Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Kirkon jäsenkunta jalostuu

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 31.10.2014 09:35
Kirkon jäsenkato puhututtaa taas. Eroa kirkosta -palvelu tiedotti sunnuntaina pienehköstä eropiikistä, ja piikin uutisointi varmaankin vahvisti sitä entisestään. Eroajia on sunnuntaista alkaen ollut päivittäin moninkertainen määrä normaaliviikkoon verrattuna. Kirkko on ollut uutisissa myös käynnissä...

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Se, että edelleen väitetään kirkosta eroamisen olevan muoti-ilmiö, voi olla osittain tottakin. Mutta se myös osoittaa, ettei väittäjänsä pysty kunnioittamaan eroamispäätöksen tehneen kykyä ajatella omilla aivoillaan.

Nykyisinä vapaamielisyyden ja taloudellisten puristusten päivinä voi olla myös kirkosta eroamisen syynä se, ettei ole motivoitunut maksamaan tyhjästä. Kirkon raamatullisesti kalkkeutunut sanoma ei jaksa puhutella ihmisiä, eikä kohtaa heitä arjen vaikeuksiin liittyen ja niihin käytännön muutosta tuoden.

Raamatun parituhatvuotinen opetus alkaa olla monilta osin auttamattomasti vanhentunutta ja tieteellisesti epäkuranttia, vaikka siellä onkin paljon myös ikiaikaisesti kestävää ja pätevää sisältöä etenkin Uuden Testamentin ja Jeesuksen opetuksiin liittyen. Vika ei siis ole uskossa, vaan sisällön useiden yksityiskohtien epätieteellisyydessä ja vanhentuneisuudessa, ja niiden itsepintaisena tankkaamisena, vaikka ovat jo kaukana nykyisestä tiedosta ja elämänmenosta.

Ratkaisuna tähän ongelmaan pitäisin mahdollisena tulkita uusista näkökannoista ja modernisoida Raamatun sanomaa vastaamaan luotettavasti nykyihmisen kysymyksiin uskosta, hyvästä tavasta elää ja vaikuttaa; sekä myös siitä, mikä on elämän perimmäinen tarkoitus, tavoitteet ja miten suhtautua aikanaan vääjäämättömästi tulevaan kuolemaan omalla kohdallaan. Nämä ovat suuria ja tärkeitä kysymyksiä jokaiselle itseään arvostavalle ihmiselle. Uskonnon ja tieteen kädenpaiskaaminen yhteistyön merkeissä ei suinkaan mitenkään voi olla epäsopivaa, kun etsitään vastauksia näille ihmiselämän valtavassa maailmankaikkeudessa olemassa olemisen mysteereille.

mörk, uskonnon ja tieteen kädenpaiskaaminen yhteistyön merkeissä olisi tieteelle tyhjästä maksamista siinä missä se on sitä myös yksittäiselle ihmiselle. Voi olla vain mielikuvitukseni puutetta, mutten keksi ainuttakaan tilannetta, jossa tieteellinen menetelmä hyötyisi siihen sekaantuvasta uskonnollisesta ”sidekickistä”. Omien tarkkailujeni tuloksena väittäisin, että uskontojen tapa tarttua näihin valtaviin kysymyksiin maailmankaikkeudessa olemisesta perustuu (ikivanhoihin) arvauksiin tai uskomuksiin. Tämä on haitallista kysyjälle, koska tämä tuntee saavansa uteliaisuuteensa tyydytyksen. Toinen yleinen lähestymistapa on ylistää mystiikkaa ja omaa tietämättömyyttään äärettömän viisaan päättäjän armoilla. Tämäkään ei johda mihinkään.

Tämän ja monen muun syyn takia näkisin parhaimpana, ettei kättä paiskattaisi edes uskonnon itsensä tutkimisessa, vaan asia jätettäisiin puolueettoman tieteen käsiin.

Uskonnolla itsellään on täysi vapaus muuttaa näkemyksiään ja tulkintojaan ajan hengen mukaan ja tätähän on tapahtunut esimerkiksi kristinuskossa koko sen olemassaolon ajan. Kuitenkin ajatus modernisoituvasta kristinuskosta tuntuu itselleni vastenmieliseltä, kuin laitettaisiin tuhansia vuosia vanhat uskomukset ja näkemykset ”Symboliikka” merkkiseen hengityskoneeseen…

Ja ymmärrän, mörk, että tartuit ongelmaan kirkon kannalta: mikä olisi kristinuskolle hyvä tapa lähestyä ja yrittää ratkaista kyseistä ongelmaa. Itse en vain näe syytä kristinuskolle selvitä ajan hampaissa, ihmiskunnan parasta mielessä pitäen.

Lopun ajan merkit kirkolle ovat jo nähtävillä. Ymmärrämme maailmankaikkeutta jatkuvasti kasvavalla vauhdilla. Ihmisillä on nykyään vapaa pääsy lähes kaikkeen maailman tietoon. Kenties tämä on kasvattanut kansan kykyä ajatella omilla aivoilla ja kyseenalaistaa vahvemmin aiempi tieto uuden valossa?

Omasta puolestani voin sanoa, että kuulun vielä ev. lut. kirkkoon puhtaasti omaa saamattomuuttani. En ole vielä joutunut maksamaan veroa kirkolle ja valintani kummisedäksi on saanut minut pitkittämään näennäistä statustani kirkon jäsenenä (vaikkei se taida vaikuttaa mihinkään). Mutta aina kun kirkko tai kristinusko on mediassa vanha ajatus eroamisesta nostaa päätänsä ja nuuhkii ilmaa. Tiinan sanoin kirkolle ei siis ole hyvää julkisuutta.

Mutta toisin kuin Tiina ehdottaa, kirkon pitäisi kasvattaa itsekriittisyyttään. Tiinan kirkolle tarjoama ajatus sinne jäävästä kermasta varmasti pönkittää heidän itsearvoa, mutta eikö näin suuret luvut eroamisissa kieli jostain? Jos noin moni ihminen ei pidä kirkon sanomaa totena, niin voisiko olla, että heillä on pointtinsa?

Olisiko ihmiskunnan aika jättää taikauskoisuus historiaansa ja kasvattaa kykyään rationaalisena ja tuntemiskykyisenä oliona, meidän valttikorttia?

Toista milleniumia j.a.a. tullaan varmastikin pitämään tulevaisuudessa käänteentekevänä hetkenä internetin vapaan tiedon ja maailmanlaajuisen, nopean ”puhelimen” ansiosta, mutta pitäisin siitä, jos jäisimme historiaan aikana, jolloin ennätysmäärä ihmisiä avasi silmänsä ja puisteli vanhat uskomuksensa mieltään rajoittavista ajatuksistaan.

Nick, viittan kommenttiini TIEDEartikkelissa: ”Maailmankuulu evoluutiobiologi jne.” Siinä esitän selventäviä näkemyksiäni osin myös tähän Tiina Raevaaran artikkeliin liittyvän edellisen kommenttini jatkoksi, sekä mielenkiintoisiin pohdiskeleviin kommentteihisi liittyen. Ole hyvä.