Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Koiralle käy viljakin

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 25.1.2013 10:08

Niin kauan kuin minulla on ollut koira ja olen seurannut koiranpidon ympärillä käytävää keskustelua, olen myös nähnyt, kuinka tulista tuo keskustelu voi pahimmillaan ja parhaimmillaan olla. Esimerkiksi koiran ruokinnasta keskustellaan yhtä kiihkeästi kuin toisaalla imetyksestä tai PC:n ja Macin eroista.

Yksi pitkäaikaisimpia kiistoja koiran ruokinnassa koskee viljaa. Voiko koira syödä sitä?

Toiset näkevät koiran ennen kaikkea harmaasutena: heidän mielestään paras ruokavalio koiralle löytyisi suden ruokavaliota jäljittelemällä. Toiset taas ajattelevat koiran olevan aivan oma lajinsa ja sopeutuneen sudesta hieman poikkeavaan ruokavalioon.

Jos koira olisi kuin susi, se söisi ennen kaikkea eläinravintoa eli lihaa, luita ja rustoja. Sudetkin kyllä sortuvat silloin tällöin paremman puutteessa kasvisravintoon tai ihmisen jätteisiin. Esimerkiksi teolliset koiranruokavalmisteet taas sisältävät eläinperäisen aineksen lisäksi viljaa, kuten vehnää, maissia tai riisiä, tai muita tärkkelyksenlähteitä kuten perunaa.

Nyt asiaan on saatu selkoa genetiikan kautta. Nature julkaisi juuri tutkimuksen, jossa selviteltiin harmaasuden ja koiran geenien eroja.

Ja kas kas: koira tosiaan näyttää sopeutuneen käyttämään tärkkelystä ravinnokseen. Sillä on tärkkelystä hajottavaa amylaasia tuottavia geenejä paljon enemmän kuin sudella. Sudella amylaasigeenin kopioita on kaksi kun taas koiralla 4-30.

Muut erot koirien ja susien geenien välillä olivat paljolti aivojen ja hermoston kehitykseen liittyviä.

Genetiikkakin siis tukee sitä ajatusta, että koira on monipuolisempi ravinnonkäyttäjä kuin susi ja että koiran evoluutio on muuttanut myös sen ravintotottumuksia.

Kuinka löytö sopii kuvaan koiran syntyhistoriasta? Ihminen on toki aina syönyt paljon kasvisravintoa sekä erityisen tärkkelyspitoisia juureksia ja jyviä. Varsinainen maanviljelys on kuitenkin melko nuorta: se alkoi levitä ns. hedelmällisen puolikuun alueelta noin 12 000 vuotta sitten. Riisinviljely on käsittääkseni tätä tuoreempi innovaatio.

Vanhimmat merkit koirasta ovat sen sijaan jo 35 000 vuotta vanhoja. Koira on siis alun perin syntynyt ennen kuin ihminen alkoi tehokäyttää viljoja ruokavaliossaan. Ihmisen jätteet ovat olleet koiralle tärkeä ravinnonlähde aina alusta saakka.

Ehkä kyky hyödyntää tärkkelystä tehostuikin koirassa vasta maanviljelyksen myötä. On paljon viitteitä siitä, että nykyinen koirakantamme on peräisin Lähi-idästä ja juuri noin 12 000 vuoden takaa, vaikka pieniä paikallisia koirakantoja oli ollut ympäri Euraasiaa huomattavasti pidempään. Ehkä nimenomaan maanviljelyksen myötä syntynyt kyky käyttää tärkkelystä ravinnoksi teki Lähi-idän koirasta erityisen menestyksekkään.

Joka tapauksessa: koira voi syödä myös viljatuotteita. End of story.


P.S. Hesari ehti uutisoida Naturen tutkimuksen ennen minua. Jäin kuitenkin ihmettelemään HS:n jutun otsikkoa ”Rakkaus perunaan kesytti koiran”. Peruna kun on eteläamerikkalainen kasvi, joka käsittääkseni tuotiin Eurooppaan noin 1500-luvulla. Koira taas syntyi Euroopassa tai Aasiassa 35 000 vuotta sitten. Hedelmällisen puolikuun alueellakaan ei viljelty perunaa 12 000 vuotta sitten. Perunalla tuskin on tekemistä koiran syntymisen kanssa.

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Vanha kansa on tiennyt iät ja ajat limpun ja potun sopivan koirallekin eläinperäisen ravinnon ohessa.

Vaan käykö vilja kaikille koirille? Eihän kaikille ihmisillekään vilja sovi ollenkaan, vaikka se ihmisten enemmistölle sopiikin.

Kun kerran ihmisten keskuudessa esiintyy huomattavia yksilöllisiä eroja, on varsin todennäköistä että niitä esiintyy myös koirien keskuudessa. Semminkin kun muistamme, että koiria on jo tuhansien vuosien ajan ihan tietoisesti jalostettu toisistaan mahdollisimman paljon poikkeaviksi.

Kiitos Tiina (tästäkin), olet nettielämäni valo!

Minua on jo pitkään riipinyt mm. Hesarin ja Uuden Suomen nettilehtien ”tiedeartikkelien” onneton taso. Näin varsinkin silloin, jos on kysymys jonkin sortin luonnontieteistä. Politiikkaan ja seurapiirikuvioihin suuntautuneiden rivitoimittajien yleissivistys ei vain tahdo riittää. Yleensä jutut tehdään kääntämällä ulkomainen kevyt tiedejuttu ja ymmärtämällä se osittain väärin.

Sinun lisäksesi olen kiitollinen myös Suomen Kuvalehdelle siitä, että se on palkannut sinut. Pitää varmaan palata paperilehden tilaajaksi.