Blogit

Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Kaksikielisyys on monitaitoisuutta

Blogit Tarinoita tieteestä 7.6.2012 09:01
Tiina Raevaara
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Kaksikielisten lasten touhuja on hauska seurata. Käytetty kieli saattaa muuttua, kun leikkikin vaihtuu. Runon ensimmäinen säe voi olla eri kieltä kuin toinen. Pienikin lapsi vaihtaa automaattisesti kieltä sen mukaan, puhuuko hän äitinsä vai isänsä kanssa.

Kaksikielisyys, kahden kielen aktiivinen käyttäminen, muokkaa aivoja. Kaksikieliset lapset esimerkiksi ratkaisevat tietynlaisia ongelmia helpommin kuin vain yhtä kieltä puhuvat. Kaksikielisyys myös vaikuttaa siihen, millä tavalla ihmiset kokevat kielen ylipäätään.

Kaksikielisyyden ajateltiin pitkään hidastavan lapsen kielellistä kehitystä, haittaavan kielen rakenteiden oppimista tai esimerkiksi kaventavan molempien kielien sanavarastoa. Aivojen ajateltiin olevan luonnostaan yksikielisyyteen kehittyneet.

Vielä muutama vuosikymmen sitten Suomessakin moni kaksikielisen perheen lapsi kasvatettiin ”väkisin” yksikieliseksi. Pelkona oli, että lapsi oppisi vain kaksi vajavaista kieltä, ei kumpaakaan kunnolla. Onneksi käsityksestä on luovuttu. Kielen oppiminen ei viivästy kaksikielisyyden takia.

Pienen lapsen kielenoppimiskyky on valtava. Mitä aiemmin lapsi pääsee kieleen käsiksi, sitä helpommin hän sen oppii. Valitettavasti koululaitos ei kunnioita lapsen luontaista kielenoppimisikkunaa: normaalissa koulussa ensimmäinen vieras kieli aloitetaan 3. luokalla, toinen mahdollisesti 5. luokalla, toinen kotimainen yleensä vasta 7. luokalla ja muut vieraat kielet senkin jälkeen. Kielten opettelun tulisi alkaa jo päiväkodissa ja viimeistään koulun ensimmäisillä luokilla.

Eri tutkimuksissa näkyy, että kaksikielisyys parantaa monia kognitiivisia taitoja. Kaksikieliset lapset pärjäävät yksikielisiä paremmin esimerkiksi tehtävissä, joissa pitää seuloa oleellista informaatiota ”taustakohinasta”. Parantuneet taidot eivät näy pelkästään kielellisissä tehtävissä, vaan myös vaikkapa matematiikassa. Kaksikielisen lapsen ajattelu on joustavaa, luovaa ja abstraktia, ja hänen työmuistinsa on hyvä.

Jo seitsenkuukautiset, kaksikieliset vauvat erottuvat taidoiltaan yksikielisistä ikätovereistaan testissä, jossa hahmon ilmestymisen tietokoneen ruudulle voi arvata äänellisistä vihjeistä, mutta vihjeitä vaihdetaan kesken leikin.

Suomessa kieltenoppimista koskeva keskustelu on jumiutunut lähes pelkästään pakkoruotsin ympärille. Olisi aika keskustella aiheesta laajemmin. Jos esimerkiksi pakkoruotsista haluaa saada mahdollisimman paljon hyötyä irti, sen opiskelu kannattaisi aloittaa paljon nykyistä aikaisemmin. Kielikylpypäiväkotien määrää kannattaisi lisätä. Kieltenopiskelun painopisteen tulisi siirtyä yläkoulusta lähemmäs koulun aloittamista.

Kaksi- ja monikielisyyteen tulisi kannustaa kaikin mahdollisin keinoin.