Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Kirjoittavatko naiset tieteestä?

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 18.11.2013 16:28

Tulin vilkaisseeksi suomenkielisen Wikipedian Tieteen popularisointi -sivua. Vaikka sivu oli lyhyt, se selitti aiheensa ihan hyvin: ”Tieteen popularisointi eli kansantajuistaminen tarkoittaa tieteellisen tutkimuksen tulosten esittelyä ei-asiantuntijan ymmärtämässä muodossa.”

Ryhdyin kuitenkin miettimään, mistä kertoo se, että kaikki sivulla mainitut tieteen popularisoijat ovat miehiä.

Ymmärrän toki, että wikipediasivujen sisältö syntyy usein yhden tai muutaman ihmisen aikaansaannoksina. Silloin tekijän omat mielenkiinnon kohteet korostuvat. Ehkä sivun tekijää kiinnostavat erityisesti kovat tieteet, fysiikka ja tähtitiede, ja nämä miehiset alat näkyvät myös esitellyn kirjailijakunnan sukupuolijakaumassa.

Silti asia jäi vaivaamaan. Yritin pohtia syitä, miksi tieteen popularisointi helposti näyttäytyy niin miesvaltaisena. Alla muutamia väitteitä, joista osalle löytyy tukea tilastoista.

Tiede kiinnostaa mieslukijoita, ja miehet taas lukevat enemmän miesten kuin naisten kirjoittamia kirjoja.

Miesten suurempi kiinnostus tieteeseen näkyy vaikkapa tuoreessa Tiedebarometrissä. Samoin mieskirjailijoiden suosio mieslukijoiden keskuudessa on tilastoissa näkyvä seikka. En usko, että kustantajat juuri valikoivat julkaistavia kirjoja kirjoittajan sukupuolen mukaan, mutta pitkällä tähtäimellä ilmiöillä on toki vaikutuksensa sekä tarjontaan että kysyntään.

Tieteen popularisointi mielletään helposti ns. kovien luonnontieteiden popularisoimiseksi, ja kyseiset alat ovat edelleen leimallisesti miesten aloja.

Wikipedian artikkelissa listataan nimenomaan biologian, fysiikan, tähtitieteen, matematiikan, neurologian ja paleontologian kansantajuistajia. Kuuluisimmat suomalaisetkin tieteen popularisoijat taitavat tällä hetkellä olla Kari Enqvist ja Esko Valtaoja – kosmologi ja tähtitieteilijä. Selailemalla vaikkapa yliopistojen sivuja huomaa, että suurin osa näiden alojen professoreista on todellakin miehiä. Vain biologiassa asia on muuttumassa.

Kovien tieteiden ylivalta tieteen kansantajuistamisessa on osaksi harhaa. Emme välttämättä tule ajatelleeksi, että vaikkapa psykologiaa ja lääketiedettä kansantajuistetaan todella paljon. Kirjakaupat ovat täynnä oppaita ja tietokirjoja aiheesta.

Populaareja tiedekirjoja kirjoittelevat keski-iän ylittäneet professorit, jotka ovat enimmäkseen miehiä.

Tämä on pelkkä kärjistetty mutu-luulo. Iäkkäät professorit toki korostuvat vaikkapa Wikipedian listauksessa, mutta mitään tarkempia tilastoja minulla ei asiasta ole. Monella alalla miesvaltaisuus murenee vähitellen, mutta ylin tutkijakunta on edelleen miesvoittoinen.

Vastakkaisia esimerkkejä löytyy toki: yhtään miettimättä mieleen nousee ainakin tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon saanut Hanna Kokon ja Katja Bargumin tietokirja Kutistuva turska ja muita evoluution ihmeitä (2008), jonka ilmestyessä kirjoittajat olivat 37- ja 30-vuotiaita. Samoin useaan kertaan palkittu historian popularisoija Mirkka Lappalainen julkaisi ensimmäisen tietokirjansa 30-vuotiaana.

Entä jos miehet todellakin popularisoivat tiedettä enemmän kuin naiset?

Näin voi olla. Niin toki saakin olla, sillä ei miesvaltaisuudessa sinänsä ole mitään pahaa, jos se johtuu vain ihmisten erilaisesta halusta tehdä asioita. Mutta typeräksi ilmiö muuttuu, jos sen taustalta löytyy vaikkapa kulttuuri, jossa miestieteentekijöille sallitaan enemmän ”kaavoista poikkeamista” kuin naiskollegoille. Lisäksi vaarana on, että naisvaltaiset tieteenalat jäävät kokonaan kansantajuistamatta.

