Keskustele - äläkä valita, ettei saa keskustella
Suomalaiset ovat metakeskustelun mestareita.
Keskustelu on rikki.
Suomalaiset ovat metakeskustelun mestareita. Mitä vaikeampi aihe, sitä tiukemmin keskustelemme aiheen sijaan siitä, miten aiheesta pitäisi keskustella.
Täytyy heti myöntää, että seuraan suomalaista keskustelua paljon enemmän kuin muissa maissa tapahtuvaa. Voi siis olla, että kyseessä on yleismaailmallinen ilmiö, ihmiskunnan yhteinen taakka.
Erityisesti metakeskustelun ongelma koskee yhteiskunnallisia aiheita. Sen sijaan, että keskustelisimme perusteellisesti vaikkapa Natoon liittymisen eduista ja haitoista, keskustelemme muun muassa siitä, onko nyt oikea aika Nato-keskustelulle, onko henkilö sopivassa asemassa puhumaan Natosta ylipäätään tai mitä haittaa Nato-keskustelusta voi olla.
Metakeskusteluun syyllistyvät myös esimerkiksi perussuomalaiset. ”Jytkyä” selitettiin myöhemmin sillä, että suuri joukko ihmisiä oli kyllästynyt, ettei joistain asioista saa puhua niiden oikeilla nimillä. Maahanmuuton ongelmat oli yksi tällainen asia. Nyt kun puolue on hallituksessa, he voisivat todella puhua itselleen tärkeästä asiasta. Mikä on muka vaikuttavampi areena keskustelulle kuin eduskunta? Sitä paitsi verkko, lehtien palstat ja sosiaalinen media ovat nykyään täynnä puhetta maahanmuuton eri aspekteista, enkä ymmärrä, missä on paikka, jossa asiasta ei saisi keskustella.
Edelleen perussuomalaisten leiristä kuitenkin valitetaan, ettei asioista saa puhua. (Missään nimessä tämä ei kuitenkaan ole vain perussuomalaisten ongelma, samaa tekevät monet muut poliittiset toimijat. Aiheet vain vaihtuvat.)
Hyvät ihmiset: jos teillä on sanottavaa, sanokaa se älkääkä keskitty valittamaan, kuinka ette muka saa sanoa! Varsinkin jos olette asemassa, jossa teitä kuunnellaan.
Sanokaa sanottavanne asiallisesti ja rauhallisesti, vastatkaa kysymyksiin, älkää solvatko ketään. Ottakaa erimielisyys tyynesti vastaan. Perustelkaa lisää.
Myös Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin uhrasi vuoden ensimmäisen päivän palstatilansa valitukseen siitä, että täällä keskustellaan väärin. Kun joidenkin julkisten keskustelijoiden mielipiteitä kritisoidaan, Ulla Appelsin tulkitsee sen vaientamiseksi ja ”oikeaoppisen älymystön” hegemoniaksi. Sen sijaan, että Appelsin keskustelisi luettelemistaan aiheista – vaikkapa maahanmuutosta, ”tolkun ihmisistä” tai polttopulloiskujen loppumisesta – hänkin keskittyy kirjoittamaan itse keskustelusta.
Appelsinin kanssa eri mieltä olleita taas edelleen syyllistettiin siitä, että Appelsin halutaan vaientaa.
(Ja nyt minä tulen syyttäneeksi kyseisiä syyllistäjiä siitä, että he haluavat vaientaa Appelsinin kanssa eri mieltä olleet. Tulkaa joku syyttämään seuraavaksi minua, sillä tällaista on suomalainen metakeskustelu kauneimmillaan!)
Toivon alkavalle vuodelle enemmän keskustelua tärkeiksi koetuista aiheista ja vähemmän keskustelua itse keskustelusta. Joskus keskustelun laadusta on tietenkin pakko puhua, mutta nyt tuntuu, että moni sortuu metakeskusteluun todellisten argumenttien puutteen takia ennen kuin keskustelussa on edes ehtinyt olla mitään olennaista vikaa.
Jos tuntuu, ettei jostain aiheesta puhuta tarpeeksi, niin ei muuta kuin kirjoittamaan asiallista ja perusteltua tekstiä aiheesta.
Ja jos myöhemmin tuntuu, että syntynyt keskustelu ei olekaan keskustelua vaan vaientamisyritys, miettikää uudestaan. Asia-argumentit esittämiänne asia-argumentteja vastaan eivät käy vaientamisyrityksestä. Ne ovat sitä keskustelua, jota luultavasti toivoittekin herättävänne avauksellanne. Voi tietenkin olla, ettei keskustelu ole kaikkien tavoitteena.
Todellisia vaiennusyrityksiäkin esiintyy vaikkapa uhkailun muodossa. Se on aihe, josta pitää puhua – mutta tarkemmin ja kestävämmin kuin Appelsin kirjoittaa kolumnissaan.
Maailmantilanteessa, jossa vallanpitäjiä tai valtauskontoa arvostelevat bloggarit ja taiteilijat joutuvat pakenemaan kotimaastaan henkensä edestä, hallitukset lakkauttavat itseään arvostelleita medioita jopa länsimaissa ja satiirilehden kohtaamasta verilöylystä on vain hetki, on jokseenkin turhauttavaa, että Suomessa rinnastetaan asiallisuuden rajoissakin pysynyt kriittinen palaute vihapuheeseen.
Olen täysin tietoinen siitä, että tämäkin teksti on keskustelua keskustelusta. Rankaisen itseäni jollain sopivaksi kokemallani tavalla.