Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Katoavaa kansanperinnettä: susi

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 7.7.2013 10:03

Luonnonsuojelujärjestöt ovat huolestuneet Suomessa koko ajan yleistyvästä petovihasta. Nyt kärsijöiden listalla ei ole enää pelkkä susi tai satunnaiset karhut. Lyhyen ajan sisällä on paljastunut monta maakotkan ampumistapausta.

Suomesta on tullut pedoille vaarallinen maa, ja vaino kohdistuu niin lintuihin kuin nisäkkäisiin. Kyse ei ole yksittäisten petoyksilöiden kuolemasta, vaan vaino uhkaa lajien olemassaoloa maassamme. Susikanta on jo järkyttävän pieni. Maakotkan pesimätuloksessa on ainakin paikallisesti havaittu ongelmia.

Vuoden sisällä ammutuksi on joutunut myös esimerkiksi sääksi.

Mieleeni ei tule kuin kysymyksiä:

– Mihin petoviha todella kohdistuu – eläimiin vai niiden puolesta puhuviin ihmisiin? Yhteiskuntaan? Koko ulkopuoliseen maailmaan?

– Ketä tai mitä vastaan vainolla todellisuudessa taistellaan?

– Millaisiin yhteiskunnallisiin kantoihin petoviha yhdistyy? Olisiko rakennettavissa jonkinlainen ”petovainoajan” aatteellinen profiili?

– Mihin vaino kohdistuu sitten, kun susia enää löydy tapettaviksi? Ovatko juuri petolinnut seuraava järjestelmällisen vainon kohde?

Joskus olisi mukava päästä vastauksiin saakka.

Joka tapauksessa on selvää, ettei petoviha välttämättä tarvitse petoa – olennaisempaa on viha itse. Vihan olemassaolon voi yrittää oikeuttaa syyttämällä petoja, mutta vaikka pedot häviäisivät, viha luultavasti jää. Sille täytyy vain keksiä uusia nimellisiä kohteita.

P.S. Olen mukana tuoreessa ihmissusiaiheisessa novelliantologiassa, joka julkistettiin eilen. Julkaisuun liittyvässä paneelikeskustelussa tulin ajatelleeksi, kuinka tärkeä kulttuurinen elementti susi on suomalaisille. Meillä on paljon vanhoja suteen liittyviä sananlaskuja, kansantarinoita ja -uskomuksia, mutta susi on suosittu aihe ja inspiraation lähde tuoreessakin taiteessa.

Ehkä suomalainen susi pitäisikin julistaa maailmanperintökohteeksi. Maailmanperintöstatusta on tavoiteltu esimerkiksi suomenpystykorvalle – miksei siis pystykorvaakin vanhemmalle suomalaisen kulttuurin osalle.

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Ihmettelen hra K:n tavoin mikä tekee sudesta suomalaisen? Olemmeko itse suomalaisten susien näköisiä?

Onko niillä Suomen kansalaisuus? Sudethan jo aikanaan hävitettiin Suomesta. Venäjä lähetti uudet ja niistä tuli kai heti ”suomalaisia”, joista pitäisi jo maailmanperintökohdekin tehdä.

Tehdään sitten mutta kai olisi sama toimenpide tarpeen myös sieltä tänne tulleiden ihmisten kohdalla.

Vai miten olisi… omitaan samantien myös ”Suomen sinitaivas” ja suomalainen puhdas ilma jota hengitämme (jota juuri viikko sitten Siperiassa hengitettiin?)

Toivon että suomalaiset sudet anoisivat mieluummin vaikkapa Ruotsin kansalaisuutta.

Herra K,

Kuinka moni Suomen noin 50.000 eliölajista säilyy eläintarhoissa ja puistoissa, jos kaikki muu hävitetään.

Muutenkaan en ymmärrä tuota ”veli venäläisen” turvalliseen syliin käpertymistäsi. Meidän on pidettävä huoli omasta(kin) elinympäristöstämme, sillä sen varassa me elämme. En ymmärrä logiikkasi, jonka mukaan voimme sahata omaa oksaamme, sillä oksa jolla venäläiset istuvat, näyttää tukevalle.

Nipottaja,

Eiköhän pidetä yksinkertaiset asiat yksinkertaisina. Suomalaisesta luonnosta tekee suomalaisen sen sijainti Suomessa.

Pekka Raukko,

Kunhan vain emme sorru fanaattisuuteen eli liikaan jyrkkyyteen ja yksisilmäisyyteen. Ongelma onkin siinä, missä fanatismin katsotaan alkavan.

hra K

Riippumatta siitä, mihin fanatismin raja vedetään, petoviha on fanatismia.

