Kestätkö luontoa enää yhtään?
Viime päivinä on merimetsokeskustelun lisäksi käyty jälleen kerran ahkeraa valkoposkihanhikeskustelua. Hanhien käytös ja ulosteet ärsyttävät erityisesti Helsingissä.
Molemmat lintulajit herättävät paljon närää: Kenenkään henkeä ne eivät uhkaa, mutta merimetsot valloittavat luotoja ja valkoposkihanhet helsinkiläisiä puistoja. Molempien ulosteet inhottavat. Molemmat ovat olleet Suomessa harvinaisia jossain vaiheessa, mutta kanta on viime vuosina kasvanut nopeammin kuin ihmisten sietokyky.
Sietokyky onkin olennainen käsite, kun puhumme suhteestamme luontoon. Mitä meidän pitää sietää luonnolta? Kuinka paljon luonto – merimetsot, lokit, sudet tai vaikkapa kyyt – saavat vaikuttaa elämäämme?
Kukaan ei varmastikaan kiellä, ettei ihmiskunta olisi luonnosta riippuvainen. Me syömme luontoa, teemme siitä vaatteemme ja lämmitämme talomme. Hengitämme sitä. Jos otamme luonnosta kaiken hyödyn, pitäisikö meidän kestää myös joitain haittoja?
Sietokyky on asia, jota kannattaisi pohtia enemmän sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmasta.
Jos annamme periksi sille, että joitakin ihmisiä häiritsevä luonnon osa poistetaan, missä tulee raja vastaan?
Pelkään, että siedämme luonnolta aina vain vähemmän. Ensin hankkiudumme eroon merimetsoista, lokeista ja valkoposkihanhista, ja lopulta meitä ärsyttävät jo oravat, talitiaiset ja joutsenet.
Susistakin ollaan nyt huolissaan pelkän läsnäolon takia. Raaseporin laitamilla asusteleva susipari sai pentueen, ja innokkaat metsästäjät alkoivat jo suunnitella yhden pennun ampumista, jotta ”sudet oppisivat pelkäämään ihmistä”. Tähän asti kyseisistä susista ei ole ollut haittaa edes lemmikkieläimille tai karjalle.
Jos annamme periksi susi-inholle, missä vaiheessa emme kestä enää ilvestä, kettua tai petolintuja?
Puluja, muurahaisia tai nokkosia?
Missä vaiheessa emme kestä enää yhtään luontoa, joka tulee luoksemme itselleen ominaisesti eli yllättäen ja pyytämättä?
Eläintarhassa työskentelevä tuttava oli saanut viikko sitten puhelun. Pihaansa siivonnut nainen oli löytänyt pusikosta siilinpoikasia ja olisi halunnut, että joku olisi hakenut ne pois.
Ei sen takia, että poikaset olisivat olleet pulassa, vaan siksi, että ne ”olivat kuvottavia”.