Kesälukemistoa: Vapaan tutkijan tiede - onko sellaista todella?

Profiilikuva
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Tieteen vapaus (samoin kuin taiteenkin vapaus) on lausahdus, jota viljellään paljon aina juhlapuheista arjen keskusteluihin. Mutta mitä se oikeastaan on? 

Heti, kun tieteen vapaus pitäisi määritellä, sanat tuntuvat karkaavan puhujalta. Onko tieteen vapaus yksittäisen tieteentekijän vapautta tutkia, mitä huvittaa? Onko tieteen vapaus jonkin hankalasti rajattavan tieteellisen yhteisön vapautta päättää tieteen suuntaviivoista ilman muiden tahojen puuttumista? Mistä tiede onkaan vapaata – ja kuka tätä vapautta saa toteuttaa?

Kesän korvilla ilmestyi kovasti odottamani artikkelikokoelma Tieteen vapaus & tutkijan sananvapaus. Sen aiheet ovat olleet kovasti tapetilla viime vuosina esimerkiksi Unkarin, Puolan ja miksei vaikkapa Yhdysvaltojenkin poliittisen kehityksen vuoksi. Yliopistojen ja tutkimuslaitosten rahahanoja on suljettu, poliittista ohjausta ja nimitysvaltaa lisätty ja kokonaisia tieteenaloja otettu poliitikkojen silmätikuiksi. 

Suomalainen keskustelu tieteen vapauteen liittyvistä seikoista on samaan aikaan ollut arkista mutta yhtä lailla olennaista. 

Kirjan toinen toimittaja, viestinnän professori Esa Väliverronen nostaa artikkelissaan ”Tieteen vapauden ja tutkijan sananvapauden yhteiskunnallinen merkitys” esiin Suomen yliopistolain muutokset vuodelta 2009, joita perusteltiin korkeakoulujen autonomian lisäämisellä, mutta jotka ovat johtaneet siihen, että yliopistoja johdetaan nyt kuin yrityksiä – ylhäältä alas.