Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Kuinka tutkia tuonpuoleista?

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 31.12.2012 09:52

Päättyvän vuoden kunniaksi mietiskelen hetken tuonpuoleista.

Mikä ”tuonpuoleinen” edes on? Wikipedian mukaan ”kuolemanjälkeinen elämä (tuonpuoleinen) on monissa uskonnoissa esiintyvä uskomus, jonka mukaan ihminen jatkaa olemassaoloaan jossakin olotilassa kuoleman jälkeen”.

Turun yliopiston tutkijaryhmä sai Suomen Akatemialta ison apurahan tuonpuoleisen tutkimiseen. Professori Marja-Liisa Honkasalon ”Mieli ja toinen” -projekti sai Akatemian ”Ihmisen mieli-Human mind” -tutkimusohjelman suurimman yksittäisen apurahan, lähes 900 000 euroa. Akatemian tutkimusohjelmat ovat tapa ohjata rahoitusta keskeisinä pidetyille aloille ja tutkimusaiheille.

Mitä kyseinen tuonpuoleisen tutkimus käytännössä olisi? Turun yliopiston tiedotteen mukaan ”Honkasalon tutkimusryhmä tutkii mielen toimintaa suhteessa yliluonnollisiksi tulkittuihin olentoihin ja todellisuuksiin” ja ”lähestyy aihetta niin humanistisesta, yhteiskuntatieteellisestä kuin lääketieteellisestäkin näkökulmasta. Tutkimusmenetelminä on muun muassa tekstitutkimukset, etnografia, psykologiset kokeet, psykiatrinen tutkimus ja neurokuvantaminen”.

Tuonpuoleisen tutkimisen pohtiminen olisi helpompaa, jos yliopiston tiedote avaisi tutkimusprojektia hieman enemmän. ”Nykypäivän Suomesta ja Länsi-Afrikasta keskiajan Islantiin ulottuvalla tutkimusajanjaksolla selvitetään, millaisia rooleja tuonpuoleiselle on annettu. Yksilöhavaintojen lisäksi tutkitaan, missä yhteisöllisesti kulkee tämän- ja tuonpuoleisen välinen raja” ei juurikaan asiaa selvennä.

Itse aihe, siis tuonpuoleinen, on kaikessa monitulkintaisuudessaan kovin mielenkiintoinen.

En myöskään ole sitä mieltä, että ”henkimaailman asiat” pitäisi pudottaa tutkimuksen ja tieteen ulkopuolelle. Päinvastoin: tiede ei saa rajata mitään aiheita ulkopuolelleen. Aihe kuin aihe voi olla tiedettä – menetelmät voivat sitä vastoin olla tieteellisiä tai epätieteellisiä.

Suomen Akatemia peräänkuuluttaa tutkimusohjelmillaan erityisesti tieteidenvälisyyden eri asteita. Tutkimusprojekteissa toivotaan olevan mukana eri tieteenalojen edustajia ja metodiikkaa. Uudenlaiset tutkimusaiheet myös tarvitsevat tuoreita lähestymistapoja.

Parhaimmillaan uudet tutkimusaiheet luovat jopa kokonaan uusia tieteenaloja. Vaikea tutkimuskohde pakottaa tutkijat löytämään ja yhdistelemään totutuista poikkeavia metodeja. Tällainen poikkitieteinen tutkimus vaatii käsitteellistä ja metodologista yhtenäisyyttä sekä yhteistä teoreettista kehystä. Poikkitieteisessä tutkimuksessa tieteenalojen väliset rajat katoavat.

Honkasalon johtama tutkimus on luonteeltaan monitieteistä tai tieteidenvälistä: siinä on mukana monta eri tieteenalaa, joiden tuloksia koota yhteen. Honkasalo on itsekin ”monitieteinen”, sillä hänellä on sekä lääkärin että antropologin koulutus.

Varsinaiseen poikkitieteisyyteen en usko tutkimuksen yltävän. ”Tuonpuoleinen” ei ole eri tieteenaloille yhteinen käsite, se on liian abstrakti ja monitulkintainen. Neurobiologian tuonpuoleinen ei ole sama kuin jonkin uskonnon tuonpuoleinen.

Joka tapauksessa hanke on varsin mielenkiintoinen ja odotan innolla sen antia.

Toivottavasti tulokset tullaan aikanaan pukemaan selvempään muotoon kuin Honkasalon nykyisen tutkimusyksikön tekemiset. Honkasalo nimittäin työskentelee professorina Turun yliopiston Kulttuurin ja terveyden tutkimusyksikössä, jonka tutkimusalaksi on nimetty ”medical humanities”.

