Kirja-alan kriisistä kohti uusia ideoita ja kirjallisuuden uusia muotoja

Esikoisromaanini julkaistiin vuonna 2008, ja koska kirjamyynnin alamäki alkoi Suomessa tuolloin, olen viettänyt koko kirjailijanurani ”kirja-alan kriisin” keskellä. Talouden taantuman myötä kirjamyynnit kääntyivät laskuun, ja vasta viime vuosi näytti myynnin osalta plussaa.

Kirja-alan kriisistä on puhuttu ja sitä on päivitelty vähintäänkin koko tuon kymmenen vuoden ajan, mutta kirjan kuolemaa on toki povattu ajoittain jo paljon aiemminkin. Olen itse kirjoittanut erityisesti tietokirjallisuuden tilanteesta mm. tässä bloggauksessa, ja Parnasson tuottaja Karo Hämäläinen käsittelee viime vuoden myyntilukuja täällä.

Itseäni on kriisipuheessa harmittanut se, että kättä pidempää on ollut vaikea löytää: kirja-alalta puuttuu tutkimustietoa ja yksiselitteistä tilastotietoa aiheesta. On vaikea muodostaa kokonaiskuvaa ja toisaalta johtopäätöksiä, kun ei ole ollut varmuutta oikein edes siitä, mikä täsmälleen ottaen on kriisissä.

WSOY:n kirjallisuussäätiö onneksi tarttui alkuvuonna tiedon puutteeseen ja lähti teettämään asiasta tilannekatsausta. Toimittaja Jaakko Mikkolan tekemä selvitys on nyt julkaistu säätiön verkkosivuilla.

Mikkola on paitsi käynyt läpi tilastotietoa täältä ja muualta, myös haastatellut alan ihmisiä Suomesta ja Ruotsista sekä koonnut ajatuksia siitä, miten muutokseen pitäisi suhtautua ja mitä kirja-ala voi itse tehdä. (Aiheesta järjestetään tänään myös keskustelutilaisuus Helsingissä Suomalaisen kirjallisuuden seuran tiloissa. Linkistä lisätietoa!) Tulen purkamaan selvityksen yksityiskohtia blogissa lähiviikkoina, mutta tässä muutamia näkökohtia: