Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Kommunikoi koiran valokuvan kanssa…

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 7.3.2012 14:48

Toisinaan myös valtamediassa törmää uutisiin tai henkilökuviin, joissa lukijoille tarjoillaan jokin kyseenalainen, jopa valheellinen ilmiö selittelemättä, kritiikittä, usein haastatellun henkilön sanoin. Tänään Pohjalaisessa pääsi ääneenkaksitoista vuotta eläimien kanssa kommunikoinutMaiccu Kostiainen, jonkinlainen eläinmentalisti siis.

Hän kuvaa kommunikointia tunteeksi alitajunnassa, jolla eläinten ajatukset ja kokemukset saadaan ihmisen kuultavaksi. Esimerkkitapauksena hän kertoo erään koiran näyttäneen näkyä sinisestä uima-altaasta.”

Kostiainen siis väittää lukevansa eläinten ajatuksia. Kyvyn hän sanoo saaneensa traagisen tapahtuman kautta: ”Ensimmäinen kosketus eläinkommunikointiin tapahtui Joonas-koiran kuoleman jälkeen. Kuoleman syy jäi epäselväksi. Koirakin oli vasta viisivuotias – – Se antoi oman henkensä, jotta minä olisin nyt tässä ja toimisin eläinten asianajajana. Sellainen minä olen, vaikka ei minulla mitään gloriaa ole pääni yläpuolella.”

Koiran kuoleman jälkeen Maiccu Kostiainen luki ”kirjallisuutta” ja ”harjoitteli herkistymistä”. Tällaisin keinoin Kostiainen väittää ajatustenlukukyvyn syntyneen. Sain käsityksen, että hänen kohderyhmänään ovat sekä kuolleet että elävät eläimet.

Miksi ihmiset päätyvät ”eläinmentalistin” luokse? Varmaan samoista syistä kuin he hankkiutuvat meedion puheille. Kaipaus edesmennyttä läheistä kohtaan saa ihmisen haluamaan paitsi kontaktia kuolleen kanssa, myös varmuuden siitä, että tuonpuoleisessa asiat ovat hyvin. Koska koira ei kerro ajatuksistaan, joku päätyy Kostiaisen luokse kyselemään koiransa ajatuksia. ”Monet Kostiaisen asiakkaista haluavat kuulla lemmikkinsä ajatukset, rakastaako koira omistajaansa vai mitä ne oikeastaan tuntevat.”

Kostiainen ei halua edes nähdä eläintä, jonka ajatuksia hän väittää lukevansa. Valokuva riittää.

Viimeistään tässä kohdassa pitäisi ymmärtää, että Kostiaisen kyvyt ovat silkkaa huuhaata. Miksi siis jutun kirjoittanut toimittaja Elina Nyström ei ota kriittisempää asennetta haastateltavaansa?

En tarkoita, että jokaisen lehtijutun pitäisi olla suoranaista tiedejournalismia. Ei median tehtävä ole valistaa ihmisiä. Ymmärrän senkin, että mediassa halutaan nostaa esiin erilaisia ihmisiä, eri ihmisten käsityksiä ja kokemuksia, toisistaan poikkeavia maailmankuvia. Sillä ko. jutun julkaisuakin kysyttäessä puolustettiin.

Kriittinen asenne olisi kuitenkin usein pienestä kiinni: ”Pian yhteys lemmikkiin onnistui” ei kaipaisi hännäkseen kuin sanaparin ”Kostiaisen mukaan”. Tai ”Eläinkommunikointi toimii niin, että asiakas lähettää valokuvan lemmikistään. Sen jälkeen Kostiainen kommunikoi eläimen kanssa” voisi kuulua paremmin muotoiltuna vaikkapa ”Kostiainen väittää eläinkommunikoinnin toimivan niin, että asiakas lähettää valokuvan lemmikistään. Sen jälkeen Kostiainen sanoo voivansa kommunikoida eläimen kanssa”.

Kukin uskokoon mihin tahtoo, mutta toimittaja voisi antaa enemmän mahdollisuuksia tulkita, esittää vaihtoehtoja totuuksien sijaan. Ketä kriittisyyden puute palvelee? Suurin osa suhtautuu uutiseen luultavasti naureskellen, uskomatta. Heillä toimittajan epäilylle ei olisi tarvettakaan. Pieni osa lukijoita taas jakaa Kostiaisen maailmankuvan ja ehkä osan kokemuksiakin. Heille toimittajan juttu on silkkaa totta.