Mitä tämä medical humanities on? ”Sillä tarkoitetaan humanistisen, yhteiskuntatieteellisen ja lääketieteellisen tutkimuksen vuoropuhelua sairauden tutkimuksessa, mutta humanismia myös ihmisen moraalisen kasvun sekä parantamisen humanisoimisen merkityksessä. Alan yhtenä keskeisenä tarkoituksena on ymmärtää ihmisluonnon ongelmaa kulttuurin, terveyden ja sairauden tutkimuksen valotuksessa ja tavoitteena on opettaa kriittistä ja reflektiivistä suhdetta parantamistyöhön ja tietoon, joka on toiminnan taustalla”, kerrotaan yksikön kotisivuilla.

Parhaimmillaan tieteidenvälisyys tuo tieteeseen uutta elinvoimaa. Huonoimmillaan se pysyy pelkkänä jargonina, eri tieteenalojen termien sekametelikeittona, joka luo uutta vain sanayhdistelmien muodossa.

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Pekka, kuten tuolla edellä jo viittasin, on näissä keskusteluissa aina vaarana sortua semanttiseen saivarteluun. Siksi hieman polemisoidenkin viittasin Jeesukseen. Kristillinen usko nimittäin piirtää ainakin selvän rajalinjan kaiken suhteellistavan loputtoman postmodernin filosofoinnin suuntaan, ja joka sitä(kään) ei myönnä, on vaarassa vajota omiin loputtomiin spekulaatioihinsa. Uskonnollisessa uskossa ei mielestäni kuitenkaan ole mitään älyllisesti epärehellistä, päinvastoin, mutta aiheesta kiistely heidän kanssaan, jotka yksinkertaisesti eivät tätä ihmisen myötäsyntyistä spiritualiteettia tunnusta, on turhaa.

mörk,

Keskustelu arvoista jää väistämättä pinnalliseksi, kun arvoksi tarjotaan jotain niin loputtoman moniselitteistä, kuin ”koti”.

Minusta kun kotia tai autoa ei tee arvoksi se, että oman kotinsa tai autonsa lisäksi arvostaa myös muiden koteja ja autoja. Moraaliarvo ei ole arvostuksen objekti.
Jos kodilla viitataan perheeseen, niin päästään jo lähemmäs käsitettä arvo. Tosin silloinkin, jos arvostaa ja hyväksyy tasavertaisiksi niin homo-, hetero, sinkku- dinky- kuin yksinhuoltajaperheet, olisi selvempää puhua esimerkiksi tasavertaisuudesta, koska se on yksi kaikkien perheiden hyväksymisen takana olevista arvoista.

Omien uskomusten tyrkyttäminen yleispäteviksi kansallisiksi arvoiksi on minusta lähinnä pöyhkeää omahyväisyyttä ja osoitus siitä, että ei ole oikein ”kartalla” arvokeskustelussa.

Sodat ja väkivalta onnistuu uskonnon kanssa tai ilman. Siitä ei ole epäilystäkään. Eikä uskonto luultavasti ole juuri koskaan sodan syy, vaan sodassa käytettävä ”työkalu”, jolla paimennetaan ”hyödyllisiä idiootteja”.

stone free,

Kirjoitit:
”aiheesta kiistely heidän kanssaan, jotka yksinkertaisesti eivät tätä ihmisen myötäsyntyistä spiritualiteettia tunnusta, on turhaa.”

Tässä tulee minusta hienosti esiin uskonnollisten ihmisten empatiakyvyttömyys. Asioita ei osata nähdä toisen ihmisen näkökulmasta, vaan kaikki muut ihmiset oletetaan (halvoiksi) kopioiksi itsestä.

Kyllä minä tunnustan ihmisen hengellisyyden, tai taipumuksen uskonnollisuuteen yhtenä hänen myötäsyntyisenä ominaisuutena. Uskonnollisuus on kuitenkin myötäsyntyisenä ominaisuutena aivan kuten esimerkisi homoseksuaalisuus tai tummaihoisuus. Osalla ihmisistä ne ominaisuudet on. Osalla ihmisistä niitä ei ole. Osalla ne ovat voimakkaampina, osalla heikompina.

Pekka, totta puhut. Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.

Pekka,
Muutama san vielä käsitteistä koti, uskonto isänmaa. Tietänet, että ne ovat historiallista lainaa, jotenka en saa kunnia niiden keksimisestä, mikäli sitten en olisi sattunut elämään joskus jo ammoin vaikkapa Rooman valtakunnassa tai ainakin Saksassa. Se siitä.

Kirjoitit myös myötäsyntyisistä ominaisuuksista, joita joko on tai ei.
Mahtanetko tuntea kertomuksen Saul Tarsolaisesta alias apostoli Paavali, joka oli alunperin ankara farisealainen kristityjen vainoaja, kunnes erään kerran Damaskoksen tiellä kerrotan saaneen kunnon tärskyn jostain kumman sähköilmiöstä, ja sen jälkeen muuttuneen ollen päinvastaista pataa. Miten tämä voi olla mahdollista? Onko teoriasi mahdollisesti vaarassa?

