Köyhän terveellinen ruoka ei ole niin terveellistä kuin rikkaan
Törmäsin eilen Ylen verkkosivuilla sen verran ajatuksia herättävään ravitsemusuutiseen, että oli pakko käydä katsomassa tarkemmin, mistä on kyse.
Uutinen kertoi niin kutsutun Välimeren ruokavalion terveysvaikutuksista. Kyseisen ruokavalion on aiemmin osoitettu olevan yhteydessä vähentyneisiin sydän- ja verisuonitauteihin.
International Journal of Epidemiology -tiedelehdessä kaksi päivää sitten ilmestyneessä tutkimusartikkelissa kuitenkin näkyi, että välimerellisestä ruokavaliosta saatava terveydellinen hyöty rajautuu hyvin koulutetuille ja varakkaille.
Välimeren ruokavaliosta on hyvä yleisesitys Reijo Laatikaisen blogissa, siksi en tässä kerro perusteita asiasta sen enempää.
Tuore tulos kannattaa nostaa esiin monesta syystä. Löytö kertoo ensinnäkin siitä, että yksittäisen ruokavalion tai vaikkapa ravitsemussuositusten sisällä on eroja. Ruokavalio piirtää vain karkeat rajat, joiden sisällä voi tehdä monenlaisia valintoja.
Tulos kertoo myös siitä, että ihmisen sosioekonominen status näkyy arkipäivän valinnoissa – ja jatkuvasti toistuessaan nämä sinänsä pienet valinnat aiheuttavat huomattavia terveyseroja. (Varaus sanalle ”valinta”: korkean tuloluokan ryhmässä esimerkiksi ruokavaliota koskevat valinnat ovat useinkin valintoja, mutta alhaisen tuloluokan ryhmässä paljon harvemmin.)
Tutkimuksessa tarkasteltiin kaikkiaan lähes 19 000 eteläitalialaisen taustatietoja ja ravitsemuskäyttäytymistä. Ihmiset jaettiin ryhmiin myös koulutustason sekä kotitalouden tulojen perusteella.
Välimeren ruokavalio vähensi sydän- ja verisuonitauteja tilastollisesti merkitsevästi vain ryhmässä, jossa koulunkäyntiä oli takana yli 13 vuotta, sekä ryhmässä, jossa oli suurimmat tulot.
Dataa käsiteltiin niin, että esimerkiksi liikunnan ja tupakoinnin vaikutuksetsydän- ja verisuonisairauksiin saatiin rajattua ulos. Kyseisen tutkimuksen vahvuus on iso otos, mutta reippaasti miinusta taas tulee lyhyestä seuranta-ajasta. Vaikka 19 000 on iso joukko väkeä, viiteen vuoteen mahtuu sen verran vähän sairastumisia, että löytöjen merkitsevyys kärsii.
Joku saattaa epäillä, että hyvin koulutetut ja varakkaat ylipäätään toteuttavat välimerellistä dieettiä tunnollisemmin kuin muut ryhmät, mutta sitoutuminen ruokavalioon otettiin kyllä huomioon tutkimuksessa. Suuria eroja sitoutumisessa ei ollut näiden ryhmien välillä. (Vaikkakin ihmisten omaan kertomaan kannattaa kyseisenlaisissa kyselytutkimuksissa aina suhtautua terveen epäilevästi.)
Jos siis tarkastellaan ihmisiä, jotka kaikki noudattavat Välimeren ruokavaliota, mistä erot tulevat? Ilmeisesti pienistä asioista. Varakkaat ja hyvin koulutetut söivät enemmän kalaa ja vähemmän lihaa kuin muut ryhmät. Korkeasti koulutetut söivät kasviksia monipuolisemmin kuin vähemmän koulutetut. He myös suosivat useammin täysjyväviljatuotteita.
Sekä korkeasti koulutetut että paljon ansaitsevat valmistivat kasviksensa terveellisemmillä tavoilla kuin muut ryhmät. (Tutkimuksessa esimerkiksi keittäminen oli pisteytetty terveellisemmäksi kuin vaikkapa grillaaminen. Paljon ansaitsevat toisaalta valmistivat lihan usein epäterveellisillä tavoilla.)
Korkeasti koulutetut ja varakkaat käyttivät useammin luonnonmukaisesti viljeltyjä kasviksia kuin muut ryhmät, ja kirjoittajat pitävät tätä yhtenä mahdollisena osasyynä terveyseroihin. Heidän mukaansa luomutuotteissa saattaa olla esimerkiksi suuremmat määrät antioksidantteja kuin tavanomaisesti viljellyissä. (Tutkimukset luomukasvisten hyödyistä ovat kuitenkin ristiriitaisia, eivätkä kirjoittajatkaan ehkä siksi nosta tätä yksityiskohtaa erityisesti etualalle.)
Italialaistutkijoiden tulosten myötä herää kysymys, kuinka tarkalle tasolle pitäisi mennä, jotta eri ruokavalikoiden vaikutukset todella saataisiin esiin. Tutkimus ei kiistä aiempia tuloksia välimerellisen ruokavalion hyödyistä, mutta viittaa siihen, että terveelliseksiksi määritetyn ruokavaliot rajat on saatettu piirtää tavalla, joka ei vielä riitä takaamaan terveysvaikutteisuutta.
Ennen kaikkea tutkimus kertoo kuitenkin eriarvoisuudesta. Varakkuus ja korkea koulutus mahdollistavat pieniä, päivittäisiä asioita, jotka toistuessaan vuodesta toiseen edelleen lisäävät eroja sosioekonomisten ryhmien välillä.