Blogit

Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Kansa yllättyi: Toimittajat tykkäävät tutkijoista!

Blogit Tarinoita tieteestä 5.2.2013 09:14
Tiina Raevaara
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Olin muutama päivä sitten mukana Helsingin yliopiston Tiedekulmassa järjestetyssä paneelikeskustelussa, jolla oli intohimoja tavoitteleva otsikko ”Tieteen ja median kiihkeä suhde”.

Lisäkseni keskustelemassa olivat Ilta-Sanomien toimittaja Vesa Mäkinen, Helsingin yliopiston tiedotuspäällikkö Hannamaija Helander, Suomen Akatemian hallituksen puheenjohtaja, professori Arto Mustajoki, tutkija Nina Kahma sekä Helsingin Sanomien tiedetoimittaja Arja Kivipelto.

Paneelissa pohdittiin tieteen tekemisen ja siitä uutisoimisen ristiriitoja. Kuinka pitkälle tiedettä voi popularisoida? Onko tiedeaiheisista kohu-uutisista mitään hyötyä? Kuinka tutkijat suhtautuvat toimittajiin ja kuinka toimittajat tutkijoihin? Itse olin erittäin tyytyväinen keskustelun kulkuun ja antiin.

Listasin tähän joitain vaikutelmiani keskustelusta. Ne ovat luonteeltaan kokoavia, sisältävät myös omia johtopäätöksiäni enkä siksi laita niitä kenenkään tietyn henkilön suuhun.


  • Vaikka tutkijoiden ja median kohtaamisesta ja toimintakulttuurien erilaisuudesta puhutaan paljon, tosiasia on, että suurin osa tutkijoista ei koskaan joudu median kanssa tekemisiin työnsä parissa. Sen sijaan osalle tutkijoista median kanssa toimiminen on ajoittain jopa päivittäistä. Vaikka kokeneen ”päivystävän dosentin” kanssa on toki helppo toimia, toimittajat toivoivat myös uusien tutkijakasvojen rohkaistuvan julkisuuteen.
  • Kun tutkijalla on vain vähän kokemuksia mediasta, yksityiskohdat muuttuvat kovin merkitykselliseksi. Tutkija saattaa vahdata vaikkapa väitöskirjatyöstä tehdystä lehtijutusta sanamuotoja aavistuksen turhan neuroottisesti. Kokemus tuo suhteellisuudentajua ja joustavuutta sekä ylipäätään ymmärrystä median toimintatavoista. Toimittajalla on joka tapauksessa tutkijaa enemmän ammattitaitoa arvioida jutun yleinen kiinnostavuus ja ymmärrettävyys.
  • Toimittajien kokemukset tutkijoista olivat kaiken kaikkiaan hyviä. Paikalla olleet toimittajat eivät muistaneet yhtään tapausta, jossa tutkija olisi ollut erityisen hankala. Esimerkiksi poliitikot ovat kuulemma paljon hankalampia kuin tutkijat.
  • Yksi toimittajien kohtaama vaikeus on oikean asiantuntijan löytäminen. Nyt tutkijoita voi etsiä vaikkapa TUHAT-tietojärjestelmästä, mutta se ei toimi kovin hyvin kyseiseen tarkoitukseen. Ehkäpä hakujärjestelmän voisi uusia kokonaan.
  • Entä kuinka toimittaja voi arvioida tutkijan luotettavuutta? Voihan olla mahdollista, että haastateltavaksi päätyy juuri se yksi tutkija, joka on eri mieltä kaikkien muiden alan edustajien kanssa. Toimittajat pyrkivät ratkaisemaan ongelman ottamalla mukaan toisistaan poikkeavia mielipiteitä.
  • Em. ongelman takia ehdotettiin, että esimerkiksi yliopistojen tiedotus voisi suositella medialle tiettyjä tutkijoita. Itse pidän tätä ratkaisua huonona: se siirtää journalistista päätösvaltaa pois toimituksesta ja toisaalta vaikuttaa jonkinlaiselta ennakkosensuurilta tiettyjä tutkijoita kohtaan. Toki yliopiston tiedotus voi suositella tutkijoita sillä perusteella, mikä heidän tutkimusalansa on.
  • Tutkijoita tulisi rohkaista aiempaa paremmin mukaan mediaan. Yksi yliopistojen lainmukaisista tehtävistä on ”yhteiskunnallinen vuorovaikutus”, mutta yksittäiselle tutkijalle tehtävän toteuttamisesta ei kerry samaan tapaan ansioita kuin kahden muun tehtävän, opetuksen ja tutkimuksen suorittamisesta.


Paneelin lopuksi jokaisen keskustelijan piti antaa tutkijoille ja toimittajille jokin suositus. Itse kehotin tutkijoita kirjoittamaan itse aiheestaan ja siten ottamaan itselleen tilaa mediasta.

Valitettavan monella alalla tutkimus tapahtuu vain englanniksi ja alan suomenkielinen terminologia saattaa olla varsin puutteellista. Kirjoittamalla itse aiheestaan tutkija paitsi ottaa itselleen valtaa eikä jätä kaikkea toimittajille, myös huolehtii siitä, että suomen kieli säilyy ilmaisuvoimaisena.

Esimerkiksi blogaaminen sopii erittäin hyvin myös tutkijoille. Kirjoittamaan siis!