Kesälukemistoa: Kun aikaa ei voi hallita, hallitse tapaasi tehdä
Kesälukemistosarjani tässä osassa syvennyn kirjavinkin avulla siihen, kuinka työn vapaudesta selviää niin, että vapaus ei muutu aikaansaamattomuudeksi.
Itselläni on jo melko pitkä kokemus työn vapaudesta: Jättäydyin ”oikeista töistä” pois vuoden 2007 alkupuolella ja ryhdyin freelance-kirjoittajaksi. Kirjoitin tiedeaiheisia lehtijuttuja ja tietokirja-arvosteluita, työstin esikoisromaaniani sekä kasaa novelleja, suunnittelin tietokirjaa ja tein satunnaisia opetushommia.
Oikeita töitä ne tietenkin olivat siinä missä aiempi tutkijantyönikin, mutta yhtäkkiä olin itse se henkilö, joka päätti, mitä työhöni kuuluu ja minkälaisten aiheiden parissa liikun, mitkä ovat aikataulut ja mistä saan rahani. Moni työelämälle tyypillinen piirre puuttui.
Pidän itseäni peruslaiskana ja mukavuudenhaluisena ihmisenä, jolle ripeä ryhtyminen on aina tuottanut hankaluuksia. On mukavampi jäädä sohvalle, ottaa vielä yksi kuppi kahvia ja lukea sanomalehteä, kirjaa, somea tai ihan vain päänsisäisiä ajatelmia.
Vaikka päivittäisissä työrutiineissani olisi paljon parantamisen varaa, olen jollain tapaa saanut hoidettua suuret linjat kohdalleen. Yhdessätoista vuodessa olen kirjoittanut yksitoista kirjaa, ujuttautunut verkostoihin, jotka tarjoavat jatkuvasti uusia työmahdollisuuksia, ja siten elättänyt itseni ja lapseni.
Turhaudun kuitenkin päivittäin siitä, kuinka tehottomasti käytän aikaa. Mielessä siintää kaikenlaisia ihania projekteja, joihin ei vain löydy aikaa. Kuvittelen, että hallitsemalla paremmin ajankäyttöäni saisin tehtyä oikeasti kaiken mitä haluan. Siksi kaipaan kaikenlaisia vinkkejä asiaan – ja niitähän on nykyään tarjolla. Omasta ajankäytöstä stressaantuminen, jatkuva kiireen tuntu ja huoli aikaansaamattomuudesta kalvavat ainakin omaa viiteryhmääni aiempaa näkyvämmin, ja kysyntä on luonut valtavan tarjonnan.
Mielenhallinnan markkinoilla liikkuu niin arkisen järkevää ohjeistusta työrutiinien luomiseen kuin humpuukin puolelle meneviä teorioita aivojen kokonaiskapasiteetin käyttöönotosta. Lääkkeitä ja laitteitakin löytyy: Jotkut suosivat adhd-lääkkeitä, jotkut taas itsekoottuja aivojen magneettistimulaatiolaitteita. Neurofarmakologian tutkija kertoi Helsingin Sanomien haastattelussa käyttävänsä ajoittain apteekin nikotiinivalmisteita, jotka parantavat vireystilaa.
Ajankäyttöni parantamiseksi tartuin Satu Pihlajan kirjaan
Aikaansaamisen taika – näin johdat itseäsi (Atena, 2018)
Satu Pihlaja on psykologi ja kouluttaja, joka kustantajan esittelyn mukaan innostaa kirjassaan ”asettamaan konkreettisia ja mielekkäitä tavoitteita sekä etenemään niitä kohti suunnitelmallisesti, askel kerrallaan ja omiin vahvuuksiin keskittyen”. Kirja täytti lupaukset aivan kelvollisella tavalla.
