Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Kissan zombi-loinen on vanha tuttu

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 12.2.2013 10:51

Kissan zombi-loinen ottaa ihmisaivot haltuunsa”, kertoi Ilta-Sanomat pari viikkoa sitten. Juttu kuulosti hurjalta ja levisi pitkin Facebookia ja Twitteriä.

”Zombi-loinen” on tieteelliseltä nimeltään Toxoplasma gondii, eikä se ole mikään uusi löytö. Ihmisistä sitä kantaa 30-60 prosenttia.

Loisesta on suomeksi kirjoittanut ainakin Seppo Turunen vuonna 2007 ilmestyneessä esseekirjassa Paviaaneja, punaviiniä ja puutarhanhoitoa. Kannattaa lukea – kirja on muiltakin osin varsin kiinnostava.

Toksoplasma, yksisoluinen alkueläin, on ennen kaikkea kissojen loinen ja kykenee lisääntymään suvullisesti vain kissassa. Väli-isäntänä se voi käyttää vaikkapa rottaa tai ihmistä.

Erityisen mielenkiintoista loisessa on, että se muuttaa väli-isännän käytöstä. Toksoplasmaa kantava rotta käyttäytyy poikkeuksellisen pelottomasti kissoja kohtaan. Esimerkiksi kissan virtsan haju ei pelota loistartunnan saanuttaa rottaa. Tervettä pelottaa. Loiselle on tarkoituksenmukaista päätyä rotasta mahdollisimman nopeasti kissaan, ja siksi se tulee ajaneeksi rotan kissan saaliiksi.

Ihmisen toksoplasmainfektio oireilee alussa muun muassa kurkkukipuna, ja usein lääkäri veikkaa oireiden syyksi virustartuntaa. Loinen on harvoin aikuiselle vaarallinen.

Toksoplasma-alkueläimet muuttuvat ihmisen elimistössä sitkeiksi lepomuodoiksi ja jäävät piileskelemään lihas- ja hermokudoksiin, muun muassa aivoihin. Infektion oireet lakkaavat. Toksoplasman läsnäolo voidaan kuitenkin todeta veren vasta-aineiden avulla.

Joskus ihminen voi sairastaa toksoplasmoosia synnynnäisesti. Jos loinen infektoi raskaana olevan naisen, se voi tunkeutua istukan kautta myös sikiöön ja saada aikaan pahempia vaurioita kuin aikuiseen ihmiseen joutuessaan. Synnynnäinen toksoplasmoosi voi aiheuttaa esimerkiksi kehitysvammaisuutta, kuuroutta ja epileptisiä kohtauksia. Siksi raskaana olevia varoitellaan koskemasta kissojen jätöksiin.

Infektioiden ja tulehdusreaktion osuutta psyykkisten häiriöiden syntyyn on tutkittu eri näkökulmista. Esimerkiksi skitsofrenian ja infektioiden yhteyttä alettiin etsiä 1970-luvulla.

Myös toksoplasman vaikutuksia ihmispsyykeen on pohdittu pitkään. Jos loinen vaikuttaa jyrsijöihin, kai se voisi vaikuttaa myös ihmisen käytökseen? Aiheella on spekuloitu vuosikymmeniä.

Joitain viitteitä on saatukin. Toksoplasmoositartunta on esimerkiksi yleisempi skitsofreniaa sairastavilla kuin väestöllä keskimäärin.

Toksoplasmapositiiviset miehet näyttävät joidenkin tutkimusten perusteella olevan keskimääräistä epäluuloisempia, mustasukkaisempia ja arvaamattomampia. Aivoissa piileskelevän toksoplasman on arveltu esimerkiksi lisäävän riskiä liikenneonnettomuuksiin.

Eräässä tuoreessa tutkimuksessa loinen vaikutti naisiin hyvin eri tavalla: loista kantavat naiset olivat sosiaalisia ja lämminhenkisiä. Tosin muissa tutkimuksissa loisen on huomattu lisäävän itsemurhariskiä naisten joukossa.

Suomessa toksoplasmaa kantaa noin 20 prosenttia väestöstä. Korkein havaittu on esiintyvyys, 68 prosenttia, on Brasiliassa. Loinen on yleisempi lämpimissä kuin kylmissä maissa. Loisen yleisyyden takia se ei voi suoraviivaisesti aiheuttaa kantajassaan vaikkapa skitsofreniaa, vaan asiaan täytyy liittyä muitakin, vaikkapa geneettisiä tekijöitä.

Millaisilla mekanismeilla toksoplasma vaikuttaa aivoihin? Loinen kykenee tuottamaan dopamiinin esiastetta, ja on mahdollista, että dopamiinin ylimäärä aivoissa olisi yhtenä tekijänä esimerkiksi skitsofrenian synnyssä. Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan Toxoplasma gondii kykenisi myös ohjaamaan ihmisen hermosolut tuottamaan sinänsä luontaista GABA-hermovälittäjäainetta.

Lepotilaisellakin loisella on siis mahdollisuuksia vaikuttaa aivojen toimintaan. Toksoplasmoosin yhteys psyykkisiin häiriöihin tarvitsee kuitenkin vielä rutkasti lisää vahvistavia tutkimustuloksia ja mekanismien selvittämistä.

Toisaalta vaikkapa skitsofrenian syyt eivät muutenkaan ole selvillä. Geenialue, joka toistuvasti näyttää liittyvän tautiin, on mielenkiintoinen. Sillä nimittäin sijaitsee immuunivasteeseen osallistuvia geenejä. Siksikin loisen mahdollinen rooli skitsofrenian synnyssä vaikuttaa ihan varteenotettavalta tutkimussuunnalta.

Vaikka toksoplasman yhteys psyykkisiin häiriöihin joskus todennettaisiinkin varmaksi, jäljelle jää iso ongelma: kuinka päästä loisesta eroon?

Nyt sitä vastaan ei ole kovin toimivia parannuskeinoja. Hoitoon käytetään lähinnä malariaan kehitettyjä lääkkeitä, mutta niin kutsuttu veri-aivoeste on niille hankala ohitettava.

Toksoplasma on hieno esimerkki loisten ja niiden isäntien vuorovaikutuksesta sekä vaivihkaisista mekanismeista, joilla loiset varmistavat olemassaolonsa jatkumisen.

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Toksoplasmoosi selittää kansakuntien väliset erot paremmin kuin kultturitutkijat: mitä etelämmäs mennään, sitä enemmän väestöllä on toksoplasmoosia ja sitä enemmän eletään hälläväliätunnelmissa. Kyseessä ei siis olekaan kulttuurihistoria, vaan kansojen luonne-erot selittää yksinkertaisesti kissan loinen.