Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Koirakin yleistää ja luokittelee

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 10.1.2013 11:19

Olen pitkään ajatellut, että koira hahmottaa maailmaa etsimällä sieltä tiettyjä muotoja.

Vanha koirani oli epäluuloinen vieraille ihmisille ja saattoi haukkua myös lumiukoille. Nykyinen koirani ei vierasta ihmisiä eikä lumiukkoja. Sen sijaan se arkailee vieraita koiria ja suhtautui kovin varauksellisesti, kun näki suunnilleen itsensä kokoisen, kovin karkearakenteisen puuhevosen. Toki siinä vaiheessa, kun koirat pääsivät lähemmäksi haistelemaan hahmoja, väärinkäsitykset menivät ohi.

Lumiukon ihmisenoloinen tai puuhevosen nelijalkainen hahmo saa koiran toimimaan kuin kyseessä olisi elävä olento. Onko käsitykseni koiran tavasta hahmottaa ympäristöään oikea? Kuinka paljon koira ylipäätään kykenee ”yleistämään” asiat tietyiksi muodoiksi? Entä hahmottaako se muotojen kategoriat samalla tavoin kuin ihminen?

Englantilaiset tutkijat paneutuivat asiaan. Artikkelin aiheesta voi lukea PLOS ONE -tiedelehdestä.

Tutkimuksen koehenkilönä oli viisivuotias bordercollie Gable, joka pyrittiin opettamaan noutamaan tietyn muotoisia esineitä. Jo aikaisemmin koiria on saatu oppimaan huikeita määriä eli esineiden nimiä hyvin vähäiselläkin opetus- ja toistomäärällä. Oppimiskyky sinänsä on koiralla hyvä.

Ainakin Gablen tapauksessa kävi kuitenkin selväksi, että koira yleisti esineitä pikemminkin niiden koon kuin muodon mukaan. Testien jatkuttua pidemmälle Gablen huomattiin jaottelevan esineitä myös niiden pinnan eli tekstuurin mukaan.

Gablen tapauksesta oletukseni eivät siis saaneet vahvistusta. Yleistyksiä ja jaottelua koira joka tapauksessa tekee.

Ongelmiahan tämänkaltaisessa tutkimuksessa riittää: Gablea testattiin alun perin ihmisille suunnatuilla testeillä. Koiran ja ihmisen näkökyvyssä ja näkökentässä on eroja, ja siksi hahmottaminen on erilaista. Ihmisen kyky luokitella esineet tietyiksi perusmalleiksi voi myös olla osaksi kulttuurisesti opittua. Koira voi tehdä jaottelun periaatteilla, jotka eivät ole ihmiselle luontaisia.

Lisäksi testissä oli mukana vain läheltä katsottuja ja tutkittuja esineitä, ja koiran tapaa luokitella välimatkan päästä nähtyjä hahmoja ei tutkittu. Gable pääsi myös käyttämään jaottelussa muitakin aistejaan kuin näkökykyä.

Mielenkiintoinen tutkimus joka tapauksessa.


P. S. Olen tänään 10.1. haastateltavana Helsingissä Kampin kauppakeskuksen keskusympyrässä klo 15.45. Tapahtuma on osa Tieteen päiviä, ja tarkoituksenani on puhua kaunokirjailijan näkökulmasta tieteeseen.

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Koiria & muita domestikoituja eläimiä on hieman heikkoa vertailla luonnonvaraisiin, jalostamattomiin otuksiin joihin ihminenkin on lupa lukea. Ensimmäisten kohdalla kun ihminen on ottanut luonnon aseman evoluutioosa eli luonnonvalinnassa.
Mutta yleistämisen kyky tietysti on edesauttanut selviytymisen eli suvunjatkamisen kykyä lajilla kuin lajilla, sehän perustuu logiikkaan joka taas on kaikille sama luonnonlaki.