Aika miesvaltainen on myös Wikipedian lista suomalaisista tietokirjailijoista. Enpä muuten itsekään löydy sieltä.


Alle listasin vielä muutamia suomalaisia naispuolisia tieteen popularisoijia Suomesta. Kriteerinä oli vähintään kaksi julkaistua kirjaa, ja yritin siis nimetä nimenomaan tieteen kansantajuistajia, en tietokirjailijoita ylipäätään. Toki rajoja on vaikea vetää.

Kannattaa myös muistaa, ettei tiedettä popularisoida vain kirjoissa. Nähdäkseni kaikki Wikipediassa listat miehet olivat julkaisseet kirjoja, ja siksi listasin naisia samalla periaatteella.

Iiris Kalliola (biologia)
Liisa Keltikangas-Järvinen (psykologia)
Hannele Klemettilä (kulttuurihistoria)
Riitta Konttinen (taidehistoria)
Anna Kortelainen (taidehistoria)
Mirkka Lappalainen (historia)
Merja Leppälahti (kulttuurintutkimus)
Anja Nystén (kemia)
Anna-Leena Siikala (folkloristiikka)
Leena Tähtinen (tähtitiede)
Leena Vilkka (ympäristöfilosofia)

Listaa saa mielellään täydentää.

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Oma suosikkini on ehdottomasti britti Olivia Judson. Häneltä on suomennettu mainio kirja Tohtori Tatjanan seksineuvoja koko luomakunnalle.
Täältä löytyy lisäksi muutama mainio kirjoitus:
http://opinionator.blogs.nytimes.com/category/olivia-judson/

Judsonin erinomaisuus on mielestäni siinä, että hän perustelee kaikki väitteensä tutkimusartikkeleilla. Tohtori Tatjana -kirja on viitteineen itse asiassa käypä lukemistokokoelma alan keskeiseen kirjallisuuteen. Käytettävissä vaikkapa alan kurssin rakemntamiseksi.

Se jiohtuu miesten putkiaivoista, sillä miehet kykenevät keskittymään kapealle sektorille syvällisesti, mikä on metsästysperinteen mukaista. Naiset laaja-alaisina aivokurkiaisen omaavina huomioivat liian monta asiaa yhtäaikaa saaden yleisvaikutelman kykenemättä syvällisyyteen ja puuttuen voimaa sekä tarmoa, mikä johtunee hoivavietistä. Nobelistitkin ovat valtaosin miehiä. Monia vaihtoiehtoja ollessa olemassa mies osaa tehdä päätöksiä ja valintoja. Naiset empivät ja jahkailevat päätöksenteon tuskassa odottaen, että mies tekisi ratkaisut vaikeissa asioissa. Nämä biologiset syyt saattavat selittää asiat, mutta tällaisten esiintuoiminenhan on majesteettirikos sekä tasa-arvon ja naiseuden vastaista, josta voi johtua kohta syytteeseen.

No on olemassa popularisointia ja popularisointia; jos Valtaoja ja Enqvist todella tarjoaisivat tieteellisiä töitään suurelle yleisölle, ei niitä julkaisisi kukaan eikä ainakaan juuri kukaan vaivautuisi matematiikkarömpsyjä lukemaan.
Esimerkiksi historioitsijoiden osalta tilanne on hiukan toinen. Enkä Siikalankaan samanismia ja mytologiaa ihan varsinaisesti populaareina pitänyt.
Mutta psykologiaa popularisoidaan todella paljon. Eri asia sitten, kuinka vakavasti ne ”oppaat” pitäisi ottaa.

”ei miesvaltaisuudessa sinänsä ole mitään pahaa, jos se johtuu vain ihmisten erilaisesta halusta tehdä asioita”

Onko pahaa, jos kyse onkin erilaisista kyvyistä?

Mielestäni hyvä esimerkki naisesta tieteen popularisoijana on kulttuurihistorian tutkija Anu Korhonen, joka on mm. tutkinut sukupuolia käsittelevää huumoria uuden ajan alussa.

