Kaksi kananpojan kokoista petolintua
Jatkan sääksenpesän kuulumisten raportointia.
Virolaista sääksenpesää kuvaava nettikamera on Suomessa hyvin suosittu, ja ehkäpä minullakin on sormeni pelissä linkin leviämisessä. Ensimmäisen poikasen kuoriutumisen uutisoi ainakin Ilta-Sanomat.
En tiedä, missä päin Viroa pesä sijaitsee – tarkkaa paikkaa ei varmaan ole missään kerrottukaan. Ihmisillä on tapana lähteä katsomaan asioita paikan päälle, ja vaikka he olisivat liikkeellä hyvin aikein, hautovat petolinnut häiriintyvät helposti. Helsingin Sanomissa oli tänään uutinen maakotkien pesinnän hyvästä onnistumisesta viime vuonna. Kotkia ei enää ammuta siihen malliin kuin pari vuosikymmentä sitten, mutta toisaalta varsinkin hautomisvaiheessa emolinnut voivat häiriintyä jo pelkästään lähistöllä poikkeavista hiihtäjistä.
Ensimmäinen muna ilmaantui pesään 7. toukokuuta, toinen 2-3 päivää myöhemmin. Kolmannen munan huomasin 14. toukokuuta.
Ensimmäinen poikanen kuoriutui myöhään torstai-iltana, siis 14. kesäkuuta. Hautomisaikaa ehti kertyä 38 vuorokautta, eli aika lailla se maksimi, joka sääksen haudonta-ajaksi kirjallisuudessa ilmoitetaan. Toisen munan kohdalla kului hyvin tarkkaan sama aika. Kolmatta kuoriutumista voisi odotella siis ensi viikon puolivälissä.
En tarkkaan tunne hautomisen kestoon liittyviä tekijöitä: olisiko ratkaisevaa kuitenkin jonkinlaisen lämpösumman kertyminen? Olisiko kolmas muna saanut nauttia toukokuussa lämminneestä säästä vai hidastaako sen kuoriutumista se, että emo käyttää nyt aika paljon aikaa kuoriutuneiden poikasten ruokkimiseen?
Kuoriutuminen oli hieno hetki. Se tapahtui illalla valoisan aikaan, ja ainakin minun Facebook-ystävieni joukossa oli paljon katsojia. Molemmat emolinnut seisoivat pesässä ja räpyttelivät siipiään, kun poikanen ilmestyi näkyviin. Toista kuoriutumista en nähnyt, se tapahtui pimeän aikaan tai aamuyöllä.
Juuri tällä hetkellä pesässä on siis kaksi hyvin pientä poikasta. Suhteettoman suurta päätä näyttää olevan vaikea kannatella, mutta poikaset ovat nälkäisiä, ja emo tuntuu aika tarkasti ojentelevan kalanpalasia molemmille.
Kolmas poikanen tulee nuorimpana ja heiveröisimpänä olemaan kovasti altavastaajana pesässä kahden isomman poikasen vierellä. Sen selviytyminen lentokuntoiseksi olisi luultavasti epätodennäköistä. Saa myös nähdä, kuinka kauan emolla on vielä kärsivällisyyttä hautoa viimeistä munaa, kun jo kuoriutuneet jälkeläiset reipastuvat ja vaativat ruokaa.
Parin kuukauden kuluttua poikasten pitäisi olla jo lentokunnossa. Se hetki, jonka minä haluaisin kamerasta nähdä, on poikasten rengastaminen. Voi, kun rengastaja vihjaisisi aikataulustaan jossain…