Koiranjalostuksen ongelmat otsikoissa - ja presidentin ajatuksissa

Profiilikuva
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Viime päivinä mediassa on näkynyt paljon asiaa koiranjalostuksesta, mikä on hienoa. Jalostuksen ongelmista on puhuttu vuosia, mutta todellisia ratkaisuja ei ole nähty. Uskon, että julkisuus pakottaa asioita eteenpäin – joskus toki tuskastuttavan hitaasti.

Ruokaviraston, Luonnonvarakeskuksen ja Maa- ja metsätalousministeriön viime viikolla ilmestynyt selvitys alleviivaa, kuinka ulkomuotoon keskittyvä koiranjalostus on joidenkin rotujen kohdalla mennyt liian pitkälle. 

Lyhyt- ja pyöreäkalloiset eli brakykefaliset koirat, sellaiset kuin ranskanbulldoggi, englanninbulldoggi, bostoninterrieri ja mopsi, kärsivät monenlaisista terveysongelmista. Vaikka ongelmat ovat olleet tiedossa, on tärkeää, että tieto on nyt viimeistään saatettu viranomaistasolle. 

Mikä lyhytkuonoisuudessa mättää? Koirien ensisijainen elimistön jäähdytysjärjestelmä on läähättäminen, mutta koska lyhytkuonoisella tai käytännössä kuonottomalla koiralla haihduttavaa pinta-alaa on nenäontelossa ja kitalaessa hyvin vähän, elimistö ei kykene jäähtymään normaaliin tapaan. Lisäksi brakykefalisten koirien nenän ja nielun ontelot ovat ikään kuin painuneet kasaan. Henki ei siis muutenkaan kulje. Kallo on lyhyt, mutta päässä on pehmytkudosta yhtä paljon kuin pitkäkuonoisellakin koiralla. Jopa kieli on liian iso kuonoon nähden. Pään muoto aiheuttaa ymmärrettävästi myös hammas- ja silmäongelmia. Samat geneettiset tekijät, jotka vaikuttavat pään muotoon, voivat lisäksi aiheuttaa selän ja hännän epämuodostumia. 

Miten tällaiseen on päädytty? Koirien ulkomuodon muutokset ulottuvat sinänsä tuhansien vuosien päähän, ja koiran pääkopan pyöristyminen, silmien paikan siirtyminen sekä kuonon lyhentyminen ovat ensimmäisiä ulkoisia eroja, joita koiran ja suden välille syntyi. Muutokset olivat pitkään kuitenkin hyvin pieniä.