Tiinalle: Wikipedia toimii sillä periaatteella, että jos siellä on huonoa informaatiota, sen voi itse vaihtaa parempaan. Tästä syystä on yleensä turha valittaa Wikipedian artikkelien heikkoutta, jos osaa itse tehdä paremman. Poikkeuksena ne kiistanalaiset artikkelit, joiden muokkaaminen on kielletty.

Sinänsä kysymys popularisoinnin sukupuolittumisesta on mielenkiintoinen. Ensimmäisenä tätä blogausta lukiessani mieleen tuli juurikin tuo mainiosti kutistuva turska, joka on parhaita suomalaisia viime vuosina julkaistuja populaaritiedekirjoja. (Tässä yhteydessä koiruuden genetiikkaa unohtamatta.) Seuraavaksi mieleen tuli Dava Sobel ja kirja eräästä kellosepästä. Sitten Sofi Oksanen ja Viron historia, mutta sen jälkeen alkoivat hakuajat muistissa kasvaa.

Piti kurkistaa omaa kirjahyllyä popsci-osastolta. Noin kymmenessä prosentissa kirjoja oli nainen ainakin yhtenä kirjoittajana.

Uteliaisuudesta kävin katsomassa lähinnä luonnontieteiden ja tekniikan populaaritiedettä kääntävän ja toimittavan kustantamo Terra Cognitan sivuja. Nopealla laskennalla näytti siltä, että listassa oli noin 115 teosta, joista 4 oli naisen kirjoittamia.

Englanninkielisessä Wikipedian artikkelissa on myös mainittu paljon miehiä ja vähän naisia. Tämä voi toki olla Wikipedian biastakin, joten asiaan ei kannata liikaa laittaa painoa. (Tarkat laskelmat jätän viitseliäämmille.)

Aika selkeästi siis näyttää siltä, että miesten kirjoittamia popsci-kirjoja julkaistaan enemmän kuin naisten kirjoittamia ainakin luonnontieteiden ja tekniikan alalla. Seuraava kysymys on sitten se, mistä tämä kertoo. Onko alan toimijoiden jakauma samanlainen? Keskittyvätkö naiset tieteessä tieteentekoon eikä höpinään? Eikö naisten kirjoittamaa populaaritiedettä julkaista?

Yksi haaste tulee terminologiasta. Sanapari ”popular science” voi englanniksi johtaa ajattelemaan nimenomaan luonnontieteitä, jolloin miesten osuus tutkijoistakin saattaa monella alalla olla varsin suuri. Ehkä suomeksikaan sanaparista ”kansantajuinen tiedekirjallisuus” ei tule ensimmäisenä historia tai psykologia mieleen.

Uusia näkökulmia löytävät ja vallitsevia totuuksia haastavat vaikuttavat tarmokkailta ja aggressiivisilta eli miesominaisuuksellisia ovat. Kiltti ja sopeutuvainen nainen harkitsee ja punnitsee olemalla loukkaamatta, kun mies toimii räyhäkästi.

Mikä erottaa tieteen kansantajuistajan ”tietokirjailijasta ylipäätään”?

Tässä muutama viimeaikoina lukemani mainio yleistajuinen tietokirja:
Roomalaista arkea ja juhlaa, toimittaneet Marja-Leena Hänninen ja Maijastina Kahlos, Tietolipas 201, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2004

Maijastina Kahlos, Ulla Lehtonen ja Marja-Leena Hänninen: Uskonnot antiikin Roomassa (Teos 2012)

Katariina Mustakallio:
Uskonto ja yhteisö antiikin Roomassa, Gaudeamus 2011

Vainio-Korhonen, Kirsi: Sophie Creutzin aika: aateliselämää 1700-luvun Suomessa, SKS 2008

Toisaalta mieleeni tulee mm. Kaisa Häkkinen, kielitieteilijä-professori joka on kirjoittanut paljon myös yleistajuisia tekstejä (jatkuvasti mm. Tiede-lehdessä)

Ja sitten vaikkapa Kaari Utrio, joka viihteellisten romaanien ohella on kirjoittanut teoksia esim. perheen historiasta. Tai Päivi Setälä, joka on myös kunnostautunut historiankirjoituksessa nimenomaan naisnäkökulmasta.

Esimerkkejä löytyisi valtavasti lisää. Kysymys ei siis kuulu ”Kirjoittavatko naiset tieteestä?” vaan ”lukevatko miehet naisten kirjoittamia kirjoja”…