aikana asian suhteen ei ole tapahtunut mitään. Siksi jauhan aiheesta edelleen.
Luonnontieteistä ilmestyy Suomessa tietokirjoja muuten aika mukavaa tahtia. Tähtitieteen yleistajuistajia meillä olisi melkein myytäväksi asti. Fysiikkaa ja kosmologiaa löytyy, biologian eri aloistakin alkaa olla jonkin verran edustusta. Tosin modernin biologian, kuten vaikka perinnöllisyystieteen tai biokemian edustajat puuttuvat hekin vielä, mutta ekologiaa, etologiaa ja evoluutiobiologiaa ainakin löytyy. Samoin ihmisen kehityshistoria voi hyvin, kiitos muun muassa Juha Valsteen. Ilmastonmuutos takaa sen, että ilmakehätieteistä kirjoitetaan. Maantiedekään ei ole jäänyt ilman kirjoja.
Mutta missä ihmeessä piileskelevät kemian yleistajuistajat? Olen jo pariin kertaan kuullut esimerkiksi erään kustantamon työntekijöiden harmittelevan sitä, kuinka he eivät onnistuneet löytämään yhtään kemian yleistajuistajaa kirjaprojektiinsa. Eivät yhtään – vaikka jo pelkästään Helsingin yliopiston kemian pääaineeseen otetaan vuosittain noin 120 uutta opiskelijaa. Luulisi siitä määrästä löytyvän myöhemmin muutaman yleistajuistajankin.
Toki kemiasta on kirjoitettu joitain tietokirjoja. Esimerkiksi Anja Nystén on koonnut parikin sujuvasti yleistajuistettua kirjaa arjen kemikaaleista ja niiden vaikutuksista. Mutta kemia on tieteenalana niin laaja, että se ansaitsee paljon lisää kirjoittajia ja näkökulmia. Sitä ei helposti ammenneta tyhjiin.
Mitä eroa sitten on vaikkapa juuri tähtitieteellä ja kemialla? Miksi ensimmäisestä löytyy paljon yleistajuistajia ja jälkimmäisestä ei? Pystyn lunttaamatta luettelemaan ison nipun tähtitieteen suomalaisia yleistajuistajia: Leena Tähtinen, Hannu Karttunen, Heikki Oja, Markus Hotakainen, Esko Valtaoja, Markku Poutanen, Pekka Teerikorpi ja Markku Sarimaa – noin niin kuin esimerkkejä tarjotakseni.
Juuri se, että alalla on ennestään yleistajuisia kirjoja, rohkaisee uusia tekijöitä mukaan. Luulisi, että nimenomaan käymättömät korpimaat houkuttelisivat uusia kokeilijoita, mutta niin ei tunnu olevan.
Minun nähdäkseni tähtitieteeseen on muodostunut kulttuuri, jossa yleistajuisten tietokirjojen tekemiseen suhtaudutaan positiivisesti ja kannustavasti. Kemiaan ilmeisesti ei.
Toisaalta tähtitieteellä on puolellaan Ursan arvokas julkaisutoiminta. Tähdet ja avaruus -lehti on totuttanut suomalaiset tähtitieteilijät kirjoittamaan alastaan yleistajuisella suomella – ja toisaalta luonut tähtitieteelle laajan lukijakunnan.
Kemialta puuttuu laajamittainen yleistajuinen julkaisutoiminta ja tottunut yleisö.
Joku saattaisi tässä kohtaa argumentoida, että ehkä tähtitiede yksinkertaisesti on kiinnostavampaa kuin kemia.
Ei ole. Molemmat ovat mielenkiintoisia – ja molemmat ovat varsin moniulotteisia. Kemiastakin voisi kirjoittaa avaruuden ja maailmankaikkeuden näkökulmasta. Kemialla voi selittää maailman rakennetta, elämän syntyä, ihmistä ja ihmisyyttä, terveyttä ja sairautta, tekniikkaa ja teollisuudenaloja, ruokaa ja ruuantuottoa – aivan mitä vain. Laaja-alaisempaa tieteenalaa saa hakemalla hakea.
Tässä kohtaa blogaustani ajattelin käydä noukkimassa Helsingin yliopiston kemian laitoksen sivuilta esimerkkejä, kuinka mielenkiintoisia aiheita sielläkin tällä hetkellä tutkitaan.
Hmm. Kemian laitoksen eri laboratorioissa tehtävästä tutkimuksesta kerrotaan yliopiston sivuilla niin puhtaan tieteellisesti, että vaatisi muutaman tunnin yleistajuistamista, jotta siitä voisi kertoa edes jollain tapaa tiiviisti ja vetävästi. Sivujen perusteella kemistit näyttävät työskentelevän vain englanninkieliselle akateemiselle maailmalle eivätkä lainkaan suomalaiselle yhteiskunnalle tai suurelle yleisölle.
Ehkä kemiasta siis tosiaan kokonaan puuttuu populaarin kirjoittamisen kulttuuri.