Eläinkommunikoijan toiminta vaikuttaa lehtijutun perusteella tunkeutuvan jo jonnekin surullisenkuuluisien valemuistojen alueelle: ”Kostiainen kertoo nähneensä näyissä todella surullisia tapauksia väkivaltaan tai insestiinkin liittyen.” (En tiedä, tarkoittaako insesti tässä eläimiin sekaantumista vai sukurutsaa ihan eläinten kesken.) Eikö toimittaja edes tässä kohtaa voisi tuntea jonkinlaista vastuuta siitä, minkälaisia ”totuuksia” lehti lukijoilleen syöttää?

On juttuun saatu silti mukaan pieni tieteelliseksi naamioitukin osuus: ”Kostiainen kokee ja näkee tuntemukset itse, mitään tutkittua tietoa eläinkommunikoinnista ei ole.” Ei varmaankaan, koska kukaan oikeaa tutkimusta tekevä ei edes lähtisi tutkimaan, voiko valokuvista lukea eläinten ajatuksia. Sitä paitsi ”tutkimusten” auktoriteettiin vedotaan heti seuraavissa virkkeissä: ”-Mutta tutkitusti kaikki ympärillämme on energiaa, joka hajoaa pieniksi molekyyleiksi. Eläimet siis ovat myös pieniä molekyylejä. Olemme silloin kaikki, mukaan lukien ajatukset, yhtä ja samaa.”

Pohjalaisen jutussa ei kerrota, kuinka paljon eläinmentalisti veloittaa palveluksistaan.

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Epäselväksi jää, miten tämä on tarina tieteestä. Kyseinen Kostiainen ei olisi minkäänlainen valtakunnallisen julkisuuden henkilö ilman tätä kolumnia. Kertoja on epäuskottava väittäessään pystyvänsä hallitsemaan, instutionalisoimaan ja tuotteistamaan poikkeukselliset kokemukset. Poikkeuksellista herkkyyttä saattaa silti esiintyä, ja sitä tutkitaan nykyään myös tieteellisesti. Katso esim. artikkelit:

E. Fox, K. Zougkou, A. Ridgewell, and K. Garner, “The Serotonin Transporter Gene Alters Sensitivity to Attention Bias Modification: Evidence for a Plasticity Gene,” Biological Psychiatry 70, no. 11 (2011): 1049–105, http://www.biologicalpsychiatryjournal.com/article/S0006-3223%2811%2900681-0/abstract).

“Scientists Find Link Between Gene and Sensitivity to Emotional Environment,” MedicalXpress, January 13, 2012, http://medicalxpress.com/news/2012-01-scientists-link-gene-sensitivity-emotional.html).

Hööööö… ei mun mielestä kaikkea tässä maailmassa edes kannata pyrkiä selittämään tieteellisin menetelmin.

Jokaisella on varmaan joitain sellaisia kokemuksia ja tuntemuksia joiden alkuperän selvittely on yksinkertaisesti mahdotonta. Ja onhan toiset ihan oikeasti herkempiä ”keskustelemaan” eläinten kanssa, turha sitä on kieltää. Koirat itse ainakin vaistoavat tosi herkästi ihmisten mielialoja,
miksei sitten jotkut ihmisetkin omaisi jotain sellaista.

Jos on saanut kyvyn ”keskustella” eläinten ja ihmisten kanssa sellaisella tasolla, joka muista
vaikuttaa mahdottomalta, niin väliäkös sen. Maksaahan ihmiset kaikenlaisista palveluista,
joita ne ei itse osaa tehdä. On sitten kyse ylimaallisen hyvästä ruoanlaittajasta tai lemmikkien ajatustenlukijasta.

On ehkä hieman eri asia olla herkkä tapaamiensa ihmisten (tai eläinten) tunnetiloille kuin lukea niiden ajatuksia valokuvasta.

Ja kuten kirjoitin: en aja takaa sitä, että jokaisen lehtijutun tulisi olla ”tieteellinen” tai luonnontieteellisesti pätevä. Kriittisyyttä voi harrastaa muidenkin alojen jutuissa. En tarkoittanut edes sitä, että ko. henkilön kokemusten todenperäisyys tarvitsisi kieltää.

”Tiina Raevaara kirjoitti: …… kuin lukea niiden ajatuksia valokuvasta.”

Joopa joo. Tuosta sanotusta melkein veikkaisin että tämä koirien ajatustenlukija on tutkinut nimenomaan ainakin Tamara Maunosen ja Johanna Bromanin kirjoja, sillä aika samankaltaisilta hänen menetelmänsä vaikuttavat. Tosin nämä em. selvännäkijät eivät tietääkseni kyllä koirien aivoituksia selvitelleet.

Ehkä onkin niin ettei se koira tässä selvännäkijän ja asiakkaan suhteessa olekaan niin tärkeä, sillä sitä ihmistähän siinä loppujen lopuksi kait luetaan ja tulkitaan?

Korjaus edelläkirjoittamaani ja pahoitteluni tiedottomuudesta, muisti tekee tepposiaan. Ilmeisesti selvännäkijä Johanna Broman on hyvinkin elossa edelleen ja kukaties harjoittaa ammattiaankin.

Vielä ei ole keksitty sellaista hömppää, joka ei saisi hetkessä tuhansia kannattajia ympäri maata. Niihin hurahtavat niin toimittajat kuin muutkin ihmiset. Kritiikittömiä juttuja esiintyy jopa YLE:n sivuilla.

Vastikään TV:ssä pyöri vakavalla naamalla tehty Astro-TV, joka ei ollut astronominen tiedeohjelma vaan astrologinen huuhaa-kyhäelmä. Näin siitä huolimatta, että astrologia horoskooppeineen päivineen on todettu sen seitsemän kertaa täysin luotettavissa tutkimuksissa 100 % humpuukiksi.

Tällainen tilanne taitaa kertoa jotain kansamme sivistystasosta!

Ei ole sellaista hömppää ettei joku siihen uskoisi.

Kiitos Tiina Raevaaralle bongauksesta.

Yhden perheen eläin / eläimetsaavat kommunikoinnin hintaan 65 euroa. Tällä hetkellä palveluun on n.4-5kk jono, keroo Kostiainen kotisivuillaan.

Eli kysymys on siis vilpillisestä menettelystä elinkeinotoiminnassa.

Mielestäni ennustajilla yms. pitäisi olla sertifikaatti. Siinähän yrittäisivät läpäistä ammattikoettaan.

Maailma on täynnään vastaavanlaisia ja puhtaasti uskoon perustuvia bisneksia, hoitoja yms. Miksi niitä ei saisi olla tai niihin saisi uskoa tai niistä kirjoittaa, jos niistä tulee ihmiselle hyvä olo? Ihminen ostaa näissä tapauksissa kuitenkin itselleen hyvinvointia jossakin muodossa. On aivan turhaa mennä opettamaan sellaista ihmistä toisenlaisiin käsityksiin, jonka ajatusmaailman mukaan koirankuvasta voi saada yhteyden lemmikkiin. En usko, että asiassa on lainkaan kyse tiedon puutteesta edes, vaan tunteesta, että maailman toiminta on vielä pitkälti selittämättä.

Itse kyllä välttäisin varsin pitkälle nimeämästä ja haukkumasta henkilöitä, jotka tekevät sinänsä ihan laillista bisnestä. On kokonaan eri asia, jos tekeminen tuottaa vahinkoa jollekin. Toivottavasti sellaisilla ihmisillä, jotka eivät vakuutu tai tunne saaneensa sitä, mitä olivat hakemassa, on mahdollisuus saada rahat takaisin.

Jos tässä blogissa aletaan käsitellä ns. ”valemuistoja”, olisi hyvä muistaa myös
amerikkalaisten skeptikkojen kytkökset järjestäytyneeseen pedofiliaan ( False
Memory Foundation etc.). En oikein tiedä, voiko skeptikoihin luottaa tässä
asiassa.

Moi,
yleensä en kommentoi mitään itseeni kohdistuvaa krittiikkiä. Se on enemmän kuin tervetullutta ja iloinen asia kaikkinensa ja otan sen suurella nöyryydellä vastaan. Tässä haluan kuitenkin tuoda esille ihan yleisellä tasolla muutaman faktan, mikä ei sinällään liitty minun työhöni suoraan vaan toimittajan vastuuseen.

Ilkan eli Pohjalaisen toimittaja kirjoitti minusta jutun kuullun ymmärtämisensä perusteella, hän oli kuuntelemassa luentoani Seinäjoella. Ainoa asia jota minulta kysyi oli perhesuhteet ja syntymäaika. Virheitä oli jutussa paljon ja mun sanat oli väännetty välillä myös päin vastoin mitä olen sanonut. Virheet ovat perustavaa laatua, jo faktalaatikosta lähtien, meillä kun ei esim. ole kissoja…

No mielenkiintoiseksi tämän tekee se, että toimittaja tässä blogissa sanoo minun saaneen puheenvuoron, mitä en ole saanut eli kyseessä ei ollut haastattelu Pohjalaisen toimittajan kanssa. Myöskään blogin kirjoittaja ei ole minua tavannut tai asioita minulta tarkistanut. Tässä juttu nojaa täysin toiseen juttuun, joka on ainoastaan toimittajan näkemys siitä mitä hän kuuli.

