Blogit

Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Kirjailijat, nuo hullut

Blogit Tarinoita tieteestä 29.10.2011 21:18
Tiina Raevaara
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Helsingin kirjamessut ovat osaltani ohi tältä vuodelta. Minulle messut tarkoittivat kolmen päivän melko kuluttavaa siirtymistä lavalta toiselle, kirjasta ja roolista toiseen. Esimerkiksi perjantaina osallistuin aamupäivällä paneelikeskusteluun tutkijan ja kirjoittajan rooleista tieteessä. Illalla minua haastateltiin – aiheena olivat vampyyrit.

Messujen suurin anti monelle kirjailijalle on kuitenkin kollegoiden tapaaminen. Kiitettävän monta kanssakirjailijaa tulikin tavattua lounaspöydässä tai viinilasin ääressä.

Kun kirjailijat tapaavat, keskustelu valuu usein synkille urille. Moni kärsii masennuksesta, toiset paniikkihäiriöstä, usea juo selvästi liikaa.

Tokihan kirjailijoiden, niin kuin kaikkien taiteilijoiden työssä on tekijöitä, jotka altistavat ongelmille: työyhteisöä ei juuri ole, toimeentulo on epävarmaa ja usein jatkuvasti katkolla, moni elää köyhyysrajan alapuolella, julkisuudessa oleminen tai kritiikkien vastaanottaminen vahvistaa erilaisia sosiaalisia pelkoja ja ahdistustaipumusta.

Luovaan mieleen on jo pitkään yhdistetty sisäänrakennettu taipumus mielenterveysongelmiin. Löytyykö ”hullun neron” olemassaololle todella tukea tutkimuksista vai onko kyse vain yleistyneestä harhaluulosta? Altistaako luovuus mielenterveyden häiriöille?

Itse asiassa yhteys näkyy tutkimuksissa yllättävänkin hyvin. En ole koskaan tullut asiaan juuri perehtyneeksi. Hauska yksityiskohta on, että tutkimuksissa ”luovia ihmisiä” ovat pitkälti edustaneet juuri kirjailijat.

Ongelmia tutkimuksissa toki riittää: se, miten luovuus määritellään, kuka katsotaan tarpeeksi luovaksi, millainen on vertailuryhmä ja millaiset mielenterveysongelmat mukaan otetaan, vaihtelee tutkimusten välillä paljonkin. Eiköhän insinöörikin ole parhaimmillaan erittäin luova, ja pitäisikö kontrolliryhmä koostaa hyvin epäluovista ihmisistä – ketä he lienevätkään? Lakimiehiä? (Anteeksi lakimiehet, mutta tämä ei edes ole minun ehdotukseni, vaan löytyy lähteestä Andreasen, 2008)

Eräässä kirjoittajilla tehdyssä tutkimuksessa kaikkiaan 80 prosenttia kärsi jonkinlaisista mielialahäiriöistä ja 30 prosentilla oli kaksisuuntainen mielialahäiriö. Molemmat luvut olivat selvästi korkeampia kuin kontrolliryhmässä. Palkittuja brittitaiteilijoita koskenut tutkimus osoitti, että 38 prosenttia oli hoidettu mielialahäiriöiden takia – näytelmäkirjailijoista jopa 63 prosenttia. Yhdysvaltalaisten naiskirjailijoiden joukosta löytyi selvästi enemmän masennusta, maniaa, paniikkihäiriötä, yleistynyttä ahdistushäiriötä ja päihteiden tai lääkkeiden väärinkäyttöä kuin verrokkiryhmästä. Kuinka masentavaa: ”Rates were always higher in the writers.” (Tuloksia on koottu Andreasenin artikkeliin.)

Taiteilijoiden on ajateltu kärsivän myös vakavammista mielenterveyden ongelmista normaalipopulaa enemmän. Luovuuden ja ”skitsotyyppisen persoonallisuuden” väliltä löytyy huomattavaa positiivista korrelaatiota. Skitsotypia on psykiatrian piirissä käsittääkseni jonkin verran kiistelty termi, mutta skitsotyyppisellä henkilöllä on muun muassa epätavallisia uskomuksia, epäluuloisuutta ja vainoharhaisuutta, epätavallisia havaintoja, hän on usein sosiaalisesti eristäytynyt ja oudosti käyttäytyvä. Varsinaisia psykoosin oireita hänellä on harvoin tai vain ajoittain.

Skitsotyyppisten persoonallisuuspiirteiden voi ajatella asettuvan jatkumolle, jonka toisessa päässä on varsinainen psykoottinen skitsofrenia. Myös sen yhteydestä luovuuteen löytyy viitteitä. Tosin luovuus ja skitsofrenia kulkevat usein ”vain” samassa suvussa – skitsofreniaa sairastavan henkilön voi olla vaikea toteuttaa taiteellisia taipumuksiaan. Geeneillä on mitä ilmeisimmin nukleotidijärjestyksensä pelissä, tässäkin.

Pitäkää huolta taiteilijoista!

Tämäkin luova muusikkoherra vietti hetken mielisairaalassa, ja muokkasi kokemuksistaan upean albumin: