Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Konsultti Himanen

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 21.2.2013 16:55

Kuka saa esiintyä tieteen edustajana?

Olen aiemminkin kirjoittanut uudehkosta Long Play -sivustosta, joka julkaisee pitkiä reportaaseja ja haluaa profiloitua niinkutsutun hitaan journalismin edelläkävijänä.

Eilen Long Play julkaisi toisen juttunsa. Sen aiheena oli filosofi Pekka Himanen ja ennen kaikkea Himaselta tilatut, Suomen tulevaisuutta käsittelevät tutkimukset. Viimeksi kesällä 2012 Suomen valtio palkkasi Himasen johtamaan hallituksen tulevaisuusselontekoon liittyvää mittavaa tutkimushanketta.

Himasen tutkimusryhmän palkkio työstä on 700 000 euroa, joka maksetaan Sitran, Tekesin ja Suomen akatemian varoista. Hanketta ei kilpailutettu eikä Himasen tarvinnut käydä läpi esimerkiksi akatemian rahoitukseen yleensä vaadittavia pitkiäkin arviointiprosesseja.

Vaikuttaa siltä, että Pekka Himaselle junailtiin rahoitus valtioneuvoston kanslian ohjaamana ja Suomen akatemian hallituksella oli näytelmässä vain kumileimasimen rooli. Myös Himasen erilaiset professuurit joutuivat artikkelissa outoon valoon.

Suomalainen tutkimus, erityisesti perustutkimus kärsii monella alalla jatkuvasta rahapulasta, ja tuntuu oudolta, että tutkimusrahoitusta voidaan kuitenkin ohjata Pekka Himasen tulevaisuusprojektin kaltaisille, huonosti pohjustetuille hankkeille.

Valtion tilaaman tutkimusprojektin on käsittääkseni tarkoitus kestää kuluvan vuoden loppuun saakka, mutta siitä on jo julkaistu jonkinlainen väliraportti. Hieman yllättäen tähän Siniseen kirjaan on koottu yhä käynnissä olevan tutkimushankkeen johtopäätökset. Yleensähän johtopäätökset on tapana esittää lopuksi.

Johanna Vehkoon ja Anu Silfverbergin kirjoittama Long Playn artikkeli herätti paljon kysymyksiä muun muassa tutkimusrahan jako- tai professuurien myöntöperusteista.

Aloin kuitenkin pohtia ennen kaikkea sitä, mihin kaikkeen tieteellinen koulutus mandatoi ihmisen.

Pekka Himasta mainostetaan usein Suomen nuorimmaksi tohtoriksi. Hän väitteli 20-vuotiaana, vain kaksi vuotta yliopistossa opiskeltuaan.

Vehkoo ja Silfverberg väittävät, etteivät Himasen tieteelliset ansiot olekaan kaiken hehkutuksen veroisia. Hänellä ei nimittäin juurikaan ole varsinaisia tieteellisiä julkaisuja. Nimenomaan tiedemaailman sisällä päteväksi arvioitu julkaisutoiminta on tieteenteon kova ydin.

Samaan tapaan Himanen ei suostunut kertomaan haastattelijoille, millaista tutkimusta hän professorintyössään tekee. Himasella on osa-aikainen professuuri Aalto-yliopistossa.

Kerran tohtoriksi väitellyt saa toki aina titteliään käyttää, mutta kuinka vahvasti Himasen on muuten sopivaa tehdä selontekojaan nimenomaan tieteen edustajana?

Miksei hän voisi olla vaikka konsultti?

Mitä tieteelle lopulta tapahtuu, jos sen tehtäväksi jää vain jakaa vakuuttavia titteleitä rahakkaita, tieteeksi naamioituja konsultinhommia varten?

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Pihvi on kovin vanha ja sitkeä. G.H. von Wright antaa Dostojevskin esittää oman Eurooppa-näkemyksensä, jota Helsingin yliopiston filosofit (Niiniluoto, Saarinen, Himanen) ovat sittemmin alatasoisemmin toistelleet: ”Tahdon matkustaa Eurooppaan. Tiedänhän minä, että matkustan vain hautausmaalle, mutta kaikista rakkaimmalle hautausmaalle, siinäpä se! Siellä makaa rakkaita vainajia, jokainen kivi heidän päällään kertoo [–] – samalla koko sydämestäni vakuuttuneena siitä, että tämä kaikki on kauan ollut vain hautausmaa eikä mitään muuta.” (Dostojevski, Feodor, sit. von Wright 1961 102, alkup. Nya Argus 1947-48.)

Tuon ”Sinisen” myönteinen piirre on että siitä mykytermejä termejä ja näkemystapoja, uusia raameja vanhalle – jos ei ole pariinkymmeneen vuoteen näitä juttuja lukenut. Samalla se lojuu jo tunnettujen asioiden päällä, on hiukan eteerinen käytännön oppaaksi. Vastaavaa olisi saanut kirjakaupasta halvemmalla ja paremmin kohdistettuna.