”Toki siinä vaiheessa, kun koirat pääsivät lähemmäksi haistelemaan hahmoja, väärinkäsitykset menivät ohi.”
Kaikki salataan ja tiedotus on ruotsinmielisillä, suomalaisia ei päästetä haistelemaan tiedon lähteitä. Näin ruotsittajat ovat menetelleet läpi Suomen historian (netissä ohjeita ruotsinmielisille). Sivistys ei suinkaan suomeen ole tullut ruotsalaisten toimesta, päinvastoin ruotsalaiset ovat tehneet aina kaikkensa, ettei suomalaiset sivistyisi ja vaurastuisi. Idea on Pavlovin koirista.
Suomalaiset ovat luonteeltaan ja sopeutuvaisuudeltaan läpi historia maailman suvaitsevaisimpia kansakuntia, johtuen juuri heidän olemisestaan idän ja lännen välissä. Suomalaisia ärsytetään tarkoituksella ulkomaalaisia vieraita kulttuureja kohtaan ruotsittajien puolesta. Ruotsittajat toivovat, että suomalaisista tulisi oikeasti rasisteja ja tällä rasisti termillä he pääsevät lyömään suomalaisia, hajoita ja hallitse aatteen mukaan. Vaikka suomenruotsalaiset itse ovat mitä suurimpia rasisteja apartheidpolitiikallaan ja Axel Olof Freudenthalin opeillaan, jonka kaverin mitaleita he jakavat nykyäänkin tietämättömälle Suomen kansanosalle, nauraen itse kyttyrässä nurkan takana. Suomenruotsalaiset eivät halua suomenkielisiä yhteisöönsä, koska pitävät suomalaisia ali-ihmisinä itseensä verrattuna. Tätä ruokkii heidän ajatusmaailmassaan tietous siitä, että heidän vähättelynsä suvaitsevaisia suomalaisia kohtaan on tuonut ruotsinkielisille vähemmistölle huomattavasti paremman elintason suomenkielisiin nähden. Saavutetuista eduista emme luovu he sanovat ja heittävät suomalaisten sekaan vaikka minkälaisia kulttuureja ja tapoja joita eivät itse yhteisöihinsä huoli, edes suomenkielisiä suomalaisia. Kun suomalainen sitten ärsytettynä reagoi, häntä lyödään rasistikortilla mielellään ympäri maailmaa. Vaikuttaa siltä, että Suomen edustustoissa maailmalla on paljon juuri ruotsittamismielistä ”Suomen” asianajajaa.
Kekkonen varoitti tästä kehityksestä koko kansakuntaa, suomen- sekä ruotsinkielisiä, (Suomen Kuvalehdessä 1948 Vahingollisia ruotsalaisia)
!960-luvulla Suomessa rasisti sana ei ollut yleisessä käytössä ja rasismia oli esiintynyt se rankimmassa muodossaan vasta juuri suomenruotsalaisten keskuudessa etenkin rajan takaa pakosta Suomeen muuttaneita kohtaan.
Edellä ollut ei ole viha- eikä rasistinen kirjoitus. Kasvoin kotonani luonnollisessa tasa-arvossa. Isä, äiti ja lapset. Ketään ei nöyryytetty. Kaikilla oli omat menonsa, toinen toistaan kunnioittaen. Kaikki tiesivät toimensa ja harrastuksensa. Kukaan ei ollut kahleissa. Se oli köyhissä ahtaissa oloissa susirajalla hyvä tapa elää. Se antoi tilaa levittäytyä vaikka koko pallolle. Viisihenkinen perhe. Asuntona keittiö ja kammari. Äiti kotiäiti. Meillä asui neekeri 1960-luvulla, kun toiset katselivat heitä vielä maantiedon kirjasta. Toisinaan meillä nukkui kierteleviä mustalaisia sikin sokin keittiön lattialla. Isällä oli joskus työ hiippailla heidän ylitseen nukkumaan kammariin, kun tuli iltavuorosta. Meillä majaili myös vapautuneita ja lomilla olevia vankeja matkallaan jostain johonkin. En muista, että ketään olisi pidetty toistaan parempana, tai huonompana. Toivon, että suomenruotsalaiset, suomenkieliset, maahanmuuttajat ja kaikki tässä maassa asuvat voisivat elää tasa-arvoista elämää. Niin miehet, naiset, lapset ja vanhukset. Mutta siihen tarvitaan myös suomenruotsalaisten ja feministien hyvää tahtoa.
”Toki siinä vaiheessa, kun koirat pääsivät lähemmäksi haistelemaan hahmoja, väärinkäsitykset menivät ohi.”

Koira oppii hahmottamaan samalla tapaa tai ainakin samalla tuloksella kuin ihminen.

Koirani on ”keppihullu”, siinä määrin että se haluaa itse pätkiä, karsia ja kuoriakin kepit sopivan kokoisiksi. Sopiva koko on n. puoli metriä pitkä ja pari-kolme cm paksu. Koirani on oppinut, että pystyjä, kasvavia puita ei kosketa. Se skannaa maastoa, kunnes huomaa sopivan kohteen, risukasan, oksan, kaatuneen näreen, tms. Sitten kiireesti saaliin luo ja muotoilu käyntiin. Kun keppi on valmis, olemme valmiit keppileikkeihin: kilpakiskonta, kätkeminen tai kepinheitto.

Kun yhdessä samoilemme metsässä, katselemme Laurin tapaan puita väärii. Useimmiten huomaamme ”saaliin” aivan saman aikaisesti. Sitten nopea katsekontakti, hyväksyntä – ja mennään apajalle.

Asiasta kolmanteen.
Sukulaisen koira luokittelee minut pelkän ääneni perusteella vaikka satojen metrien päästä näkemättä rakennuksen toiselta puolelta minua. Tapaamme harvoin, kerran pari vuodessa.
Isokokoinen ja väkivahva karjalankarhukoira oli nuorena villikko, harrasti hevosenleikkiä, ja saattoi hillittömässä säntäilyssään ja loikkimisessaan kaataa ihmisiäkin.
Ensitapaamisessa otin luulot pois, ja sormet kaulapannan alla lujalla otteella pidin villikon lattialla selällään, ja ei auttanut raivokas rimpuilu eikä puremisyritykset. Hiki meinasi tulla, mutta viimein antoi periksi. Hiippaili häpeissään kauemmas katsomaan tuolin takaa, mikäs bossi se tämä on?
Nyt vielä vuosien päästä ääneni kaukaa kuultuaan heittäytyy alistuvasti selälleen, ja päälle loikkimiset loppuivat.
Löysi lauman johtajan, vaikka sen pitäisi olla siellä, missä koira asuukin.

Tuosta HaMin unesta. Jäin miettimään tuota viimeistä virkettä, se oli jotenkin irrallinen. WC on yleensä sellainen koppi ja kun katson HaMin kuvaa, kuvakin saattaa olla ja vaikka kuinka vanha, niin hänelle tuli kiire herättyään pissille. Minusta kannattaisi kääntyä Tamara Maunosen puoleen näissä uniasioissa. Mutta jos joku haluaa ja Suomen Kuvalehti sallii. Voin selittää unianne täälläkin.

Näitä luetaan juuri nyt