Blogit

Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Korvavalofirma Valkee luottaa vain mielikuviin

Blogit Tarinoita tieteestä 29.7.2013 16:21
Tiina Raevaara
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Helsingin Sanomat kirjoitti tänään Oulun yritystoiminnasta. Se sai minut ajattelemaan taas kerran Valkeen korvavaloja. Valkee Oy pitää päämajaansa nimenomaan Oulussa.

Firma siis valmistaa kirkasvalokuulokkeita, joita myydään muun muassa kaamosmasennuksen hoitoon, vaikka tutkimustuloksia niiden tehosta on kovin vähän ja olemassaolevat tutkimukset ovat myös varsin puutteellisia.

Oulun imagoa ja työllisyystilannetta on pitkään ohjannut Nokia, mutta nyt yhtiöllä menee huonosti. Siksi toiveet pitää panna muiden varaan. Erityisen paljon Oulussa odotetaan terveys- ja hyvinvointiteknologian alalta, ja niitähän myös Valkee edustaa.

Kun aiempi selkäranka ei enää pidä kaupunkia pystyssä ja toisaalta puitteet ovat valmiiksi hyvät uusien yritysten perustamiseen, uusia myös halutaan kipeästi syntyvän. Onhan kyseessä koko aluetta – ja lopulta koko Suomea – hyödyttävä asia.

Mustamaalaajia puolestaan paheksutaan. Paheksujien mielestä Suomessa suhtaudutaan ennakkoluulottomiin yrittäjiin liian lyttäävästi. Pitäisi kannustaa enemmän. Valkeen tekemästä tutkimuksesta varsin asiallisesti kirjoittanut blogisti (en tarkoita itseäni) sai kommenteiksi tällaisia: ”Miksi aina joku valittaa? Eikö Suomessa saa onnistua. Minusta tämä on mahtava juttu ja etenkin, kun *ihmiset* kokevat paranevansa” tai ”Jopa on latistava juttu pientä teknologiayritystä kohtaan. Itse toivon kyllä tälle menestystä, koska se olisi Oulun teknologiamaineelle positiivinen asia”.

Oulun uusilla firmoilla on siis paljon odotuksia lunastettavana ja vastuuta kannettavana. Moni ihminen haluaa näemmä luottaa uusiin työllistäjiin lähes sokeasti.

Valkee Oy on julkitulojensa perusteella halunnut rakentaa itselleen brändiä paitsi ennakkoluulottomana innovoijana, myös esimerkkinä suomalaisesta luonnontieteiden ja tekniikan osaamisesta.

Brändäys on ainakin osin onnistunut: Firma on saanut muun muassa Tasavallan presidentin INNOSUOMI-kilpailussa kunniamaininnan vuonna 2010. Valkee myös ilmoitti vähän aikaa sitten keränneensä uutta rahoitusta kaikkiaan 7,4 miljoonan euron edestä. Se on hurja summa.

Kuinka paljon Valkee on toistaiseksi Suomea hyödyttänyt? Roskatiede-blogiin oli kerätty Valkeen lukuja. Tekes on käsittääkseni tukenut Valkeeta muutaman vuoden sisällä yhteensä noin 700 000 – 850 000 eurolla (tarkkaa summaa on vaikea löytää mistään). Laitteita on myyty yhteensä noin 45 000. Yhden korvavalolaitteen tuotantokustannukset ovat arviolta 10-20 euroa. Kun laitteita myydään noin 180 euron hintaan, katteet ovat kovat. Jokaista myytyä laitetta kohti veronmaksajien tukikin on ihan merkittävä.

Terveysteknologiassa, jota Valkee edustaa, metsästetään samoilla mailla lääkefirmojen kanssa. Yksi olennainen ero löytyy: lääke, joka on vasta kokeiluasteella, ei pääse markkinoille.

Terveysteknologiassa kunnostautumiseen riittää kuitenkin pelkkä idea. Kun tuotantokustannukset ovat pienet, ala ja alue sellaisia, että yhteiskunnan tukea on helppo saada, tutkimusta tehdään vain vähän ja tuotteella on terveysvaikutteisen imago, joka oikeuttaa kalliin hinnan, niin mikäs siinä firmalla porskuttaessa.

Mutta kannattaako Oulun seudulla panostaa tällaiseen bisnekseen? Yllämainituilla periaatteilla toimivat ”uudet nokiat” eivät ole kovinkaan vahvoissa kantimissa.

Valkeella on edessään kaksi vaihtoehtoista tulevaisuutta: Sen täytyy tehdä reipas kasvojenkohotus tutkimuksen suhteen, luopua mielikuviin ja käyttäjäkokemuksiin perustuvasta markkinoinnista ja vähitellen rakentaa kestävä tieteellinen pohja ja siten oikeasti ansaittu terveystuotteen imago. Tällaiseen Oulussa on varmasti osaamista.

Pidän kuitenkin todennäköisempänä, että Valkee jatkaa valitsemallaan polulla. Erilaisten ”käyttäjätutkimusten” vyörytys ja toisaalta mielikuvien syöttäminen käyttäjille on ollut huomattavaa. Nykyisellä suuntauksella korvavalojen vahvuus on mielikuvissa, ei todellisessa tehossa.

Valkeen johtohenkilöt voivat kokea, että mielikuvia on vaikea murtaa, ja ajattelevat siksi rakentavansa brändiään tukevalle maalle.

Mutta asia toimii kahteen suuntaan: jos brändiin tulee jossain vaiheessa paha kolhu, sitä on myös kovin vaikea pelastaa – varsinkin jos korvavalojen taustalta ei löydy kunnollista perustyötä ja -tutkimusta, vaan pelkkää höttöä.