Kun Suomen Tasavallan hallitus maksoi siitä mitä se maksoi, se ei ehkä pysty pureutumaan tosissaan todellisiin ongelmiin. Kaiken olisi voinut sanoa lyhyemmin, selvemmin ja yleistajuisemmin, jos tarkoitus on valistaa tai kasvattaa. Luku tuotti kysymyksen: mihin tarkoitukseen juttu on tehty? Rakentaako se imagoa hallitukselle?

No niin. Kerrataanpa vielä: miksi 700 000 euron selvitys tilattiin epäpätevältä (= ei pätevöitymiseen edellyttäviä meriittejä tiedeyhteisössä) Pekka Himaselta, kilpailuttamatta? Tähän kysymykseen on pääministeri Jyki Kataisen vielä tällä viikolla vastattava.

Nyt (12:21) ne selitykset sitten saatiin. Katainen melko tympääntynein ja lakonisin sanakääntein kuittasi koko asian. Muita kiinnostuneita ei selvityksen tekoon kuulemma ollut. Himasella sattui oman ilmoituksensa mukaan olemaan sopiva tutkijaporukka valmiiksi koossa. Ketään ei johdettu harhaan. Rahat saatin joka taholta ilman sanelua tai painostusta. Voiko enää taitavammin kiemurrella muutamalla lauseella koko jupakasta ulos?

Asian voi tulkita myös näin: Himanen ja Katainen tapasivat ensin vain kahden. Himasen projekti (=700 000 euroa) lyötiin salassa lukkoon kilpailuttamatta ja siitä edes kunnolla tiedottamatta. Sen jälkeen lähestyttiin rahoittajia joille viestitettiin ikään kuin asia olisi jo laillisesti päätetty. Kukaan ei tässä vaiheessa tiennyt, missä juridisesti mennään. Ei omien sanojensa mukaan edes Katainen itse! Kevyen viileästi hän vierittää rivien välissä koko syyn Himasen niskaan, joka ilmeisesti sitten junaili rahat itselleen Kataiselta saamillaan olemattomilla valtuuksilla.

No kun Lontoossa EU-asioita opiskellemassa olleesta Jyrki Kataisesta ei omasta mielestään pitänyt mitään poliitikkoa koskaan tullakaan, kunnes kaksi Sipoon leidiä otti yhteyttä ja pyysi naisellisesti turvaamaan rakenteita, jotka ovat aina taanneet ”kukoistuksen katetussa pöydässä”.

Tämähän alkaa käydä aidosti kiinnostavaksi! Olenko ymmärtänyt oikein, kaikki hyvä veli -viritelmät ja muu yleinen välistäveto aiotaan ihan aikuisten oikeasti suitsia?

Nyt on sitten julkistettu nimeltä 28 instanssia, jotka jäivät jalkoihin, koska tulevaisuusselonteko ohjattiin Kataisen ja Himasen kahdenkeskisellä sopimuksella kilpailuttamatta suoraan Himaselle.

Mihin on menossa päättäjien, -jän arvostelukyky? Jos ko. ”sanasepot” vetää näin, niin kuinka paljon se maksaa sinulle ja minulle? Mikä on meidän hallituksemme ja ministereidemme arvostus? Tämä ko. farssi ei kohota luottamusta. Selitellään ja tutkitaan. Kun pm. sanoo jotakin, niin ei tutkija voi olla eri mieltä? Vetääkö joku johtopäätöksen? No ei varmasti, sehän ei kuulu meidän poliittiseen kulttuuriin. Olisiko aika katsoa länteen ja muuttaa tapojamme? Saavutetus edusta ei haluta millään luopua! Jos muu ei auta, vedotaan poliittiseen ajojahtiin? Virheet maksatetaan muilla!!!

Pöyristyttävintä tässä kaikessa on Suomen Akatemian, Sitran ja Tekesin selkärangattomuus. Jos keskeiset tutkimuksen rahoittajat eivät tunnista epäkelpoa tutkimussuunnitelmaa eivätkä uskalla sanoa, että tutkimuksen toteuttaja on tieteellisessä mielessä viheliäinen, niin heidät pitäisi erottaa välittömästi. Tällainen porukka ei kykene johdonmukaisiin päätöksiin tieteen rahoituksessa. Arvaanpa, että tällä alikvalifioituneella porukalla on muitekin kriteerejä projektien rahoitukseen kuin pääministerin pelko. Mieleen tulee aluepoliittiset ja sukupuolipoliittiset näkökulmat.

http://iihminen.blogspot.fi/ tsekatkaa toi. jos tekkee rahajuttuja nii vois kertoa kans kai se kunnon raportin kirjotti kans jonnekin eikö ne tue aika hyvin filosofia talousjuttuja nykyään kun eivät tee mittään kunnon juttuja tekis suurellista logiikkaa tai jotain kunnon totuutta jos olevinaan filosofi..

Nyt se selittely ja kiertely on sitten toden teolla alkanut. Kovin mielellään ei Katainen kylläkään sanaparia Sininen kirja näytä käyttävän. Ilmeisesti itsekin häpeää koko tekelettä. Joku voisi nyt kysäistä, onko pääministeri itse kirjan jo lukenut, ja kykeneekö hän poimimaan ainuttakaan rakentavaa konkreettista esimerkkiä, miltä osin se Suomen hyvinvointia tulevaisuudessa mahdollisesti edistää.