Tässä muutama kirjasta poimittu, itseäni innostanut näkökulma:
Aseta tarpeeksi haastava tavoite. Pihlaja korostaa paljon tavoitteen asettamisen tärkeyttä. Ilman tavoitteita ihminen ei toimi määrätietoisesti. Vaativan tavoitteen asettaminen myös ikään kuin sanallistaa sen mahdolliseksi. Itseni yllätti se ajatus, että tavoitteen pitää olla tarpeeksi haastava – pikemminkin liian haastava kuin liian helppo. Olen tottunut ajattelemaan, että liika haastavuus tavoitteissa lannistaa. (Hyvään tavoitteeseen kuitenkin kuuluu, että se on ihmisen itsensä toteutettavissa, ja toisaalta kirjassa puhutaan myös kokonaisuuden pilkkomisesta pienempiin osiin silloin kun on tekemisen aika. Onkin tärkeää erottaa toisistaan tavoite ja työskentely sen eteen.)
Kun päätät tehdä jotain, päätä myös, milloin teet sen. Suunnitelmat ovat tärkeitä, mutta kokonaissuunnitelmaa tärkeämpää on tietää seuraava askel. Kun tiedät, mikä se on, päätä sille myös aikataulu, Pihlaja sanoo kirjassa. Tämä on itselleni hyvä neuvo: olen erilaisten TO DO -listojen mestari, mutta asiat etenisivät paljon paremmin, kun listaisin myös sen, milloin teen ne. Pahimmillaan asiat roikkuvat listoillani parisen vuotta.
Kehittele ideoita itseksesi. Usein neuvotaan pallottelemaan ideoita toisten ihmisten kanssa ja testaamaan omia ideoita ystäväpiirissä. Pihlajan neuvo oli virkistävän poikkeava: ”Kun saat idean, älä tuhlaa energiaasi keskustelemalla siitä kaikkien kanssa. Työstä ideaasi, löydä sille aikaa ja lykkää muita asioita, jotta onnistut saamaan idean kehittelyn riittävän hyvään vaiheeseen. Sosiaaliseksi tueksi tässä ideointivaiheessa riittää se, että kerrot ihmisille työstäväsi erästä innostavaa ideaa.” Pointti on pitkälti se, että alkuvaiheessa olevaa ideaa ei kannata asettaa alttiiksi muiden näkemyksille. Pitää antaa idealle aikaa terävöityä ja muuttua varteenotettavaksi suunnitelmaksi. Myöhemminkin vastaanotetun kritiikin kannattaa olla sellaista, että se oikeasti tuottaa oivalluksia.
* Oma tapani työskennellä ja ohjata omaa tekemistäni on kehittynyt vuosien mittaan erilaisten yritysten ja erehdysten, turhautumien ja kavereilta kyselemisen myötä. Moni Satu Pihlajankin mainitsema vinkki on pitkään ollut jo käytössäni: teen ahkerasti listoja, käytän munakelloa työskentelyn rytmittämiseen, uskon deadlinen voimaan ja puran kiireen tuottamaa ahdistusta liikunnalla.
Ihminen huomaa kyllä itsestään, mikä keino toimii ja on omaan tilanteeseen sopiva – ja tätä myös Pihlaja korostaa. Aikaansaamisen taian tapaiset oppaat ovat ennen kaikkea keskustelukumppaneita, jotka saavat lukijan pohtimaan omaa tekemistään. Velvoittavaksi ohjeistukseksi niistä ei ole, eikä kaikille ohjeistukselle ole löydettävissä tutkimustietoa perustaksi.
Varsinkin yksin työskentelevälle tällaiset kirjat voivat kuitenkin muodostua tärkeäksi keinoksi punnita omaa tekemistä tilanteessa, jossa työyhteisöä esimiehineen ei käytännössä ole.
Kirjana Aikaansaamisen taika on helppolukuinen ja luontevasti rakennettu. Huomasin ajoittain uupuvani hieman monotoniseen kerrontaan, jossa vuorotellen puhutaan meistä (eli kaikista ihmisistä) ja sinutellaan lukijaa. Ehkä kerrontaan olisi tuonut vaihtelua vaikkapa kirjoittajan omien kokemusten nostaminen suurempaan rooliin tekstissä.
Suosittelen kirjaa kaikille, jotka ovat tuskastuneet omaan aikaansaamattomuuteensa ja ajan riittämättömyyteen. Kuten Pihlaja kirjoittaa: aikaa ei voi hallita, mutta omaa tekemistä voi.