Korkeakoulut vuorovaikuttivat, yhteiskunta rankaisi

Profiilikuva
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Helsingin yliopisto tiedotti pari päivää sitten, että hallituksen ilmoittamat korkeakoulujen rahoituksen leikkaukset pakottavat sen aloittamaan yt-neuvottelut, jotka koskevat kaikkiaan 1 200 henkilöä.

1 200 on hirvittävä määrä. Yliopiston palkkalistoilla on kaikkiaan noin 8 000 henkeä. Tällä viikolla yt-neuvottelujen alkamisesta on kertonut myös Lappeenrannan teknillinen yliopisto.

Vuonna 2010 voimaan tulleen uuden yliopistolain mukaan yliopistojen tulee tutkimuksen ja opetuksen ohella ”toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa, sekä edistää tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta”. Yhteiskunnallista vuorovaikutusta on kutsuttu yliopistojen kolmanneksi tehtäväksi.

Rautalangasta väännettynä kolmannen tehtävän sisältö on, että tieteenteon pitää hyödyttää yhteiskuntaa siten, että yksinkertaisimmatkin tajuaisivat tieteenteon hyödyttävän yhteiskuntaa. Tosiasiassahan kolmas tehtävä nimittäin sisältyy jo täysin kahteen ensimmäiseen tehtävään, tutkimukseen ja opetukseen.

Tieteen tuloksia hyödynnetään yhteiskunnassa koko ajan. Yliopistoissa koulutetut ihmiset siirtyvät valmistumisensa jälkeen töihin – yhteiskuntaan. Sellainen on vuorovaikutusta parhaimmillaan. Lakimuutoksen tarkoituksena on varmaankin ollut alleviivata tätä jo olemassa olevaa suhdetta ja nopeuttaa tieteen tulosten näkymistä tiedemaailman ulkopuolella.