Kimmo Sasi sanoo, että hanke olisi pitänyt kilpailuttaa. Koko 700 000 euron projektin todelliseksi arvoksi hän arvioi muutaman kymppitonnin. Jopa Kataisen omat kokoomuskollegat myöntävät, että kyseessä on kusetus.

Jos asiassa halutaan eteenpäin, uusi kirja olisi tarpeen. Kun valtio tai sen hallitus haluaa pestä kätensä eli vapautua vastuusta, pestä kasvonsa eli puhdistaa imagoaan, se yleensä julkaisee ”Valkoisen Kirjan.” Nyt siis sellainen on tarpeen, jos ”Sinisestä” halutaan eroon. Sen voi nyt kilpailluttaa kaikkien hallinnon sääntöjen mukaan – selittäjille siis.

Toinen innoitus olisi ”Maon Pieni Punainen.” Ensin tulee ratkaista, kuka tekee ja mistä ideologiasta. Mutta jos kansan raivoa asiassa halutaan käyttää, niin ministereitä voisi alkaa raahata näyttämölle selittävät laput kaulaan ripustettuina. Valkoinen vai Punainen siis? Siinä se hyvä kysymys!

Penttijuhanille:

”Mutta jos kansan raivoa asiassa halutaan käyttää…”

Täällä Suomessa ei esiinny raivoa ainakaan kansan mitassa – päät eivät pääse kuumenemaan tässä ilmastossa.

@ hra K ###

Yritin vain olla sarkastinen. Se on vaikeaa. Mutta olihan meilläkin ”nuijamiehet” sotineen. Eli ns. ”toimeen osattiin” tarttua, kun argumentit loppuivat. Muistan jonkun laulunkin kouluajoilta, jossa joku – taisi olla hämäläisiä – voi olla hyväkin, ”jos” tarttui toimeen.

Mielestäni noita valkoisia kirjoja olisi Suomessa tarvittu, koska maassa on paljon asioita, joita ei ole alkuunkaan selitetty, vielä vähemmän selvitetty, ”kunnolla” – faktoin, ei hiihto- tai juoksukilometreillä. Tämä HImas-meteli on (liian) maksamisesta tyhjästä, maan tavasta.

Hra K kyseli minulta, miten hyviä kavereita Himanen ja Katainen ovat.
Katainen vastasi itse televisiossa toimittajan hiillostamana.
Niin hyviä, että vieraillaan toistensa kodeissa.

Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan, ei Himanenkaan.

Säälittävää tämän keskustelupalstan sisältö: kateus ja pahasuopuus jyllää. Myös toimittaja Tiina Raevaara edustaa sitä osaa toimittajakunnasta, joka vain räksyttää, kylvää kateutta ja haluaa herättää epäluuloja. Joskus soisi nostettavan neroille hattua heidän elinaikanaankin.

Kaikki lukemani Himasen tekstit ovat edistäneet uudenlaisia näkökulmia Suomen tulevaisuuteen. Pääministerimme on sen fiksuna kaverina noteerannut.

Miten kilpailuttaa työ, jonka tässä maassa pystyy yksi taho, Himanen, toteuttamaan.

Hyvä Lee,

Ikävä kyllä kommenttisi ”Kaikki lukemani Himasen tekstit ovat edistäneet uudenlaisia näkökulmia Suomen tulevaisuuteen. ” kertoo siitä, että sinun pitäisi yleisesti ottaen lukea enemmän.

@ Lee ###

Mutta tri Himanenhan on profeetta – omalla maallaan eli sektorillaan, siis poliittisena konsulttina. Hän ei ehkä ole – jos antaa pahansuopuuden jyllätä – paljoakaan omassa maassaan.

Toisin sanoen: Suomen hallituksen duuni ei ole filosofoida vaan hallita maata kansaisten eduksi. Se tehdään ensi sijassa verovarojen tarkalla ja rationaalilla käytöllä, maan ja kansalaisten etua puolustamalla, nyt aivan erikoisesti EU:ssa.

Tätä ei ole tehty hyvin, ei edes NL:n ja sen vaikutusvallan luomien pakotteiden katoamisen jälkeen. Kekkonen eli omaa aikaansa näissä jutuissa, kuten vinoutunut poliismies. Koivisto meni sitten filosofioihin, kun muuta ei ollut jäljellä.

Miten tri Himasen outoja höpötyksiä voi muuttaa realiteeteiksi? Miksei esimerkiksi selvitetä, onko luonnonvarojen ”luovutus” kansainväiliselle pääomalle maan edussa? Eli miksei maan hallitus tee varsinaista työtään?

Jos tuon ”sinisen tekstin” ottaa ohjeena, voi avata uuden verbaalisen ”kukoistuksen” Suomessa. Eikö hallitukset voi korvata ”hullutuksilla?” Hullutusohjelmien teon voi kilpailluttaa Internetin palveluihin erikoistuneille hakkeriryhmille.