Luonnonsuojelun vastustaminen tai sen merkityksen vähättely on puolestaan osoitus heikosta ymmärryikestä

Pekka Raukko,

Kaikki on asennetta, muuttuvaista sellaista. Monestakaan asiasta ei voi mielestäni sanoa, että näin se on, se on taivaan tosi… Historiakin osoittaa arvojen suhteellisuuden.
Sama koskee luonnonsuojelua: joku voi yhtä hyvin pitää tärkeämpinä ja oikeampina ihmisen oikeuksia ja suojelua nykymaailmassa, jossa ihminen lienee ainoa todella kehittyvä eläinlaji. Hänellä on siiis oltava tilaa ja mahdollisuuksia kehittyä. Hänessähän toteutuu parhaiten luonnon laki eli evoluutio.
Tietysti luonnolle ja eläimillekin on taattava kohtuulliset elinmahdollisuudet, muodostavathan ne ihmisen olemassaolon puitteet. Mutta niiden itseisarvoa ei ole syytä korostaa ihmisen kustannuksella.

mösjöö K kirjoitti:
”nykymaailmassa, jossa ihminen lienee ainoa todella kehittyvä eläinlaji.”

Tästä se ei pompöösiys voi enää pompöösimmäksi kehittyä. :D

Pekka Raukko,

On puhuttu ja kai puhutaan vieläkin ”luomakunnan kruunusta”. Ennen sillä kunnianimityksellä tarkoitettiin nimenomaan miespuolista ihmistä, mutta nyttemmin ihmistä yleensä. Ihmislajin ja muun luonnon välinen ero käy yhä silmiinpistävämmäksi, joten en usko tämän leikkimielisen käsitteen koskaan laajenevan käsittämään koko elollista luontoa.

”Kruunupäällä” on omat oikeutensa vallita luomakuntaa. On käytännössä mahdotonta tasavertaistaa kaikkea luomakuntaa, koska ihminen on jo eriytynyt omaan asemaansa, josta tuskin monikaan miestä on valmis olennaisesti tinkimään. Tällaisia pyrkimyksiä sanon fanatismiksi.

Osa susiyksilöistä on selvästikin alkanut seurailla ihmistä.

Se voi johtua siitä että se on jo ”leimautunut”. Ja se taas voi johtua siitä että se syö ihmisen ruuan jätteitä…ja muutenkin samaa ravintoa kuten esim lampaan lihaa, joka puolestaan on johtanut siihen että bakteeristot samankaltaistuvat (siitä leimautuminen). Susiyksilöstä tulee ikäänkuin sukulainen?

Se ei ole sudelle hyvä ollenkaan koska ihminen ei halua seurustella suden kanssa (elleivät sitten Pekka ja eräät muut)…ihminenhän on sudelle vaarallisempi kuin susi ihmiselle.

Suden suojelu ei tapahdu siten että niiden sallitaan juoksennella pitkin kaupunkien katuja…sellainenkin seuraus voi olla lähellä jos ”susifanaatikot” eivät keksi parempaa tapaa niiden suojeluun

Susi ja ihminen ovat molemmat lajeja joiden elämä perustuu tappamiseen…tämän kisan ihminen tietenkin voittaa.

Nyt en kyllä enää osaa sanoa kultaista kruunua kutreillaan kantavan hra K:n kirjoitusten tyylilajia…
Helppoa se ei ole toki tappamisellaa rehvastelevan Nipottajankaan kanssa.

Jos otetaan kieli pois poskesta, niin ihminen on biosfäärin syöpä, ja voittaa todellakin suden tappamisessa, sillä lajimme hävittää vimmaisesti sitä muuta elämää, jonka varassa itsekin elää.

Kun sanat loppuvat, alkaa herja…ei se minua haittaa mutta ei sen tarvitsisi olla kömpelöä…mielenkuohu häiritsee.

Pekan ylitsevuotavat ”synnintunnustukset” (ihmiskunnan edustajana) ovat kauan olleet jo kliseitä.

Toistan vielä oman kliseeni…susia ei pidä päästää kaupunkien kaduille juoksentelemaan…menkää vaikka heittelemään niitä kivillä ja pelottelemaan paistinpannuilla, että ymmärtävät lähteä takaisin erämaihin, ellette muuta keksi.

Kanssaihmisten ”haistatteluilla” ei voi petoja suojella.

Pekka Raukko,

Minun puheeksitullut tyylilajini on sekalainen, jollainen mielestäni sopii parhaiten tällaiseen vapaaseen keskusteluun ja kommentointiin. Mielestäni noiden ei pidä olla kunkin osallistujan ainoiden oikeiden oppien toistelua, vaan myös viihdyttävämpää sananvaihtoa. Eikä kaikkea pidä sanoa eikä ottaa aivan todesta, sitä varten on omat fooruminsa ja tilaisuutensa, eli huumori ja ironia kuuluvat osoittelemattakin asiaan. Minusta keskustelut – silloin kun ne eivät ole pelkkää faktojen esittämistä ja vaihtoa – ovat myös taiteen laji, sanataidetta, samaan tapaa kuin julkiset puheet.

