Kuka huolehtii taiteilijan työterveydestä?
Sote-uudistus vaikuttaa tällä hetkellä sellaiselta sotkulta, että on vaikea yrittää ymmärtää, millaista sen kanssa on elää sitten, kun muutokset on oikeasti viety läpi. Yritän kuitenkin suhtautua positiivisen odottavasti. Nykyjärjestelmässä on kasapäin korjattavaa.
Suomalaiseen terveydenhuoltojärjestelmään on vaivihkaa päässyt muodostumaan ainakin kolmen kerroksen systeemi. On julkinen terveydenhuolto, jonka on ollut tarkoitus olla se kaikille tärkein systeemi. Suomalaisen ei pitäisi tarvita mitään muuta. Julkisen lisäksi suomalaisten terveydestä kantavat huolta ainakin työterveyshuolto ja yksityinen terveydenhuolto. Myös opiskelijoita hoitava YTHS on tärkeä.
Julkinen toimiikin hyvin silloin, kun on kyse lapsesta ja nuoresta. Se toimii hyvin aina peruskoulun loppuun saakka. Julkinen huolehtii myös raskaana olevista ja koppaa vastasyntyneen saman tien rattaisiinsa. Julkinen terveydenhuolto on se, joka hoitaa vakavasti sairastuneet.
Jos kansalainen ei ole pikkulapsi tai koululainen, raskaana tai vakavasti sairas, hän tipahtaa helposti terveydenhuoltotyhjiöön. Aikoja terveyskeskukseen saa viipeellä, ja monesta kunnasta kuuluu jopa juttuja, ettei aikoja saa ollenkaan, jos ei ole mitään akuuttia sairautta.
Miksi ihminen sitten tarvitsisi lääkäriajan, jos hänellä ei ole mitään akuuttia vaivaa? Suomalaiseen terveydenhuoltoajatteluun ei kuulu tarkka mittaaminen varmuuden vuoksi. Meillä ei katsota tarpeelliseksi teettää terveelle ihmiselle esimerkiksi perusverikokeita kerran vuodessa.
Silti, kun ikää karttuu, kannattaa silloin tällöin tarkistella esimerkiksi sokeriarvoja, kolesterolia ja verenpainetta.
Olen tehnyt työurani tutkijana ja taiteilijana, enkä ole koskaan ollut työterveyshuollon piirissä. Työterveyshuollosta on muodostunut monelle suomalaiselle terveydenhuoltojärjestelmän ydin – vaikka sellaiseksi työterveyshuoltoa ei alun perin tarkoitettu.
Työterveyden kautta hoidetaan flunssat ja rokotukset, ja nimenomaan työterveyshuolto on se, joka monitoroi ihmisen terveyttä, kertoo, milloin on aika mitata ja tarkistella arvoja. Esimerkiksi taiteilijoilta sekä osalta tutkijoista ja freelancereista tuollainen taho puuttuu. (Samoin tietenkin työttömiltä tai muista syistä työelämän ulkopuolelle sijoittuneilta.)
Soitin vähän aikaa sitten kuntani terveyskeskukseen ja tiedustelin mahdollisuutta päästä jonkinlaiseen yleiseen terveystarkastukseen. Neljänkympin rajapyykkiin ei ole monta vuotta aikaa, ja minulta ei ole tarkistettu esimerkiksi kolesterolia koskaan. Työterveydessä sellaisia olisi ilmeisesti mittailtu.
Linjan toisessa päässä lääkärinaikoja jakava sairaanhoitaja kuulosti suorastaan kauhistuneelta ja antoi ajan. ”Pitäähän tuollaisia välillä tarkistaa”. Niin varmaan pitää, mutta kuka ottaisi asiakseen ohjata meitä vapaita tekijöitä lääkärintarkistuksiin silloin kun aika on? Saako perusterveen tuntuinen aikuinen takuuvarmasti lääkäriajan jokaisen kunnan alueella?
Syytän hommasta työterveyshuollon nykyistä mallia. Työterveyshuollon on ollut tarkoitus olla ennalta ehkäisevää eikä varsinaista sairauksien hoitoa. Kun työterveyshuolto on kahminut itselleen koko ajan enemmän julkisen terveydenhuollon tehtäviä, vastuuta on myös jätetty sille enemmän kuin olisi tarkoituksenmukaista. Kun työterveyshuolto pelaa hyvin, julkisen ei tarvitse. On ilmeisesti oletettu, että kaikki työikäiset suomalaiset ovat edes jonkin aikaa työterveyshuollon piirissä.
Sote-uudistuksen myötä työterveyshuollon nykyistä mallia ollaan romuttamassa – tai oikeastaan palauttamassa alkuperäiseen tarkoitukseen.
Voi tietenkin olla, että mielipiteeni kumpuaa ulkopuolisen katkeruudesta, mutta silti ajattelen, että ainakin tämä muutos voi tehdä terveydenhuoltojärjestelmällemme hyvää. Suhtaudun varsin avarasti siihen, mikä taho terveyspalvelut käytännössä järjestää, mutta kun kaikki kansalaiset ovat samalla viivalla, systeemi ehkä muistaa paremmin, että taiteilijan tai työttömän kolesteroli kannattaa mitata siinä missä insinöörinkin.