Eläinkommunikointiin en tässä nyt puutu. Arvostella saa, se ei ole minulta pois ja samoin voi olla eri mieletä, sekin on enemmän kuin tervetullutta :)

Aivan ihanaa keväistä päivää kaikille,
Maiccu

ps. Unohtui yksi tärkeä pointti, se nyt tähän kommunikointiin liittyy tietty oleellisesti… En ole koskaan kommunikoinut valokuvan kanssa tai sanonut valokuvan kanssa kommunikoivani, ehkä se nyt on se suurin virhe molemmissa jutuissa… :)

Hyvä asia on se, että mielipiteensä saa sanoa. Huono asia on se, että ei ota selvää mistä kirjoittaa ja laita faktoja oikeiksi. Maailmasta tekee huonon paikan se, että huudellaan mitä sattuu, vaikkei oikeasti asiasta mitään tiedetä. Putkinäköä on niin monenlaisiin asioihin liittyen..

Toivon, että seuraavalla kerralla tarkistat asian ennenkuin tällaista kirjoitat. Mutu-kirjoitukset, jotka eivät perustu mihinkään faktaan eivät ole mistään kotoisin. Kirjoituksestasi kun käy niin selkeästi ilmi, että pidät eläinkommunikoijaan yhteyttä ottavia hieman tyhminä. Monenko kanssa olet jutellut? Ja oletko jutellut myös mainitsemasi Maiccu Kostiaisen kanssa?

Ja lopuksi sanon vielä, että ikinä en ole eläinkommunikoijalla käynyt eikä varmaan tule käytyäkään. Olen kuitenkin ottanut asiasta ihan mielenkiinnon takia selvää ja jutellut ihmisten kanssa, jotka ovat sellaisella käyneet. Ja mielipiteen perustaksi ei riitä vain muutama henkilö vaan kannattaa jutella kymmenien kanssa. Muuta en voi sanoa kun ei omaa kokemusta ole, mutta en todellakaan lähde tuomitsemaan tällaista suoralta kädeltä!! Sanon vain että kannattaa jutella todella usean kanssa, joilla jotain tietoa tästä on.. Voisit sinäkin Raevaara hämmästyä..

Herättelyä, herättelyä tämäkin. Kaikki eläinteomistajat voivat allekirjoittaa Maicun työn tulokset. Minä ainakin sain häkellyttävän avun ja viestin. Kiitos siitä sinulle Maiccu ja tsemppiä arvokkaaseen työhösi.

Kannattaisiko kuitenkin tavata henkilö ennen kuin kirjoittaa yhtään mitään? Sain käsityksen lukemani perusteella, että tämä on kirjoitettu toisen kirjoituksen perusteella, eikö olisi totuudenmukaisempaa kirjoittaa, kun ensin tapaisi henkilökohtaisesti tekstinsä kohteen?
Tuli vaan mieleen….

”Kaikki eläinten omistajat voivat allekirjoittaa työn tuloksen”
hmmmm…. Omistan useamman eläimen ja en voi allekirjoittaa, kun ei ole kokemusta.
Tarkoitatko ehkä kaikkia niitä jotka ovat olleet tekemisissä Kostiaisen kanssa?

Kommentini taitaa olla 10 kk myöhässä, mutta pakko kirjoittaa kun näin tämän artikkelin. Miten blogin kirjoittaja kehtaa väittää Maicun tekemisiä huuhaaksi pelkästään huonon vääristetyn artikkelin perusteella? Kannattaisi ehkä kokeilla, ennen kuin tekee johtopäätöksiä.

Itse sain Maiculta sellaisen viestin, ettei jäänyt epäilystäkään että oma eläin pääsi ääneen. En antanut mitään taustatietoja, ja viestissä oli sellaisia yksityiskohtia, että voin sanoa, ettei kukaan ihminen olisi pystynyt tuosta vaan arvaamaan/heittämään päästä. Tiedän että tuo on uskomatonta, mutta googlatkaa vähän ihmisten kokemuksia eläinkommunikojista – kyllä vaan, ilmiö on olemassa ja se on totta!

Näitä luetaan juuri nyt