Kirjallisuuden vienti ulkomaille kaipaa mietittyä tukea

Profiilikuva
Tiina Raevaara on filosofian tohtori ja kirjailija.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Suomalaisessa kirjallisuusmaailmassa myllertää ainakin jonkin kokoisia muutoksia. Myynnit ovat olleet laskussa tai ainakin alavireisiä kymmenisen vuotta, ja toisaalta Storytelin kaltaisten lukuaikapalvelujen suosio muuttaa sitä, millä tavalla tekijät ja kustantajat saavat rahansa markkinoilta.

Vaikuttaa siltä, että entistä tärkeämmäksi tekijöille ja kustantajille on muodostumassa kirjan ”häntä”, se, että julkaistulle kirjalle voidaan saada tuottoa vielä vuosienkin ajan ilmestymisen jälkeen. Käsittääkseni nimenomaan se, millaisista asioista häntä muodostuu, on ollut muutoksessa. Pitää löytää uusia tapoja hännänkasvatukseen.

Kirjailijoiden näkökulmasta katsottuna lainauskorvaukset ovat yksi hännänkasvatuksen muoto. Tänä vuonna lainauskorvaukset viimeinkin nostettiin samalle tasolle muiden Pohjoismaiden kanssa, ja Kirjailijaliiton tuoreesta tulotutkimuksesta näkyykin, että lainauskorvausten merkitys kirjailijan ansionmuodostuksessa on kasvanut. Lainauskorvauksia maksetaan siis kirjastolainojen määrän perusteella, ja ne tuovat kirjailijalle tuloja sellaisinakin vuosina, jolloin uutta kirjaa ei ilmesty. Häntä ei ole leveä, mutta sen pituus palkitsee.

Kustantajienkin näkökulmasta on entistä tärkeämpää saada yhdestä kirjasta mahdollisimman pitkään tuottoa irti. Bestsellerien varaan ei voi laskea, sillä bestsellerien myyntiluvut ovat selvästi laskeneet huippuvuosista. Ylipäätään bestsellerien osuus myynnistä on pieni.

Yksi tapa pidentää kirjan häntää on käännösoikeuksien myyminen. Suomalaisen kirjallisuuden käännösoikeuksia myydään joko suoraan kustantamoista tai erillisten agentuurien tekemänä. Myyjästä riippuen hommasta hyötyy joko kirjailija yksin tai sekä kirjailija että kustantamo.