Tai pitkänlinjan uskonnoton pultsari, joka kaivaa itselleen lopulta jostakin joillakin voimillaan uskon elämäänsä ja tulee sen jälkeen pyyteettömäksi toisten kohtalotovereidensa elämän auttajaksi?

Teoria myötäsyntyisyydestä ei vaikuta aukottomalta, vaikkakin tietyiltä osin myös pitää. Mm. persoonallisuutta, huumorintajuttomuutta, aleksityymistä mielialareagointia ja vaikkapa seksuaalisen suuntautumisen variaatioita ei niin vain ole muutettavissa.
Jokainen meistä saa luvan olla kuitenkin oman onnemme seppiä, jos pidämme silmämme ja korvamme kuulolla ja mielen somasti positiivisen kriittisesti kallellaan kohti tulevaisuutta. Ja olemme itseemme edes jonkinverran tyytyväisiä, kuten myös läheisiimmekin.

Ajattelemmepa miten tahansa, pieniä maan matosiahan me loppujen lopuksi olemme tässä maailmakaikkeuden ”tilassa ja liikkeessä”.

0

Mörk,

”Koti, uskonto, isänmaa” on todellakin vanha hokema, jolla äveriäissä kodeissaan asuva (isän)maan omistava luokka sai jumalan kostolla pelottelemalla maattomat ja kodittomat torpparit puolustamaan heidän etujaan.
”Arvoketjuksi” hokeman ikä ei sitä kuitenkaan aateloi.

Tunnen moniakin kertomuksia, ja minusta on mukavaa että niitä keksitään jatkuvasti lisää. Niitä on aina mukava lukea tai kuunnella. Raamatun tarinat alkavat tosin olla niin tuttuja ja loppuun kaluttuja, että ne eivät enää kamalasti kiinnosta. Osa niistä on myös niin väkivaltaisia, ja nykykäsitysten mukaan perverssejä, että eivät siitäkään syystä juuri innosta.

Mitä tulee näihin ”myötäsyntyisiin”, eli perinnöllisiin ominaisuuksiin, niin valtaosin ne eivät ole deterministisiä, vaan lähinnä eri vahvuisia taipumuksia, joita yksilön elinympäristö jatkuvasti muokkaa. Monissa tutkimuksissa on todettu, että nuorena ihminen on enemmän ”ympäristönsä tuote” ja vanhemmiten kuvastaa enemmän perimänsä.

Pulituurihenkilöistä:
Tämä on nyt puhdasta spekulaatiota, mutta olen ajatellut niin, että uskonnollisen perimän omaava henkilö voi kokea elämänsä ahdistavana, jos ympäristö nuorena on uskonnottomuuteen ohjaava. Vaikka yksilön taipumus uskonnollisuuteen on vahva, jää oma uskonto ja usko ympäristön vuoksi löytymättä. Tilanne voi toki olla myös toisin päin. Meillä etenkin vahvoilla lestadiolaisalueilla.
Tämä sisäinen ristiriita ja ahdistus voi jopa altistaa alkoholismiin. Tällainen henkilö voi päästä irti alkoholista löytämällä jossain vaiheessa elämäänsä itselleen sopivan uskonnon.

Mutta mitään pieniä maan matosia emme ole. Olemme keskikokoisia maan niskkäitä.

Stone Freelle ”kutsutuista ja valituista”: Miljardit ihmiset maapallolla eivät saa koskaan ”oikeata kutsua” koska asuvat ”vääräuskoisten” tai uskonnottomien kulttuurissa. Melkoista tuhlausta kristinuskon jumalalta, sanoisin antaa näiden ihmisten syntyä ja luisua helvettiin kuoltuaan, vailla edes mahdollisuuttaa ”tehdä parannus”. Käsittääkseni luterilaisessa kirkossakaan ei enää näin oikeasti uskota.

Stone free,

Kommenttejasi tässä keskustelussa pohdittuani olen nostanut hattua monille ajatuksillesi. Jatka toki kriittisesti ja avoimin mielin tietäsi. Elämä on etsimistä ja löytämistä varten. Ja niistä iloitsemista varten.

mörk, kiitokset kauniista sanoistasi! Harvinaista saada tunnustusta noin. Menestystä ja iloa sinullekin alkaneelle vuodelle 2013.

Epäilevaan, eikö teologisessa kielenkäytössä juuri kristinuskosta tietämättömiä kutsuta termillä anonyymi kristitty. Hekin voivat pelastua!

”Nykypäivän Suomesta ja Länsi-Afrikasta keskiajan Islantiin ulottuvalla tutkimusajanjaksolla selvitetään, millaisia rooleja tuonpuoleiselle on annettu. Yksilöhavaintojen lisäksi tutkitaan, missä yhteisöllisesti kulkee tämän- ja tuonpuoleisen välinen raja.”