Susitutkijat laskevat susia, ja sehän on aivan oikein…se varmaankin kuuluu heidän tehtäviinsä.

Osaavatko he laskea oikein, hm…kyllä tai ei mutta joka tapauksessa heidän pitää ilmaista olevansa hädissään koska mihinkäs susitutkijat menisivät ellei susia olisikaan? Venäjälle?

Suomen asumattomat alueet laajenevat sitä mukaa kun ihmiset kouluttautuvat. Eihän lukenut ihminen takaisin erämaa-alueelle muuta. (Paitsi ehkä susitutkija). Siitä seuraa että Suomen erämaaluonto nousee ennennäkemättömään kukoistukseen…tarvitseeko sitä suojella?

Kamala hätä tuntuu joillakuilla kuitenkin olevan. ”Taivaanmerkit” näyttävät sellaista lähitulevaisuutta, että susi seuraa ihmistä ja ihminen puolustautuu.

Eläinsuojelijoille ei jää muuta ”käteen” kuin tappaa tarhaeläimiä silloin tällöin (tulevat samalla alkuperäiset vaistot toteutuiksi).

hra K kirjoitti:
”Minun puheeksitullut tyylilajini on sekalainen, jollainen mielestäni sopii parhaiten tällaiseen vapaaseen keskusteluun ja kommentointiin.”

Sekalainen tyylilaji, jossa sekoittuvat parodia, satiiri, ironia ja yksinkertaisen esittäminen, tulee kuitenkin vain harvoin ymmärretyksi. Ja silloinkin kun se tulee, tulee se useimmiten väärinymmärretyksi.

Tiina Raevaara kirjoitti:
”- Mihin vaino kohdistuu sitten, kun susia enää löydy tapettaviksi? Ovatko juuri petolinnut seuraava järjestelmällisen vainon kohde?”

Petolinnut ovat olleet koko ajan järjestelmällisen vainon kohteena. Erityisesti kanahaukka.
Viimeksi eilen juttelin yhden paikallisen ihmisen kanssa. Hän kertoi, että reviiriltä, jolta olimme itsekin epäilleet haukkaparin joutuneen rikosen kohteeksi, tiedetää aivan yleisesti, ketkä ovat laittomuuksien takana. Näyttöä näistä asioista ei kuitenkaan ole käytännössä koskaan mahdollista saada, sillä metsästysseuraksi kutsuttu mafia pitää kyllä mahdolliset silminnäkijätkin hiljaisina.

Kanahaukkakanta on taantunut jatkuvasti rauhoituksesta huolimatta ja syntyvä uusi reviiri ”kylmenee” yleensä muutamassa vuodessa.

Suomen Metsästäjäliitto on meidän ylivoimaisesti suurin järjestäytyneen rikollisuuden organisaatio.

Pekka Raukko,

Epäilemättä ymmärretään väärin, mutta ajattelen, että lieneekö tuolla tällaisessa yhteydessä paljon väliäkään. Toki olisin tarkempi, jos kirjoittaisin omalla nimelläni. Nyt tavoittelen – vaikka en usko yltäväni kovin korkealle – enemmänkin taiteellista vaikutelmaa, koska en usko näiden kirjoitusten yleensäkään vaikuttavan mitään mihinkään.

Kuules Pekka, jos sanot ymmärtäneesi väärin asioita niin sehän on jo askel eteenpäin…minulla ei tällä kertaa ole sitä kehitysmahdollisuutta koska olen ymmärtänyt kaikki hra K:n kommentit oikein. (Kukas kissan hännän nostaa…)

Kehity lisää niin se on oma etusi ja kaikkien mieleen.

Kuules nipottaja. Voin antaa sen verran periksi, että olen kanssasi täydellisesti samaa mieltä mahdollisuuksistasi kehittyä.
Sitä, oletko ymmärtänyt oikein vai väärin, on mahdotonta arvioida, kun ei tuo luomakunnan kruunut kirkkain jalokivi itsekään tunnu tietävän mitä tarkoittaa.

Hra K:””Kruunupäällä” on omat oikeutensa vallita luomakuntaa. ”

Kenen mukaan? Kuka sen oikeuden on antanut?

Zirp,

Ihminen on oikeutensa itse hankkinut, sillä ympäröivä luonto ei oikeuksista eikä järjestä piittaa. Ihminen on planeetan kehitystä eteenpäin vievä toimija ja siitä vastuussa, joten hänellä täytyy myös olla oikeuksia ja tilaisuuksia jatkaa työtään. Muu luonto on jo jäänyt sivustakatsojaksi ja käytännössä polkee paikoillaan.