Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Kuinka kihlata sääksi

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 20.7.2012 13:30

Olin eilen onnekas. Avasin sääksikameralinkin sattumalta puoli yhdeksän aikaan illalla – ja rengastaja oli juuri käymässä pesällä. Olin kovasti odottanut, että näkisin tapahtuman.

Puhelias rengastaja viipyi pesällä kaikkiaan parikymmentä minuuttia. Jokainen sääksenpoikanen punnittiin ja niiden kyynärvarren pituus mitattiin. Poikaset saivat renkaat molempiin jalkoihinsa: varsinaisen renkaan sekä erityisen lukurenkaan, jonka suurikokoisen merkinnän avulla poikaset on helppo erottaa toisistaan kamerankuvassa. Rengastaja myös putsasi kameran, jonka linssi oli tahriintunut ulosteesta ja sateesta.

Lintuja on ryhdytty rengastamaan jo 1800-luvun puolella. Suomessa lintujen rengastusta koordinoi Luonnontieteellisen keskusmuseon rengastustoimisto. Renkaisiin on merkitty yksilöllinen ja juokseva tunnistusnumero, jonka perusteella lintu voidaan yksilöidä, sekä osoite, mihin renkaan tiedot voi lähettää. Suomalaisissa renkaissa lukee MUSEUM ZOOLOG, HELSINKI, FINLAND tai MUS.ZOOL, HELSINKI, FINLAND, tai pienimmissä renkaissa vain MUS.Z.HKI, FINLAND.

Rengastustoimisto vastaanottaa tietoja niin elävien kuin kuolleidenkin lintujen renkaista. Elävältä linnulta rengasta ei tietenkään koskaan pidä poistaa.

Miksi rengastusta ylipäätään tehdään? Näin rengastustoimisto selittää asian: ”Rengastus on tärkeä apuväline muutontutkimuksessa: sen avulla saadaan tietoa eri lintulajien muuttoreiteistä, niiden käyttämistä levähdys- ja talvehtimisalueista sekä muuttonopeuksista. Muutontutkimuksen lisäksi rengastus on korvaamaton tutkimusmenetelmä monilla muilla lintutieteen osa-alueilla. Rengastuksen avulla saadaan tietoa mm. lintujen iästä, kuolevuudesta ja kuolinsyistä, synnyinpaikka-, kotipaikka- ja puolisouskollisuudesta, vuosittaisista kannanmuutoksista,yksilöiden elinaikaisesta jälkeläistuotosta ja eri ominaisuuksien periytyvyydestä, lintuparven sosiaalisesta arvojärjestyksestä sekä yksilön elinpiirin laajuudesta ja hyväksikäytöstä. Rengastuksen tuottama tieto edistää myös lintujen suojelua.”

Minulle on selvinnyt, että linkissä näkyvä sääksenpesä sijaitsee Etelä-Virossa. Kameroita ylläpidetään EU:n rahoittaman ESTLAT Eagles cross borders -projektin puitteissa.

Innokkaimmille sääksifaneille löytyy myös keskustelupalsta. Siellä sääksinaaras on nimetty Piretiksi, koiras on saanut nimen Madis, ja poikaskolmikkoon kuuluvat Uno, Elo ja Nori. Nori on se pienin, viimeisenä kuoriutunut. Rengastajan punnituksessa poikaset painoivat 1,6, 1,5 ja 1,3 kilogrammaa. Norin tunnistaa tunnuksesta S7, Uno on S8 ja Elo S9.

Kameraprojektin järjestäjien oma artikkeli löytyy samoilta sivuilta.

Toisin kuin aiemmin uumoilin, viimeisenä kuoriutunut poikanen pärjää hyvin isosisarustensa joukossa. Nahistelua on ollut, mutta ilmeisesti sääksien parissa ei esiinny varsinaisia sisarusmurhia. Kuopus saa oman osuutensa ruuasta, ja tuntuu usein syövän jopa pidempään kuin muut. Emo paloittelee kalat jälkeläisilleen, ja tällä hetkellä molemmat emolinnut käyvät kalassa.

Muutaman viikon päästä poikasten pitäisi olla jo lentokunnossa. Sääksenpesästä löytyy paljon videotallenteita, niistä voi seurata esimerkiksi juuri rengastuksen sujumista.