Jos tuo EI ole huuhaata, niin mikä on?

1Suomalainen,

Tuo ei kyllä ole mitään huuhaata, vaan aivan relevanttia kulttuuriantropologista tutkimusta.

Se mitä tumma ja kivetön edustavat, on tieteellisestä näkökulmasta huuhaata, mutta ”uskonnollisena kielillä puhumisena” relevanttia.

Pekka Raukko, tutustu ensin teologiaan tieteenä, sen historiaan, perusteisiin ja metodeihin, ennen kuin alat hutkimaan kirveelläsi huuhaa-leimoja sinne tänne. Teologia tutkii Jumalan ja ihmisen suhdetta. Se ei ole huuhaata.

stone free,

Sinä ja mörkki ette millään opilla edusta teologista tiedettä, vaan tunnustuksellista uskonnollisuutta. Leimakirvettäni en siis lyönyt teologisen tieteen kylkeen, vaan sinne minne se kuuluikin.

Siitä, onko teologia tiede, ja jos on, niin miltä osin, voitaisi keskustella erikseen.

Pekka, otas nyt vähän happea välillä ja laske se kirves kädestäsi. Pysähdy ja mieti. Oli sitten kyseessä usko tai tiede, et tuolla asenteella pääse puusta pitkään. Kyse on tuonpuoleisesta, sen kuuluikin vähän hämmentää ja ahdistaa. Älä hötkyile. Tuomastakin ahdisti, ennen kuin pääsi oikein sormellaan kokeilemaan ylösnousseen kehoa. Sinäkin pääset vielä, usko pois. Sitten tajuat. Sitten helpottaa.

kivetön,

Minä ole koko ajan hengittänyt rauhassa ja käyttänyt vain sanan säilää.
Minun on ollut koko ajan myös pakko miettiä asiota, koska minä en kuulu teihin valittuihin, jotka jesse pelastaa jopa umpikujaan ajautuneesta dialogista. ;)

On hienoa, jos sinä ja Tuomas olette päässeet ”sormella koittamaan”. Siitä on hyvä jatkaa…

Pekka Raukko,

Hyökkäys on paras puolustus, sanontaan, mutta se osoittaa verbaliikan puolella vain ettei pysty parempaan. Siihen liittyvä mustavalkoisuus kuuluu muuten myös ns. ”myötäsyntyisiin ominaisuuksiisi”.
Toivottavasti tuonpuoleisen tutkiminen saa rauhan tehdä työtään, olivatpa tulokset sitten loppujen lopuksi mitkä tahansa. Uskonpa että monenlaisia mielenkiintoisia käsityksiä ja havaintoja on odotettavissa.

Olen jo aikaisemmin sanonut että universumista katsoen maapallomme on niin moninkertaisesti rikkaalle ja monipuoliselle elämälle ja eliöille otollinen paikka maailmankaikkeudessa, että jos jossain muualla alettaisiin jakaa ”olennoille” taivasosuuksia niin heidät todennäköisesti lähetettäisiin tänne.

Uskovaisten on siis turha taukoamatta hölöttää siitä ”taivaastaan”…me olemme jo siellä!

Itse asiassa olemme siis jo siellä ”tuonpuoleisessakin” ja sitä tutkitaan kyllä koko ajan kovasti.

@Nipotan, naulan kantaan! Mutta tutkia pitää myös! Sillä vain tutkimus jäsentää tajuntamme suhteessa tuonpuoleisen todellisuuteen. Siksi teologia on tieteiden kuningas.

V iittaan Tiinan ensimmäiseen kappaleeseen….totta kai ihminen jatkaa elämäänsä jossain muodossa siirtymällä ravintoketjuun ja pitkän, vaivalloisen vaelluksen päätteeksi päätyy jonkun kakslahkeisen ”palleihin” ja hupsis jos on hyvä uimari päätyy ”ravintoletkuun” ja kas kas pian hän taapertaa taas tämän saman pallon pinnalla niinkuin ei olisi poissa ollutkaan.

Jos joku tietää asiaan jonkun muun version niin mielelläni kuulisin…

Tuonpuoleisesta kiinnostuneet voivat aloittaa lukemalla Paavalin 1.Korittolaiskirjeen 15. luvun. Siinä kuvataan ylösnousemusruumis, joka on edellytyksenä ruumiin ylösnousemukselle. Uskomme Jeesukseen Kristukseen antaa meille Kristuksen ruumiin, jo nyt. Kristuksessa eläminen vie meidät sitten ylösnousemuksen todellisuuteen, johon ilman häntä ei yhdelläkään meistä ole sijaa. Yksinkertaista, eikö totta?