Joko suden salametsästys alkaisi olla tuomittavaa?
Suden ”kannanhoidollinen” metsästys on parhaillaan käynnissä. (Kannanhoidollisen laitan lainausmerkkeihin siksi, että kahdensadan eläimen kantaa ei ole mitään syytä hoitaa metsästämällä.)
Metsästyksen on kuitenkin toivottu purkavan paineita susialueilla ja vähentävän salametsästystä. Susia on pelätty ja tilanteeseen turhauduttu, kun suden suojelun on katsottu menevän ihmisten turvallisuuden ohi. Vaaratonhan suomalainen susi on ollut ihmiselle. Vaarassa ovat olleet lähinnä metsästyskoirat.
Susikantaa uhkaa kuitenkin metsästyksen myötä romahtaminen, jos salametsästystä ei samalla saada nopeasti ja kerralla kuriin. Jokainen salametsästystapaus pitäisi näkyä niin, että vastaavasti laillisen metsästyksen kaatolupia vähennettäisiin.
Salametsästyksen alasajo on tietenkin tärkeää suden suojelijoille, mutta sen pitäisi olla tärkeää myös sudenmetsästäjille.
Onko kannanhoidollisen metsästyksen alkaminen muuttanut jotain? Asennemuutoksiahan sillä on nimenomaan haluttu saada aikaan.
Toivorikkaana, ehkä turhankin optimistisena olen huomaavinani jonkinlaisen muutoksen. Susien salametsästyksestä on nimittäin alettu puhua paikoissa, joissa siitä ei ole aiemmin puhuttu.
Asialla on esimerkiksi ollut Maaseudun Tulevaisuus, joka on uutisoinut vuoden alusta saakka paljon aiheesta. Lehti on hyvin luettu juuri susialueilla – ja se käsittelee metsästystä muutenkin artikkeleissaan.
Vai vaikuttaakohan avoimuuteen ehkä sekin, että lehden päätoimittaja on vaihtunut? Ennen päätoimittaja oli Metsästäjäliiton Lauri Kontro, jolle tuntui välillä ylivoimaisen vaikealta myöntää, että salametsästykseen syyllistyvät myös metsästysaktiivit.
Nyt Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja on Helsingin Ssamonien entinen päätoimittaja Mikael Pentikäinen. Ehkä hänellä ei ole henkisestikään samanlaista sidonnaisuutta metsästykseen kuin edeltäjällään.
Salametsästys on rikollisuutta, joka jää hyvin helposti piiloon. Tällä viikolla on uutisoitu esimerkiksi laittomista haaskoista Pohjois-Karjalassa. Riski jäädä kiinni rysän päältä on kovin pieni, ja toisaalta pienissä kyläyhteisöissä asioista kantelu on henkisesti hankalaa.
Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että salametsästys tuomitaan juuri niissä piireissä, joissa se on helpointa huomata.